Joku kirjoitti viisaasti siitä, miten hylätyksi tuleminen on elämän suurimpia suruja.
Elämäni tragedia. Minulla on mennyt monta vuotta sen kanssa eläessä, suru ja kaipaus ovat osa sieluani. Siellä syvimmissä sopukoissa käsi kädessä suru ja rakkaus.
Eihän minulla ollut antaa muuta kuin nuoren naisen haaveet. Miten kaipasin kättäsi käteeni. Kuin se olisi ollut koko elämä. Sinä tiedät, että suhteessa tuohon rakastuneen haaveeseen, olen nähnyt elämää enemmänkin.
Ei tämä biisi meistä kerro. Mutta jostain se kertoo.
https://youtu.be/-SoxOb2ir5Q
Siitä, että on ymmärrettävä luovuttaa.
Elämäni tragedia. Minulla on mennyt monta vuotta sen kanssa eläessä, suru ja kaipaus ovat osa sieluani. Siellä syvimmissä sopukoissa käsi kädessä suru ja rakkaus.
Eihän minulla ollut antaa muuta kuin nuoren naisen haaveet. Miten kaipasin kättäsi käteeni. Kuin se olisi ollut koko elämä. Sinä tiedät, että suhteessa tuohon rakastuneen haaveeseen, olen nähnyt elämää enemmänkin.
Ei tämä biisi meistä kerro. Mutta jostain se kertoo.
https://youtu.be/-SoxOb2ir5Q
Siitä, että on ymmärrettävä luovuttaa.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Olet aika pienestä särkyvä. Moni muu kokee kovimpiakin tragedioita ja selviää niistä
???
Ethän sinä tiedä ollenkaan kenelle puhut!!! Mistä sinä voit tietää, mitä sinulle täysin tuntematon ihminen on elämässään kokenut tai edes, mistä tuo aloitus kertoo.
Jos se särkyy siitä että ihastuksensa jättää sen niin aika pieni tragedia saa sen pään rikki
Ehkä ei ollut ihan pieni ihastus. Ei useinkaan kannata aliarvioida.
Toiset joutuu raiskatuksi, ryöstetyksi, koti palaa, joku yrittää tappaa tai näkee kun perheensä tapetaan tms. Ja selviää a
Siitä
Sä menet rikki tavallisesta kaikille tapahtuvista parisuhde eroista. Aika hemmoteltu oot
Onko sinulle sattunut jotain noista? Vai onko elämäsi vain hemmotellut? Meinaatko, että nuo on ne tapahtumat, jotka tekevät autuaaksi tragedioista? Kaikki on suhteellista. Ei sydämen särkyminen ole mitään suhtteessa oman lapsen kuolemaan mutta ne ovat täysin eri kokemuksia.
Sinä et tiedä kenelle kirjoitat. Ihme suunsoittamista.
on törkeää mitätöidä toisen tuntemuksia. vielä epäempaattisempaa verrata toisten kokemuksiin.
toiset ei selviä. ei ensimmäisistä ihastuksista. ei raiskauksesta. ei perheväkivallasta. ei hylkäämisestä. onnekkaita ovat he, jotka selviävät ja pystyvät jatkamaan elämäänsä. onnekkaita ovat myös he, jotka tulevat kohdatuiksi ja hyväksytyiksi kaikkine tuntemuksineen.
Kukaan muu ei pidä eroja suhteista noin traumaattisena. Monet eroo useita kertoja elämänsä aikana
Taidat olla niin sanottu, tyh mä ihminen. Puhut traumaattisista asioista niin kuin aamukahvin keittämisestä, mistään näistä mainitsemistasi asioista selviää ehkä, mutta jälkensä jättävät ja mahdollisesti hyvin syvätkin. BTW särkyneeseen sydämeen voi kuolla, stressi ja muut fysiologiset muutokset on ihan tieteellisesti todistettu. Joten opi ja elä enemmän pe nikka.
Onkohan niin ettei sellaiset ihmiset kykene aitoihin tunteisiin, jos ei ero tunnu missään. Jotkut jopa tappaa itsensä.
no se on ihan resilienssistä kiinni. toisilla sitä on enemmän, toisilla vähemmän. varmasti elämän kokemukset, kasvuympäristö jne vaikuttaa.
"kukaan muu" on turhaa liioittelua. tuskin olet tehnyt tieteellistä tutkimusta asiasta. useille esim. ensimmäinen ero voi olla todella raskas. jotkut saattavat päätyä itsemurhaan.
Älähän nyt
Tehdään tästä se hieno juttu
Meidän juttu
Eiks vaan
Täällä on ollut koko aamun joku/jotkut empatiakyvyttömät kusipäät liikkeellä. Ihminen sitä paitsi voi olla kokenut todella paljon, silloin kun sydän särkyy erossa.
Minulla ainakin siihen liittyy jo varhaisia kaltoinkohteluita/hylkäämisiä. Jotka sitten nousevat pintaan parisuhdehylkäämisissä. Ne ovat megaluokan hylkäämiskokemuksia.
Mikään ei ole traumatisoivampaa, kuin että sinulla on tunnekylmä äiti. Minulla oli ja hän hylkäsi minut henkisesti useaan otteeseen lapsena ja kaltoinkohteli muutenkin. Yhtään kehua en ole häneltä koskaan saanut. Moitetta sen sijaan yllin kyllin. Yritä siitä sitten rakentua vahvaksi ja terveeksi. Voin kertoa että on ihan he... moinen urakka.
