Olen uudehkossa parisuhteessa, ja haluaisinkin kysyä varsinkin naisilta riitelyn vaikutuksista.
Itse olen sellainen että jos on jäänyt ns. riita päälle, niin vaikka olisin töissä, kavereiden kanssa tai missä tahansa, jos meille on jäänyt selvittämätön konflikti puolison kanssa, mulla se vaikuttaa vahvasti mielialaan ja kyllä sen kaverit ja työkaverit huomaa että en olekaan se sama energinen ja iloinen minä kuin normaalisti.
Uusi naisystäväni on ihan toisenlainen. Hän on muiden seurassa ihan samanlainen, oli parisuhteen tila mikä hyvänsä.
Minusta se on outoa, ja siksi haluaisin mielipiteen.
Johtuuko se, että käsittelemättömät erimielisyydet kumppanin kanssa eivät näy muussa sosiaalisessa elämässä siitä, että toiset vaan osaa paremmin jättää ne taka-alalle muiden kanssa ollessa vai pitääkö sellainen tulkita niin, että se "riitakumppani" en vaan kiinnosta niin paljoa että sillä että on hänen kanssaan riidoissa, ei ole suurtakaan väliä?
Itse olen sellainen että jos on jäänyt ns. riita päälle, niin vaikka olisin töissä, kavereiden kanssa tai missä tahansa, jos meille on jäänyt selvittämätön konflikti puolison kanssa, mulla se vaikuttaa vahvasti mielialaan ja kyllä sen kaverit ja työkaverit huomaa että en olekaan se sama energinen ja iloinen minä kuin normaalisti.
Uusi naisystäväni on ihan toisenlainen. Hän on muiden seurassa ihan samanlainen, oli parisuhteen tila mikä hyvänsä.
Minusta se on outoa, ja siksi haluaisin mielipiteen.
Johtuuko se, että käsittelemättömät erimielisyydet kumppanin kanssa eivät näy muussa sosiaalisessa elämässä siitä, että toiset vaan osaa paremmin jättää ne taka-alalle muiden kanssa ollessa vai pitääkö sellainen tulkita niin, että se "riitakumppani" en vaan kiinnosta niin paljoa että sillä että on hänen kanssaan riidoissa, ei ole suurtakaan väliä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä ne huonot kotiolot suurimmalla osalla jonkun verran pilkahtaa, mutta osa osaa käyttäytyäkin. Eri asia on sitten se, että jos töissäkin menee persuksilleen, niin huonon kasautumassa sit helpommin purkautuu. Ite oon oppinut keskittymään johonkin tiettyyn tekemiseen niin, että vaikka olis kuinka paljon haittatekijöitäkin niin pystyn fokusoimaan ajatukset tekemiseen. Sitä pystyy treenaamaan ihan jokainen.
En tarkoita että riitelisin kenenkään muun kanssa, mutta olen murheissani ja allapäin enkä pysty sitä täysin peittämään muilta. Onko siis mahdollista että voin olla oikeasti rakas ja tärkeä puolisolleni vaikka hänestä ei edes ystävät huomaa että jotain on nyt vinossa?. Kun hän esim. Puhuu hyvälle ystävälleen puhelimessa, mitään poikkeavaa ei mielialassa ole havaittavissa
Jotkut ihmiset on luonnostaan vaikeatulkintaisempia. Itse oon sellainen ettei musta oo ikinä edes oma perhe osannut kauheasti lukea mitään. Tai tulkita sitä lukemaansa. Esim. karmeissa itsemurha-sydänsuruissani vaikutin niiden mielestä nälkäiseltä ja nälkäkiukkuiselta.
Itse kyllä käyttäydyn muiden seurassa samalla tavalla kuin muulloinkin. En ole koskaan puhunut riidoistamme kenenkään kanssa. Selvitellään keskenään.
Pitkän suhteen salaissuus pure huulta ja hymyile. Kotona meininki voi olla toinen.
Olet ehkä enemmän tunneihminen ja kumppanisi vähemmän sitä, tai sitten oppinut tukahduttamaan tunnereaktioitaan. Jotkut eivät tunnista tunnetilojaan.