olen 18 vuotias ja seurústellut poikaystäväni kanssa vajaa kaksi vuotta. olemmme asuneet yhdessä viime syyskuusta lähtien. olen ollut älyttömän mustasukkainen noin vuoden suhteestamme. sitä ennen olen mielestäni omannut hyvän itsetunnon, enkä ole ikinä ollut kestään mustasukkainen.
ja kun tarkemmin mietin, että mistä tämä on saanut alkunsa, niin löydän mahdollisen syynkin: poikaystäväni nimesi joitakin naisnäyttelijöitä, joita pitää hyvin kauniina.
nyt tilanne on mennyt pahaksi minun kannaltani. huomasin olevani kaikkea muuta kuin terveesti mustasukkainen, kun tajusin, että en pysty enää katsomaan normaalisti televisiota poikaystäväni kanssa, koska siellä televisiossa pyörii paljon puolialastomia ja mielestäni kauniita naisia. ja välillä tuntuu, että olen riittämätön ja ruma. olen saanut vähän puhuttuakin tästä poikaystävälleni, mutta hän ei kuitenkaan tiedä koko totuutta, vain palasia siitä. ei ole helppoa kertoa tälläisestä asiasta, tämähän on sairasta. kaupungilla, tai missä nyt olemmekaan, seuraan poikaystäväni katseita ja loukkaannun, jos katse viipyy liian pitkään jossain toisessa (vaikkei aina näin olisikaan, sillä myös mielikuvitukseni on saanut siivet tämän tapauksen myötä).
joten, onko teillä mitään neuvoja, miten pääsisin eteenpäin? vai onko ainoa keino erota ja alkaa etsiä itsenäisyyttä ja riippumattomuutta takaisin? tai ehkä hajotan telkkarin. ei tarvitsisi pelätä tv-lupatarkastajaa.
ja kun tarkemmin mietin, että mistä tämä on saanut alkunsa, niin löydän mahdollisen syynkin: poikaystäväni nimesi joitakin naisnäyttelijöitä, joita pitää hyvin kauniina.
nyt tilanne on mennyt pahaksi minun kannaltani. huomasin olevani kaikkea muuta kuin terveesti mustasukkainen, kun tajusin, että en pysty enää katsomaan normaalisti televisiota poikaystäväni kanssa, koska siellä televisiossa pyörii paljon puolialastomia ja mielestäni kauniita naisia. ja välillä tuntuu, että olen riittämätön ja ruma. olen saanut vähän puhuttuakin tästä poikaystävälleni, mutta hän ei kuitenkaan tiedä koko totuutta, vain palasia siitä. ei ole helppoa kertoa tälläisestä asiasta, tämähän on sairasta. kaupungilla, tai missä nyt olemmekaan, seuraan poikaystäväni katseita ja loukkaannun, jos katse viipyy liian pitkään jossain toisessa (vaikkei aina näin olisikaan, sillä myös mielikuvitukseni on saanut siivet tämän tapauksen myötä).
joten, onko teillä mitään neuvoja, miten pääsisin eteenpäin? vai onko ainoa keino erota ja alkaa etsiä itsenäisyyttä ja riippumattomuutta takaisin? tai ehkä hajotan telkkarin. ei tarvitsisi pelätä tv-lupatarkastajaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
niin, ja tuli mieleeni vielä eräs huomionarvoinen seikka: minulla ei ole enää ystäviä. tuttuja kyllä, mutta ei ketään todella läheistä ystävää. vielä hetki sitten minulla oli niitä muutamakin, mutta jokainen on kokenut suuria elämänmuutoksia, jotka ovat vaikuttaneet ystävyyteemme. toinen hankki miehensä kanssa lapsen (jonka kanssa luonnollisesti menee kaikki aika) ja toinen alkoi tekemään kolmivuorotyötä, eikä hän jaksa muuta tehdäkään. olen tavannut hänet noin kaksi kuukautta sitten viimeksi.
olen ajatellut, että tämäkin voisi olla osatekijä.
