Tervehdys!
Olen nyt 2 kuukautta ollut ilman lääkitystä ja olisin taas valmis aloittamaan uuden kokeilun.
Pelottaa vaan hiukan, kun viime kokeilusta tuli aika kovat hikoilukohtaukset ja nyt ilmojen lämmetessä saan niitä vieläkin. Jotenkin tuntuu kuin hikoilu olisi jäänyt päälle.
Jos aloitan uudestaan ja hikoiluni lisääntyy vielä tästä, niin olen hukassa.
Onkos teillä muilla ollut vastaavia hikoilukohtauksia ja hellittääkö ne ajan myötä.
Olen nyt 2 kuukautta ollut ilman lääkitystä ja olisin taas valmis aloittamaan uuden kokeilun.
Pelottaa vaan hiukan, kun viime kokeilusta tuli aika kovat hikoilukohtaukset ja nyt ilmojen lämmetessä saan niitä vieläkin. Jotenkin tuntuu kuin hikoilu olisi jäänyt päälle.
Jos aloitan uudestaan ja hikoiluni lisääntyy vielä tästä, niin olen hukassa.
Onkos teillä muilla ollut vastaavia hikoilukohtauksia ja hellittääkö ne ajan myötä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kahden kuukauden tauko lääkityksissä, olitko jossain hoidoissa?Onko sinulta leikattu kilpirauhassyöpä?Olitko koppihoidossa?
Uuden kokeilun?!
Millaiset arvot sinulla nyt sitten on?
Valitettavasti en oikein ymmärtänyt kysymystäsi, lääkärisi kanssahan sinä asioit....
Kysymykseni kuuluu, että onko teillä muilla lääkkeen aloituksesta kestäneet kauankin hikikohtaukset, vai onko niitä yleensä kellään ollut?
En jaksa kertoa tarinaani uudestaan, mutta jossakin alempana ne on.
olavi pitkästä aikaa.
Kyllä nuo hikoilukohtaukset ihan lääkityksen aloituksen oireita varmaan ovat. Samoinhan voi tulla muitakin ylitoimintaan viittaavia oireita. Aika yksilöllisiä varmaan miten kauan kestävät mutta joillakin menee useita kuukausia ennen kuin olo normalisoituu, on sekä vajaa- että ylitoiminnan oireita.
Hikoilu muutenkin on yllättävää kyllä toisilla ongelma nimenomaan vajisoireena, elimistön lämmönsäätelykyky kun menee sekaisin.
Aloitusannos kannattaa siksi olla mahdollisimman pieni jotkut aloittavat puolikkalla tai jopa neljänneksellä lastentabletista (25mikrogrammaa)ja nosto tapahtuu jopa tuskastuttavan hitaasti.
Siulla muistaakseni on ollut noita vaikeuksia saada thyroxin sopimaan elimistöllesi. Kunka pitkän ajan olet sitä ottanut pisimmillään (jos taas olet taukoa pitänyt)?
Joskus lääkityksen ja olon saaminen kohdalleen on työn ja tuskan takana ikävä kyllä :(
Oletkos käynyt kilpparifoorumilla , sieltäkin voisi neuvoja ja samanlaisessa tilanteessa olevia löytyä.
En mitenkään tuota mainosta kun voipi tulla negatiivista palautetta agitoimisesta mutta googlella kyllä löytyy ;) sopivalla hakusanalla tietoa.
En ole kerinnyt koittaa kuin vaivaiset kaksi ja puoli kuukautta, mutta sen jälkeen mulle tuli tosi hirvee olo. En tiedä johtuiko Thyroxinista tai tulehduskipulääkkeestä argox:sta tai iskikö muhun joku muu pöpö. Oli heikotusta ja olo oli tosi hutela.Autolla ajokin pelotti niin pirusti, että pelästyin sen verran että lopetin kaikki lääkkeet.
Fibroon käytän Tolvonia ja en tiedä olisiko sillä ollut jotakin asian kanssa, tai sitten vaan kaikki yhdessä?????
Nyt olen ollut 2 kuukautta ilman thyroxia ja ensi viikolla menen mittauttamaan arvoni ja katsotaan sitten mitä tehdään.
