pelkoja?...pelkään mielettömästi että teen jollekkin jotain kauheaa tai aattelen että mänttäämpä tuota turpaan..aivan ilman mitään syytä.. en tiiä oonko tulos hulluks vai mitä tää on ..!! tietääkö joku tai onko jollain samanlaisia pelkoja ? en tajua mistä tää vois johtua..pelottaa vaan vielä enempi!
...muilla samoja
pelkääjä
9711
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ilmeisesti aivojesi kemia on muuttunut, olet
herkkä stressille sisäiselle ja ulkoiselle.
Sellaisia aineita, kuten kofeiinia pitäisi
välttää, mikä lisää pelkoja. Ei saa olla
liian pitkiä ruokavälejä, sinulla voi olla
myös tehokas sokeriaineenvaihdunta, olet herkkä
sokeritasapainon vaihtelulle. Ota hätäavuksi
aspiriinia tai disperiiniä, vähentää jännitystä.
Mutta mene mahdollisimman pian mielenterveystoimistoon hakemaan oikeat lääkkeet.
Sinulla voi olla geneettinen herkkyys tuollaisiin
oireisiin, ei ne kuulu normaaliin elämään.
Hei,
mulla on joskus samantapaisia ajatuksia, mutta pyrin huitomaan ne pois samantien. Pelkään, etten enää hallitse itseäni, että teen jotain kamalaa. Tiputan marsuni sylistäni tai kaadan itseni rappusissa... Tällaiset ajatukset tulevat nopeina välähdyksinä.
En usko, että mitään tälläistä tulen tekemään, mutta mukavalta ajatukset eivät tunnu..
sulla siihen mitään lääkkeitä tai ootko käyny miekkaris? ...kerro ihmeessä jos tiedät miten niistä pääsee eroon?
Paras on mennä terveyskeskuksesta hakemaan
lääkkeitä tai lähete mielenterveystoimistoon, jos tuollainen vaiva, vaan jatkuu ja jatkuu, kyllä ne lääkkeet helpottaa oloa, kunhan ne on oikein katsottu. Ja jos kuulee puhetta, en tarkoita omia ajatuksia, pitäisi pyytää antipsykoottisia lääkkeitä. Ne pitävät ihmisen järjissään.
l
mitään puheita yms..ei oo ku noi ajatukset ja paniikkihäiriö. siihen oon saanu propraalit!
Kun olet hakenut lääkitystä.
Mielenterveysvaivat pitäisi käsittää
ihan samalla lailla, kuin jokin diabetes,
että toiset tarvitsevat sellaista lääkitystä,
että pystyvät normaaliin elämään, ja nauttimaan
siitä.
Koska apua löytyy kunhan sitä vaan osaa
kysyä ja hakea.
Ei ole lääkityksenä kuin propral jännitykseen.
En ole käynyt mielenterveystoimistossa, kun ajatukset tulevat satunnaisina ja yritän unohtaa ne saman tien. En koe olevani vielä tarpeeksi hullu kovempiin lääkkeisiin tai terapiaan. Niistä tosin voisi olla apua.
Mul on vähä samanlaisia pelkoja, pelkään myös sanuttavani muita. En uskalla sen takia ees ajaa ajokorttii ku pelkään et ajan vahingossa kolarin ja et sit mun takii joku kuolee tai sit yksinkertasesti ajan vahingossa jonku jalankuokian päälle. En kestäis sitä et tappaisin jonku teoillani, vaikka se oiski vahingo. Tiedän et olisin tosi surkee kuski.
Mulla tulee joskus pakonomainen tarve kuristaa joku. Ja olisi ihanaa päästä upottamaan veitsen terä syvälle ihmisen pehmeään lihaan.