kuullostaa aivan siltä kuin olisin itse tuota muutama vuosi takaperin kirjoittanut,se on ehkä se parin vuoden kriisi.älä turhaan kiusaa itseäsi,miehet ovat noin yleisesti ottaen sellaisia että kaunis nainen huomatataan aina,kuten myös komea mies.eri asia on tietysti kuolaaminen,että pitää oikein perään kääntyä katsomaan ja silleen.taatusti ajan myötä tulet huomaamaan että olet hänelle kaikkein kaunein ja rakkain jos se nyt tällä hetkellä tuntuukin mahdottomalta ajatukselta.pääset varmasti sen yli,koska kannattaa olla realisti,maailmassa on aina kauniimpia ja komeampia ihmisiä,ainakin omasta mielestä.tunteethan ne ratkaisevat,hän rakastaa just sua,ei ketään muuta. ;o)
Neuvoa en osaa, mutta minulla on tismalleen samalainen ongelma.....seuraaan itse poikaystäväni katseita kaupungilla ja kaikki televisio ja nettijutut saa minut, raivon partaalle...tämä mustasukkaisuus ei ole minullakaan enään ollenkaan halussa, kuulostit jutussasi ihan minulta! Mekin olemme jonkun verren keskustelleet asiasta, mutta en vaan saa asiaa normalisoitumaan! Loukkaannun älyttömästi kun ajattelen/kuvittelenkin poikaysäväni katsovan/ajattelevan muita naisia! Ja kun poikaysäväni kehuu minua kauniiks tms. niin en tiedä uskonko enään sitäkään vaan ajattelen että kuhan sanoo vaikka oikeesti haluaisi näitä puoli pukeisia netin kauniita naisia! En minäkään aina näin mustasukkainen ole ollut vaan vuoden tämäkin on ollut tälläistä,yhdessä ollaan oltu hiukan teitä kauemmin! Ja täyty sanoa, että kun ajattelen että poikakaverini katselee muita niin ei ainakaan oma seksikkyys ja omatunto kasva vaan päin vastoin! Olen todellakin neuvoton tämän asian suhteen, mutta huojentavaa kuulla että kohtalotovereita löytyy! ja mukava purkaa tuntoja jollekin joka ymmärtää mitä tarkoitan :)
Luulin olevani jo ainut tämän asian suhteen. Ennen en ollut myöskään itse mustasukkainen kuin ihan pienissä määrin ja nekin normaalia tervettä mustasukkaisuutta mutta kun poikaystäväni meni nimeämään joitakin tyyppejä galleriasta todella kauniiksi jne niin itsetuntoni romahti täysin. Vaikka poikaystäväni kertoo joka päivä että olen kaunein ja ihanin nainen niin alan itsekkin epäillä että hän haluaa vain toisia etten minä riitä :/ Ehkä tämä tosiaan on sitä kriisiä mistä joku aiemmin mainitsi
joo, eipä tämä taida ollakaan kovin harvinainen ongelma. varsinkin kun yhteiskunta on niin yliseksistinen.
myös oma poikaystäväni muistaa päivittäin (no, ainakin lähes) sanoa minua kauniiksi ja että olen kaunein hänelle. mutta merkitseekö se mitään, kun tiedän etten ole joidenkin näyttelijöiden veroinen? joka aamu luen lehden elokuvaarvostelut siksi, että josko pojan lempinäyttelijöitä olisi illan elokuvassa. ja jos on, aion lähteä illaksi johonkin muualle. aika elämää rajoittavaa, ja itsetuntohan tässä kärsii.
ja yksi ajatus saa minut aina itkemään. jos ajattelen, että vastakkain olisivat minä ja poikaystäväni lempinäyttelijätär: kumman hän valitsisi?
äh. olen ihan sekaisin ja haluan eroon tästä.
todennäköisesti juuri tämä seksikkäiden naisten pursuaminen joka suunnasta saa meidät vainoharhaisisksi.....ole onnellinen jos poikaystäväsi ei käy netissä, sillä sieltä sitä vasta löytyykin niitä naisia ja yleensä täysin ilman rihman kiertämää ja tajuttoman kauniin näköisiä vielä.....poikaystäväni käy joka päivä netissä ja arvaa ahistaako se minua.....oikeesti telkkari ei ole mitään netin "valikoimiin" verrattuna...ja siellä viihdytäänkin, ainakin meillä! En mäkään tunne itseäni enään yhtään seksikkääksi kohta kun kaiken aikaa ajattelen sitä että kun mut laitetaan niiden netin naisten kanssa vierekkäin, niin kukavaan mies valitsee sen netin seksikkään, lähes täydellisen naisen! en tiiä miten tästä pääsisi eroon, mutta jos jotain keksit kerro minullekin....vaikka kai se hyvin pitkälti lähtee oman pään sisältä.....