Mistä muut sen sitten näkevät että joku on selvinnyt jostain?
Eikö alunperin tarkoitettu että Jumala loi ihmiselle vastakappaleen? Nykyään ei näytä olevan millään mitään väliä. Kaikenmaailman asiantuntijat sohlaavat ihmisten elämät ja johtavat harhaan. Menetit sitten puolisosi no eihän siinä nyt mitään uutta matoa koukkuun vaan ja lääkäri toteaa että sul on masennus siitä sitten pillereitä syömään.
No eihän sitä naamasta näekään, mitä paremmin selviytyy sitä vähemmän se ulospäin näkyy. Mutta tyhmää on aliarvioida ja mitätöidä kenenkään kokemuksia tai tunteita.
-aloittaja
Särkyneeseen sydämeen ei voi kuolla ellei ole muutamaa perussairautta kuten esim sydämen vajaatoiminta ja verenpainetauti. Silloinkin itseasiassa puhutaan stressin aiheuttaman kortisolitason nousun vaikutuksesta ko persusairauksiin.
Kannattaa ottaa asioista selvää
"Ei voi kuolla ellei"... No kyllä muuten voi, kuten itsekin juuri totesit, mutta pätemisen kautta piti tulla sanomaan lähes sama mitä minä sanoin, voi sinua type rystä.
Stressi tappaa länsimaisia ihmisiä ehkä eniten, mikä omalta osaltaan juuri johtaa niihin perussairauksiin ja oman terveyden laiminlyöntiin. Joo, "SÄRKYNYT SYDÄN" ei ole ns. diagnosoitu tila, mutta monen diagnoosin takana.
Suvussa sen verran monta lääkäriä että aika perillä olen monestakin asiasta darling ;)
Aloittaja olet viisas. Toisille ihmisille annetaan enemmän koettelemuksia, jotta he voisivat nousta henkisellä tasolla korkeammalle. Se vaatii paljon tuskan tunnetta, iloisuudesta käsin ei valitettavasti pääse kehittymään.
Mutta jossain vaiheessa on kykenevä tuntemaan aitoa iloa, jota ei maalliset asiat murra. Sitä kohti. Tietoisuus suuremmasta tarkoituksesta auttaa jaksamaan todella vaikeita kokemuksia, kohdata niiden synnyttämät tunteet ja oppia niistä.
Kiitos. Samoin.
-aloittaja
Nämä on nähdäkseni näitä surullisia keski-ikää ja ties mitä identiteettiongelmaa kriiseileviä ihmisiä mitä täällä käy jotain elämyksiä elämässä. Ei niin kovin tyytyväisen oloista porukkaa, ehkä joksikin tietyksi olettavat ja kun ei parempaa osoitetta oletuksilleen ole, niin näillä mennään- urputetaan kaikille.
Totta. Hylkäämiset tuntuu pahalta, itsellä kokemuksia lähinnä ystävistä tai tuttavista, jotka ovat hylänneet mut. Joten nykyään en usko mihinkään pitkäkestoiseen ystävyyteen, sillä suojelen itseäni jo etukäteen siltä etten pettyisi liikaa, sitten kun mut pistetään sivuun. Tottunut jo ettei mussa ole mitään hyvää, jonka takia minusta kannattaisi pitää kiinni. Parempi luovuttaa kuin jäädä roikkumaan johonkin ihmiseen liikaa, toinen vaan hermostuu siitä, rupeaa tarkoituksella loukkaamaan sua tai pitää jonain oksennusastiana johon purkaa pahaa tuultaan ja oloa. Rakkautta mun elämään ei tullut, niinkuin ei ystävyyttäkään. Kun en anna itseni uskoa kelpaavani jollekin, säästyn pahemmilta suruilta. En ole ikinä ennenkään ollut tärkeä kenellekään.
Jos kirje olisi minulle, niin kertoisin kuinka pahoillani olen siitä että olen aiheuttanut sinulle pahaa oloa. On surullista, että en ole kyennyt tunteisiisi vastaamaan enkä omilta huoliltani myöskään pystynyt sinua oikealla tavalla auttamaan.
Toivottavasti tiedät sen.
Hän oli suurena tukena minulle elämäni raskaimpina aikoina.
Nyt peilatessani kirjoitustasi tilanteeseemme (hänen kanssaan), josta on jo aika pitkä aika, niin voin rehellisesti sanoa, että aiheutin minäkin pahaa mieltä sanoilla jos teoillakin. Olin aika rikki silloin. Ihmisiähän me vain olemme. En minä meidän yhteisten aikoja suruja niinkään sisälläni kanna, tuota särkynyttä sydäntäni vain yhä parantelen.
En tiedä, mitä suruja hän sisällään kantoi ja kantaa. Sillä varmasti kantoi. Niinhän me kaikki.
-aloittaja
Eämässä koettu suru jättää usein sydämeen särön, ison tai pienen. Niiden tehtävä on muovata ihmistä.
Myöhemmin tuleva ilo ja rauha opettaa ymmärtämään että elämän onni ja kauneus kätkeytyykin pieniin asioihin.
Näin se on
Näin on...