Onko ujous...

Älä kysele noin vaikeita tähän aikaan enää! Olen ollut koko ikäni ujo mutten luokittele itseäni sen perusteella.

Ehkäpä se riippuu siitä, mikä on vastaanottajan subjektiivinen näkökulma ja oletusarvo.

Ihmiset on erilaisia. Get over it. Sanoi joku joskus.

Ujous on sellaista että toitotetaan vi*tu sä oot tyhmä sä oot ruma oletko nyt aivan varma että olet oikeassa? yms. kokoajan ja sitten ei puhu enää juurikaan mitään muuta kuin pakolliset.

Ilmeisesti ajattelette että ihmisen alkuluonne on ujo. Kaikkien kokemukset elämstä ei ole samanlaisia. Toisia rakastetaan ja toisia pilkataan ja testaillaan.

Ujot on tyhmiä. Porukan hölösuu fiksuin.

Ujo ei pysty helposti lähestymään toisia ihmisiä, saattaa vaikuttaa toisten silmissä oudolta ja vajaallakäyvältä tuon hiljaisuutensa takia. Jos häneen suhtaudutaan nihkeesti, vetäytyy kuoreensa entistä enemmän. Kaikki uudet tilanteet uusien ihmisten kanssa on ujolle henkisesti rankkoja, kun pitäis pystyä tutustumaan niihin ihmisiin ja et saa sanaa suustasi, jännität aivan sairaasti ja samalla mietit, ett miks on tällänen luonnevika kuin ujous annettu ristiksi. Lapsena vanhemmat hermostuneet, kun onneton ei pysty menemään naapuriin heidän puolesta jotain asiaa hoitamaan. Lyhyesti sanottuna ujon käytös vaikuttaa oudolta, saa hänet näyttämään hitaalta ja tyhmältä, vajaaälyiseltä, muut eivät halua olla sellasen kans tekemisessä saatuaan alussa tuon vaikutelman.

Ujous ei oikeastaan liity sosiaalisuuteen vaan on temperamenttipiirre

Mielestäni ujous on tyrkyn vastakohta. Jännittäminen ja kontrollointi vieraassa tilanteessa. Ei ole tempperamenttiin liittyvä.

Ujo piimä

ei uskalla puhua kaikkista asioista

Kaikista asioista ei ehkä kannatakkaan puhua. Ei ainakaan kaikkien kanssa. Vaikka se olisikin peruskaurapuuroa. Onko se sitten rohkeuden puutetta vai viisautta tiedä en.