Vinkki sellaiselta joka on asiasta ylipäässyt. Kyselepä vaikka muilta tuntemiltasi miehiltä kuka on heidän suosikkinaisnäyttelijänsä. Vertaa sitten tätä naista heidän tyttöystäväänsä/vaimoonsa. Yleensä näyttelijätär on kauniimpi, mutta ei sillä miehelle ole mitään väliä, oma nainen on se rakkain. Jopa isäsi/vaarisi/setäsi nimeämä näyttelijätär voi olla kauniimpi kun heidän vaimonsa, ja silti onnellista uskollista liittoa on takana vuosikymmeniä.
Seuraavaksi voit kysellä ystäviltäsi suosikkimiesnäyttelijää ja suorittaa saman vertailun. Onko edes sinun suosikkinäyttelijäsi miestäsi rumempi? Pitäisikö hänen loukkaantua siitä?
Sitten voit ajatella kaikkia tuntemiasi naisia, jotka ovat onnellisessa parisuhteessa, ja sitten kaikkia niitä tuhansia naisia jotka ovat heitä kauniimpia. Onko kauneus sittenkään niin ratkaiseva tekijä suhteessa? Uskotko vilpittömästi että kovin moni mies voi käsi sydämellä vannoa että oma nainen on kauneinta maan päällä? Uskoisitko jos omasi vannoisi niin? Maailmassa ei voi olla kuin yksi maailman kaunein nainen, kenenkään mielestä, vaikka mielipiteet vaihtelevat, joten meidän muiden pitää vain hyväksyä se, että kyllä, paljon meitä kauniimpia naisia vilisee tuutin täydeltä, ja entäs sitten?
Näillä aatoksilla sain oman pääni rauhoittumaan.
Hyviä vinkkejä! Noin mäkin oon tehnyt.
Ettekö ikinä itse katso kadulla meneviä miehiä että "oho, miten komea" tai nauti kenenkään miestähden ulkonäöstä? uhkaako tällainen mitenkään poikaystäväänne ja suhdetta?
Minä en oikeasti edes tiedä että onko poikaystäväni "hyvännäköinen". En ihastunut hänen ruumiisensa vaan häneen kokonaisuutena. Hän on mielestäni ihanan näköinen ja komea mutta en tiedä miltä hän "ulkopuolisen" silmissä näyttää. Tämä on aika hassu tunne.
Olemme puhuneet tästä ja hän oli samaa mieltä, kun rakastaa toista niin ei enää oikein pysty arvottamaan häntä ulkonäön perusteella.
Komeaa/ kaunista näyttelijää voi katsella mutta ei se ikinä korvaa oman kullan sisintä. Uskokaa pois jos poikaystävä sanoo kauniiksi ja säteilkää, ja kehukaa komeaksi takaisin.
PS. Hollywood tähdethän on ihan täynnä botoxia ja silikonia sun muuta ja tähän päälle vielä kuvamanipulaatio jolla pystyy tekemään ihan mitä vaan.
Supertähden ulkonäön saamiseksi ja ylläpitämiseksi tarvitsee paljon aikaa, en usko että "suomalainen mies" jaksaisi odotella ja katsella sellaista laittautumista kun välillä ripsarin sutasemisessakin kestää "liian kauan" ;)
En ole ikinä kuullut että joku olisi eronnut tyttöystävästään vain siksi että löysi kauniimman tai siksi että elokuvatähti oli kauniimpi....
Kävelettekö itse laput silmillä kaupungilla mantraten " en katso muita miehiä etten näkisi komeampia kuin poikaystäväni" tai "Poikaystäväni on komein kaikki muut rumia" huhuh....