Mähän aloitin kanssa erittäin varovaisesti sen lääkityksen ja alku menikin ihan hyvin, paitsi närästys lisääntyi. Nyt olisin taas valmis uuteen koitokseen, mutta toi hikoilu vähän arvelluttaa. Nytkin mulle tulee aika ajoin ihmeellisiä hikoilukohtauksia ja ei ole mukava, kun on yltä päältä märkä.
lääkärin kanssa ollut puhetta voiko noista muista lääkkeistä olla haittaa thyroxinin kanssa?
http://www.coronaria.fi/www/mtv3/laakkeet.php?id=1023
(oliko edes oikea lääke )
Onko lääkärisi kanssa ollut keskustelua mahdollisuudesta että synteettinen thyroxin ei ehkä sovi sinulle? Joissain tapauksissa voi lääkintöhallitukselta saada luvan ottaa käyttöön Liothyronin-niminen valmiste mutta se on ilmeisen hankalaa Suomessa.
Eli kun Thyroxin on synteettisesti valmistettua tyroksiinia (t4) niin Liothyronin on toista kilpparihormonia trijodityroniinia (t3).
http://www.yhtyneetlaboratoriot.fi/kasikirja/tutkimukset.asp?id=10435&char=t
En ikäväkseni tähän hätään löytänyt muuta linkkiä asiasta kuin tuon:
http://www.kilpirauhas.info/foorumi/viewtopic.php?t=147
Ja vaikka täälläkin on esitetty ettei moisia asiantuntemattomia tahoja kannata kuunnella niin sekin on yksi vaihtoehto monien joukossa.
Tämä oli vain yksi ehdotus koska nuo oireesi ovat kyllä hankalia.
Tärkeintä edelleen on että saisit itsesi kuntoon. Jos kilpparin vajaatoimintaa on niin lääkityksen pois jättäminenkään ei ole hyvä vaihtoehto, siitä voi olla pidemmällä tähtäimellä tosi isoja seurauksia ja pelkkiä huonoja sellaisia :(
Toivottavasti sinulla on asiansa osaava lääkäri joka omien tietojen loppuessa osaa konsultoida viisaampiaan.
Olenhan mä kysynyt yhteisvaikutuksista, mutta kuulemma ei ole? En täysin luota, mutta katsotaan nyt seuraava kerta mihin suuntaan mennään.
Silloin helmikuussa oli pientä juttua jos arvoni ei ole kohdallaan niin voisin ehkä saada lähetteen alan ammattilaisen vastaanotolle.
Kieltämättä oireeni on erittäin hankalat ja jotakin täytyisi tehdä jotta elämisen halu säilyisi.Lääkäritkin vain pyörittelevät päätään ja ihmettelevät, mutta mitään ei kuitenkaan tehdä vaikka oloni on mitä hirvein.
Jotenkin vaan tuntuu että yleisellä puolella ei välitetä potilaista ja tuijotetaan VAIN arvoja.
Olen joutunut myös läheltä seuraamaan kuinka liika tuijottelu on johtanut siihen pahimpaan. Vasta sitten kun potilas oli niin huonossa kunnossa ettei kunnolla jaksanut kävellä, alettiin tähystämään ja koepaloja ottamaa. Sieltä se syy sitten löytyikin, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä.
se lähete kannattaa ottaa kun eivät kerran asioista selvää saa. Yleisellä puolenkin voi hyvää ja asiantuntevaa hoitoa saada mutta harvinaisempaahan tuo nykyään tahtoo olla. Vielä kun on erikoisalasta kyse ja hankala tapaus kuten siulla niin eipä tavan terveyskeskuslääkäri yleensä osaa auttaa.
Oisihan sen lähetteen varmaan jo aikaisemmin saaneet antaa vai ovatko vain "seuranneet tilannetta, jospa se siitä"-asenteella lie.
Tuo on tosiaan ikävää kun käy noin ettei saa apua ennen kuin on liian myöhäistä. Jostain syystä nykyään tuntuu olevan vaikea saada lähetettä tarkempiin tutkimuksiin ja erikoislääkärille ja silloin noin pääsee käymään. Sama tilanne on meillä päin :(
Se kun nykyään on tuo sairaanhoitokin tulosvastuullista puuhaa niin ei voida laittaa potilasta eteenpäin ennen kuin on ihan pakko tai potilas osaa vaatia tarpeeksi tehokkaasti :(