RahatonMies
lokomotiivi
"Toki joo, mutta en ainakaan itse keksi kuinka tuo lapsiperheessä toimii. Tyyliin mennään nyt ulos syömään, äiti jää pois tuossa mäkin kohdalla ja muut jatkaa oikeaan ravintolaan?"
"@Gazza Ei sitä kerättyä omaisuutta tarvitse alkaa jakamaan, mutta en usko että eri elintaso toimii missään parisuhteessa."
Minun mielikuvitus lapsiperheessä se toimisi niin, että minä sanoisin "menkää te muut oikeaan ravintolaan syömään, minä jään tässä bigmacsupertuplajuustohampurilaisen kohdalla nyt" :D ja sen jälkeen koukkaisin lähimpään Är-kioskiin hakemaan levyn Fazerin sinistä, istahtaisin lähimpään puiston penkille, ja soittaisin puhelun, ja kysyisin "maistuuko siellä"? "Täällä tuplajuustokerrosmaxihampurainen maistui hyvin, njammm... klurps" :D
Gazzan kanssa siinä samaa mieltä, että "ei sitä omaisuutta pidä alkaa jakelemaan", mutta uskon, että myös eripari elintaso toimii hyvin monissakin perheissä, miksi ei toimisi? Ja monissa perheissä se ei varmaankaan toimi eripari pariskunnan ollessa kysymyksessä (siis arvo/talousajattelultaan jne.)
Jos taas itse käyttäisin itsestäni mielikuvitus parisuhteesta, jossa toinen olisi vaikka pienituloinen, niin itselleni olisi päivän selvää, että maksaisin itse vastikkeet, autokulut bensat jne. Lomamatkat maksaisin esimerkiksi hotellin osalta, ja lennot voisi sitten toinen osapuoli omansa maksaa, itse tietysti maksaisin kaikki omat kuluni, mutta vähävaraisemman mielikuvituspuolison kulut maksaisin juurikin siltä osin, mitä jokatapauksessa itse maksaisin yksin tai ilman toista, juurikin asunto, auto hotellin yms. Sitten vähävaraisempi osapuoli maksaisi ns. omat lentonsa matkalla, ja muuten pääsisi minun "siivellä" ns. parempaan hotelliin, koska majoittuisin jokatapauksessa ko. hotellissa, olisin yksin tai kaksin. Sama logiikka asunnon ja auton kanssa, jokatapauksessa asuisin asunnossani, ja ajaisi autolla. Toisin sanoen, toinen pääsisi ns. siivellä, mutta en minä alkaisi taas hänelle mitään rahaa tunkemaan vaikka vähävaraisempi olisikin. Minusta aika reilupeli ja meininki. Toki, jos olisi lapsia, ostaisin auton vähävaraiselle osapuolelle. Ei mitään ongelmia. Mutta omasta bigmactuplajuustohampurilaisesta en antaisi pala palastakaan en missään olosuhteissa :D en edes pientä siivua juustostani hampurilaisessani.
Ihmiset ovat erilaisia, perheet ovat erilaisia, mutta jos on aitoa me-henkeä, ja arvot molemilla kohtaa ja ovat samalta lähtöviivalta, niin en näe, miksi raha toisi ongelmia.
lokomotiivi
"Toki joo, mutta en ainakaan itse keksi kuinka tuo lapsiperheessä toimii. Tyyliin mennään nyt ulos syömään, äiti jää pois tuossa mäkin kohdalla ja muut jatkaa oikeaan ravintolaan?"
"@Gazza Ei sitä kerättyä omaisuutta tarvitse alkaa jakamaan, mutta en usko että eri elintaso toimii missään parisuhteessa."
Minun mielikuvitus lapsiperheessä se toimisi niin, että minä sanoisin "menkää te muut oikeaan ravintolaan syömään, minä jään tässä bigmacsupertuplajuustohampurilaisen kohdalla nyt" :D ja sen jälkeen koukkaisin lähimpään Är-kioskiin hakemaan levyn Fazerin sinistä, istahtaisin lähimpään puiston penkille, ja soittaisin puhelun, ja kysyisin "maistuuko siellä"? "Täällä tuplajuustokerrosmaxihampurainen maistui hyvin, njammm... klurps" :D
Gazzan kanssa siinä samaa mieltä, että "ei sitä omaisuutta pidä alkaa jakelemaan", mutta uskon, että myös eripari elintaso toimii hyvin monissakin perheissä, miksi ei toimisi? Ja monissa perheissä se ei varmaankaan toimi eripari pariskunnan ollessa kysymyksessä (siis arvo/talousajattelultaan jne.)
Jos taas itse käyttäisin itsestäni mielikuvitus parisuhteesta, jossa toinen olisi vaikka pienituloinen, niin itselleni olisi päivän selvää, että maksaisin itse vastikkeet, autokulut bensat jne. Lomamatkat maksaisin esimerkiksi hotellin osalta, ja lennot voisi sitten toinen osapuoli omansa maksaa, itse tietysti maksaisin kaikki omat kuluni, mutta vähävaraisemman mielikuvituspuolison kulut maksaisin juurikin siltä osin, mitä jokatapauksessa itse maksaisin yksin tai ilman toista, juurikin asunto, auto hotellin yms. Sitten vähävaraisempi osapuoli maksaisi ns. omat lentonsa matkalla, ja muuten pääsisi minun "siivellä" ns. parempaan hotelliin, koska majoittuisin jokatapauksessa ko. hotellissa, olisin yksin tai kaksin. Sama logiikka asunnon ja auton kanssa, jokatapauksessa asuisin asunnossani, ja ajaisi autolla. Toisin sanoen, toinen pääsisi ns. siivellä, mutta en minä alkaisi taas hänelle mitään rahaa tunkemaan vaikka vähävaraisempi olisikin. Minusta aika reilupeli ja meininki. Toki, jos olisi lapsia, ostaisin auton vähävaraiselle osapuolelle. Ei mitään ongelmia. Mutta omasta bigmactuplajuustohampurilaisesta en antaisi pala palastakaan en missään olosuhteissa :D en edes pientä siivua juustostani hampurilaisessani.
Ihmiset ovat erilaisia, perheet ovat erilaisia, mutta jos on aitoa me-henkeä, ja arvot molemilla kohtaa ja ovat samalta lähtöviivalta, niin en näe, miksi raha toisi ongelmia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kompromisseja vaatii kaikki suhteet, ja eripariset ehkä enemmän. Ihmiset luonnostaankin arvostaa eri asioita, esim. naiselle joku liharuoka ei mitenkään välttämätöntä, mutta sitä vaan duunataan, koska miehestä ainoaa oikeaa suuhunpantavaa. Ja matkat tosiaan, jos ei edes välitä reissaamisesta, miksei toinen yksinkin voisi mennä. Jos köyhempi käyttää kaikki rahansa pysyäkseen rikkaamman menossa mukana, hänelle ei jää enää mitään omiin juttuihinsa. Toisin kuin rikkaammalla.
Ihmisen mielikuvitus, jääräpäisyys ja kestokyky ovat äärettömät noita tapauksia yksilöllisesti ratkaistaessa, voidaan nyhjätä kotona kymmeniä vuosia käymättä yhtään missään, voidaan rajoittaa syömistä;omaa/toisen/lasten, voidaan säilöä rahoja tilillä sitä parempaa suhdetta/elämää odotellen, voidaan marttyyrimaisesti tehdä kahvia samoista sumpeista useampaan kertaan, suhteen pidetessä keinot yleensä kovenevat.