Nyt vähän huumoria ja itsetuntoa peliin likat!
en tunne tarvetta katsella muita, eikä minun tee mieli. ja kun tarkemmin mietin, niin hyvin harvoin oikeastaan edes näen miestä, joka olisi mielestäni (!) omaa poikaystävääni komeampi. itse en pidä esim. brad bittiä komeana ( voin rehellisesti sanoa, että MINUN mielestäni oma poikaystäväni on komeampi), toisaalta pidänkin vähän erityyppisistä miehistä. ja jotenkin kai oletan, että myös poikaystävänikin pitäisi ajatella niin.
ja olen kysynyt poikaystävältäni, että eihän hän odota minun olevan malli tai missi ja vastaus oli jyrkkä ei, tietenkin. mutta ei auta. omassa mielessänihän nämä jutut ovat paisuneet näin suuriksi.
mutta kiitos neuvoista, yritän soveltaa niitä parhaani mukaan sekasortoiseen elämääni :)
täydellisyyden tavoittelijoita hellittäkää vähän ajatuksistanne keskittäkää ajatukset hiukan muualle..ottakaa rennommin, nauttikaa siitä mitä teillä on ei siitä mitä ette voi olla tai tehdä
kohtalotovereita tuntuu riittävän tässä suomen maassa...itse olen aivan yhtä mustasukkainen. olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa reilu kaks vuotta ja tuntuu että tulen vaan kokko ajan enemmän ja enemmän mustasukkaiseksi. itsetunto laskee laskemistaan aina kun kumppanini kehuu jonkun muun naisen ulkonäköä tai rintoja, mikä on myös aika yleinen kommentti hänen suustaan. ärsyttää aivan kamalasti kun olen näin mustasukkainen. sitä tuntee itsensä aivan sammakoksi näiden hänen kehumiensa naisten rinnalla...ja vielä rumaksi sammakoksi.
tiedän että en itse ole kovinkaan ruma, vaan oikeastaa melko mukavan näköinen nuori nainen, ja saan jopa aika paljon päitä kääntymään esimerkiksi jos olen tyttöjen kanssa viihteellä.
itsetuntoni vaan tuntuu olevan niin alhaalla, etten enää oikein jaksa vaivautua laittamaa itseäni kauniiksi ja näkemään vaivaa ulkonäköni eteen, kun tiedän että mieheni pitää kaikesta huolimatta näitä tiettyjä naisia kauniimpana, vaikka hän itsekin tietää että heidän naamallaan on kilo pakkelia ja silmämeikkiin on mennyt toinen kilo. plastikkakirurgin veitsi on viiltänyt sieltä sun täältä, ja tokkopa monellakaan on aidot luomu rinnatkaan.
kyllähän sen tietää että itsensäkin saisi vielä kauniimmaksi, jos kannattaisi kauneusleikkauksia ja silikoonirintoja, mutta kun ei. miehet ei vaan näytä ymmärtävän sitä, että valtaosa naisista vaan tulevat aina olemaan täysin luonnollisia, ilman leikkauksia yms. ja kamalaa meikkikerrosta. eikä ne edes tiedä sitä, millaiseksi naama menee, jos käyttää joka päivä kamalasti meikkiä!
kaikeb ja kaikkien vaan näkyy täytyvän olla nyky maailmassa niin pirun kauniita ja laihoja että ihan kuvottaa!!!!!!!
Nyt tytöt lopetatte itsenne mollaamisen! Jos te ette pidä itseänne minään, niin kuka sitten pitää? Nyt itsetuntoa kehittämään, sillä kuka sen kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. Jos teidän itseluottamuksenne on nollassa, niin mitkään maailman kehut ei riitä sitä nostamaan. Pois sellaiset ajatukset, että joku näyttelijä, missi yms. olisi parempi kuin sinä itse. Sinä olet se lämmin, hengittävä ja elävä ihminen poikaystäväsi vieressä.
Te ette saa näitä mustasukkaisia ajatuksia pois, jos ette usko itseenne ja omaan arvoonne. Katse peiliin, pää pystyyn, hartiat taakse ja rinnat eteen ja toistakaa useampaan kertaa: "Olen upea ja fiksu nainen." "Mies, joka minut on saanut, on onnekas, kun on näin upean naisen saanut"
Ja vielä, haloo! Nämä näyttelijät ovat televisiossa!!! Ne eivät ole oikeita ihmisiä! Ei ne sieltä pulpahda teidän olohuoneeseen! Älkää päästäkö niitä elämäänne ajatustenne mukana!
Edellinen suhteeni oli juuri samanlainen,tilanne äityi todella pahaksi ja lopulta päätyi eroon..Kummallakin oli todella paha olla ja ero oli ainoa vaihtoehto..Tapauksen myötä sairastuin myös bulimiaan..Nyt "terveenä" ollut vuoden päivät ja uudessa suhteessa..vieläkin joskus mustasukkaisuus putkahtaa esiin,työnnän sen pois mielestä ja ajattelen kaikkea sitä upeaa,mitä meillä on yhdessä!Tätä suhdetta en pilaa mustasukkaisuuden takia!Luottakaa ja rakastakaa!Elämän kolhuista selviää kyllä hengissä!
