Monta vuotta bulimiaa, eikä loppua tunnu näkyvän. Mulla oli suuret suunnitelmat elämää varten. Musta piti tulla kaikkee hienoo, mut nyt ne taitaa olla vaan kaunista unta, joka ei koskaan toteudu. Fyysinen kunto on romahtamassa, eikä taida tuo pääkään olla kunnossa... Mikään ei tunnu miltään. Vihaan itteeni koko sydämestä, ku annoin asioden mennä tähän pisteeseen. Onko mitään toivoa saada kadotettu takasin vai jäänkö tähän helvettiin iäksi?
kaikki pilalla
nappi
5553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sanat suustani. Minustakin piti tulla kaikkea, piti tehdä kaikkea.. Nyt ei ole toivoakaan mistään, tuntuu ettei tulevaisuutta vain ole. En voi mennä edes maalle kesällä, koska en usko pystyväni pitämään itseäni kurissa.. Olen jumissa, aivan kuten sinäkin, mutta toivon ainakin että jos en tästä helvetistä pääse niin ehkä voin jotenkin jatkaa elämää tämän kanssa.. Ainakin yritän, älä heitä toivoa hukkaan, se on ainakin minulle ainoa mitä minulla on. Joka aamu kannattaa aloittaa puhtaalta pöydältä, siinä ei kuitenkaan menetä mitään.
...tosissaan taida auttaa muu kuin usko siihen, et aurinko vielä joku päivä paistaa risukasaanki...
"The show must go on"
Kyllähän se oikeastaan paistaakin.. Pitää vaan olla vaatimatta itseltään liikoja. Minullakin on tällä hetkellä tarkoitus syödä ja yrjötä tänään vain kerran, kun yleensä teen useita kertoja päivässä.. Olen sen tuhannen kerran yrittänyt ja yrittänyt mutta melkein aina epäonnistun. Aloitan kuitenkin joka aamu puhtaalta pöydältä niin jaksaa paremmin. Pakko elää läheisten takia, mitään muuta syytä en ole vielä löytänyt, mutta en kestä ajatella miten läheisteni käy jos menen pois. Odotan vain sitä sydäriä, tai ehkä ehdin pelastua.. En tiedä.
Hienoa et sulla on noin paljon voimia yrittää! On sitä itteki joskus tullu ajateltua läheisiä ja sen voimin oon saanu itteni ryhdistäytymään vähäks aikaa, mut pidemmän päälle se vaan tuntuu nii hankalalta. Kai sitä kuitenki pitäs vaan koittaa yrittää, itteniki takia.
kolme vuotta on aika paljon aikaa, jos sen tuhlaa bulimiaan... mutta jos kolme vuotta sitten oli suunnitelmia ja ne olisi silloin voinut toteuttaa niin ei vielakaan ole myohaista! Ajattele tulevaisuuttasi, viela ei ole liian myohaista (eihan koskaan ole), mutta aina vain vaikeampaa kaikki on mita pidemmalle antaa asioiden menna. Lopeta siis jo tanaan! ei huomenna tai sen seuraavan ahmimiskohtausen jalkeen. vaan NYT. Ei se tietenkaan aina ole helppoa, mutta yrittamisen arvoista. hae apua, terveydenhoitajalta tai vastaavalta. yksin ei kannata jaada.
Niin, siis minullakin on bulimia.. tai oli.. tai en tiia viela..reilu puoli vuotta sitten alkanut, mutta nyt ollut oksentamatta jo melko kauan. eihan se tietystikkaan viela tarkoita etta olisin "parantunut" (mikali sita voi ikina kayda siina mielessa) edelleen tekee mieli kaikennakoista aina valilla, no aika usein itseasiassa.. mutta tahan asti on viela itsekuri pitanyt. kannattaa ajatella ensin ennen kuin mitaan tekee. ja miettia mita siita oikeesti saa.. ei mitaan. syotava tietenkin on, pitkat paastot vain lisaavat ahmimishimoa.
.. Tsemppia... kliseisesti: paiva kerrallaan!