Kertokaa kokemuksia siirtopurjehduksista. Nehän ajoittuu usein aikaiseen kevääseen tai myöhäiseen syksyyn eli kylmä on, toimiiko lämmitin?
Vene ostajalle uusi, mahdollisesti seissyt telakoituna useamman kauden, ja kenties ostaja täysin kokematon. Tällöin joku kokenut tai oletetusti osaava kaveri tulee kipparoimaan. Oliko osaaminen riittävää?
Teknisiä ongelmia voi myös ilmetä, varsinkin jos huollot ja kunnostus tehdään vasta kotisatamassa. Impellerit murenee, polttoaineen suodattimet tukkeutuu, sähköt toimii miten toimii. Purjeita repeää, köysiä katkeaa, vessa ei toimi, akut ei säilytä varausta?
Kelit on mitä on, liikaa tuulta, sateita, sumua, kylmyyttä, mutta mentävä on kun useamman ihmisen aikataulut vaatii.
Mitä muita elementtejä liittyy siirtopurjehduksiin, joissa ostettua venettä siirretään? Onko kaikki mennyt kuin Stromsössä, vai onko koettu hankaluuksia?
Lähtökohtaisesti tunnelma on mainio, onhan vene juuri hankittu. Paljon iloa, jonkin verran stressiä ja epätietoisuutta..
Oma kokemus sisälsi hyvän kipparin, jännityksestä huolimatta moitteetta toimineen veneen josta toki lämmitin uupui, semi kovaa tuulta ja keliä osan matkaa sankan sumun kera , 100 mailia siirtymää, ei pisaraakaan vesisadetta, yllättävän paljon aurinkoa.
Vene ostajalle uusi, mahdollisesti seissyt telakoituna useamman kauden, ja kenties ostaja täysin kokematon. Tällöin joku kokenut tai oletetusti osaava kaveri tulee kipparoimaan. Oliko osaaminen riittävää?
Teknisiä ongelmia voi myös ilmetä, varsinkin jos huollot ja kunnostus tehdään vasta kotisatamassa. Impellerit murenee, polttoaineen suodattimet tukkeutuu, sähköt toimii miten toimii. Purjeita repeää, köysiä katkeaa, vessa ei toimi, akut ei säilytä varausta?
Kelit on mitä on, liikaa tuulta, sateita, sumua, kylmyyttä, mutta mentävä on kun useamman ihmisen aikataulut vaatii.
Mitä muita elementtejä liittyy siirtopurjehduksiin, joissa ostettua venettä siirretään? Onko kaikki mennyt kuin Stromsössä, vai onko koettu hankaluuksia?
Lähtökohtaisesti tunnelma on mainio, onhan vene juuri hankittu. Paljon iloa, jonkin verran stressiä ja epätietoisuutta..
Oma kokemus sisälsi hyvän kipparin, jännityksestä huolimatta moitteetta toimineen veneen josta toki lämmitin uupui, semi kovaa tuulta ja keliä osan matkaa sankan sumun kera , 100 mailia siirtymää, ei pisaraakaan vesisadetta, yllättävän paljon aurinkoa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lokakuun viime päivinä tuotiin vene Inkoosta Turkuun kolmessa päivässä. Aurinko paistoi koko ajan, tuulta oli 16 m/s etelästä yötä päivää. Tammisaarta lähestyessä sisäväylää katselin, kun aaltojen roiskeet ulkona pysyivät ilmassa ainakin 10 sekuntia, ja pohdin, jos veneen kuitenkin jättäisi Tammisaareen. Lämppäri ei toiminut eikä yksikään lamppu. Pilkkopimeää oli kuudelta. Mukana oli yksi kynttilä, jota poltettiin säästeliäästi, ei taskulamppuja. Pilkkihaalarit oli päällä yötä päivää koko reissun ajan. Veneen kaikkien aikojen nopeusennätys tehtiin heti kun päästiin sivumyötäiseen, nostettiin nimittäin vahingossa genua kun piti nostaa fokka.
Hetken ihmettelin, miten Inkoo-Turku väliin on mennyt kolme päivää, jos siirtokeikasta oli kyse, mutta sitten tajusin ajankohdan. Ei tosiaan lokakuussa ole enää valoisaa samaan tapaan kuin toukokuussa. Toisaalta, eihän tuo matka ole kuin n. 100 mpk, kahdessa päivässä sen pitäisi mennä, vaikkei vetäisi kuin 8h per päivä.
Jos vene kulkee 5 solmua moottorilla, menee 20 tuntia. Satamasta voi lähteä n. kympiltä ja tulla satamaan viideltä. Vasta viimeisenä päivänä nostettiin purjeet. Ei siis ollut tuolla veneellä kovin helppoa. Mitään plottereita ei ollut, ei ollut vielä kännyköissäkään gps:ää tuohon aikaan. Nykyveneellä tuo menisi ihan helposti kahdessa päivässä, lisäksi kun on vielä jo kokemusta tästä veneestä ja plotterit ja kaikki, niin voisi ajaa pimeälläkin pikkuväyliä. Toki 16 m/s pimeässä lokakuun lopussa ei ole houkutteleva edes ruotsinlaivalla.
Siirsin veneen kahdessa päivässä mastonosturilta laituriin. Yön olin kotona välissä.
Noin 700nm siirto yksin alku syksynä, kävin kaiken läpi ja kunnon kokeilut ennen lähtöä.
Kaikki toimi hyvin, kelit olivat mitä olivat ja ainoa mikä yllätti oli joidenkin selkä ja niska lihasten kipeytyminen ja jonkin sortin jumittelu, tämä johtui keikkumisen kompensoinnista lihaksin yli rasittumisena. Palautumisessa meni viikkoja, joten miehistö tai lyhyemmät päivät olisivat ehkä auttaneet...hommasta ei olisi tullut hyväää ilman hyvää autopilottia, kiitos kuulu sille.
Jos ostaa jonkun tuntemattoman vanhan veneen Euroopasta ja lähtee sitä kylmiltään tuomaan Suomeen, seuraavat asiat kannattaa tehdä:
Osta edes yksi uusi akku ja kytket vaikka kaikki sähköt siihen.
Uudet öljyt, suodattimet ja impelleri.
Tuoretta naftaa kannuihin ja imu sekä paluu niin että kannuilla ajo tarvittaessa onnistuu.
Älä luota kylmiön toimintaan.
Älä luota lämppärin toimintaan.
Varavalo, punavihreä.
Älä luota plotterin toimintaan, kartat kännykkään tai tablettiin.
Käsi -VHF.
Autopilottiin uusi hihna ja/tai rattaat jos ajat yksin.
Meriyhteiden sulut kiinni varoiksi. Varmista että veneessä on kartiotappeja.
Yleisesti kannattaa ajatella veneen olevan paljon odotettua huonokuntoisempi. Sähköjen, eli akkujen ja latauksen osalta erityisesti.
Kone taas yleensä toimii jos se yleensä starttaa ja kannunaftaa on tarvittaessa mukana.
Itse en Euroopasta lähtisi siirtomiehistönä tuomaan mitään venettä realistisilla siirtopalkkioilla. Moni muu kyllä.
Paljon hyvää mitä jokaisella pitäisi olla aina mukana ja myös mitä huomioida keväällä jolloin tarkastaa veneensä.
Monissa veneissä hydrauli ohjaus ja runsaampi varustus, kannattaaa tehdä listaus omasta veneestä kannattaa tehdä listays varaosista ja tsekkauksista, ottaen huomion alueen missä seikkaillaan ja kuka ja millä ajalla voi auttaa, kun joku ontuu ..