Oot vielä niin nuori. Minäkin olen 18w. enkä oo todellakaan valmis sitoutumaan. Oletko sinä?
Älä ihmeessä eroo jätkästä, eihän se oo sen vika et oot niin mustis ja ihan ilman syytä. hae ammatti apuu! PS.ei millään pahalla
luulenpa, että olen ainoa, joka saa tämämä sotkun selvitettyä. tuskin psykologit ym. saavat minua itsestäni pitämään sen enempää kuin nyt pidän.
ja, niin, ei se olekaan pojan vika, mutta tässä suhteessa on välillä niin vaikea olla, että en tiedä miksi kiduttan itseäni. jos ei ole miestä, niin mistä voisin olla mustasukkainen...
muista aina kun mustasukkaisuus tulee esiin, se asia että MILJOONISTA naisista miehesi on valinnut juuri SINUT! joo juuri sinut. eikä ketään kauniimpaa, hyvä vartaloisempaa tai muutakaan, vaan just sut! ja mies on mies, itsekkin katsot varmaan tarkkaan ja pitkään tosi komeita miehiä, kiinnitä huomio itseesi mitä tuojotat mitä et. ja huomaat että se on terve piirre ihmisessä jos katsoo muitakin kun omaa rakasta, miehesi katsoo muita normaalisti ja sinua sillä silmällä! =)
Mulla oli myös samanlaisia ongelmia suhteessani ja itsetuntoni oli aivan nollissa. Sitten tajusin, että poikaystäväni on se jonka pitäisi pitää turpansa kiinni kauneutta ihaillessaan. Enhän minäkään aluksi kommentoinut hyvännäköisiä miehiä hänelle koska pidin ajatusta loukkaavana. No jossain vaiheessa otin samat keinot käyttöön ja kas kun äijä tulikin mustikseksi ja epävarmemmaksi itsestään. Eli ei vika ole pakosti teidän päässänne, poikaystävänne voi aiheuttaa olotilan, tangoon tarvii aina kaksi.
Ja jos suhdettanne on kestänyt jo jonkin aikaa niin ehkä olette huomanneet hänen hienovaraisen muutoksensa, toiset alkaa kiinnostaa...tehkääpä sama temppu ystävällismielellä ja katsokaa mitä tapahtuu...
En usko että miehet vertaa naisia samalla tavalla kuin me naiset, omassa päässämme. Olen itsekin kokenut tuon tunteen. Se tosiaan saa epävarmaksi, mutta mä uskon että kyse on siitä oman itsetunnon heikkoudesta. Nainen kun on naiselle se susi. Aina haluaisi itse olla se kaunenin ja näyttävin. Miehet nyt vaan katselee kauniita naisia ( katse kun ei välttämättä tarkoita mitään )ja naiset tekevät sen eteen töitä että saavat katseita kerättyä...
Ajan kanssa suhdekin ja oma varmuus kasvaa niin, että nyt minäkin 12 vuoden suhteessa voin iloita siitä että miehelläni on ollut vientiä esim. baarin tanssilavalla - se jos mikä tekee hyvää itsetunnolle!!! Ja miheni osaa iloita myös kun minua huomataan. ( Ja voin vieressä kiusata miestä, kun hyvä pimu kulkee ohi pikku hameessaan ). Nämä flirtit ja jutustelut eivät ole vahingoksi suhteelle, vaan päin vastoin. Niistä tulee itselle hyvä mieli ja energiaa latautuu kroppaan, kun huomaa et mähän kelpaisin muillekin!!!
Luota itseesi, luota mieheesi ja hänen sanoihinsa ja rakkauteen. Anna ihmisen ihailla ja ihaile itsekin, et silti menetä mitään, saat itsekin vaan vapautuneen fiiliksen ja voit olla rohkeasti oma itsesi. Jos mies ei sinua rakaistaisi, niin hänhän olisi jo mennyt. Älä anna mustasukkaisuuden pilata suhdettanne, se on kuin piru joka yrittää kääntää sua miestäsi vastaan.
Aurikoa sinulle!!!