AA:n ensimmäinen perinne:
"Yhteisen menestyksemme tulisi olla ensisijalla; henkilökohtainen toipuminen riippuu AA:n yhtenäisyydestä".
Perinteen selostuksessa kerrotaan lentokoneen syöksymisestä Tyyneen valtamereen ja kuinka sen miehistö säästyi kuolemalta. He ajelehtivat merellä turvanaan koneen hylky, kukaan ei toiminut itsekkäästi, vaatimalla itselleen etuja.
Heidän oli pakko sopeutua yhteiseen menestykseen,
pelastautuakseen.
Mielestäni tämä meidän AA on samanlainen pelastuslautta alkoholismin merellä ja meidän aa:laisten tehtävänä on ojentaa auttava käsi, niille alkoholisteille, jotka haluavat pelastua.
Tämä on meidän ainoa päämäärä ja tarkoitus.
Nyt on kuitenkin Alkoholi-sivuilla "tarjolla"
monta auttajaa; Suomen AA, Nimettömät Alkoholistit, Anonyymit Alkoholistit, Perinteeelinen AA, Bill´W ystävät, Tri Bob S.
Keskuspalveluvaltuusto... Kuka nämä kaikki tietää?
Minusta tuntuu, että olemme unohtaneet täysin edellä lainattun 1 Perinteen. Sitten on nämä kiistelyt kirjallisuudesta ja sen käyttämisestä ryhmätilanteissa, tärkeintä lienee mikä henki kokouksiin luodaan ryhmien sisäisillä toimintatavoilla. Nämähän ovat AA-ryhmien sisäisiä asioita, joihin ei ryhmään kuulumattomilla ole puuttumista.
Suomessa tulee AA toimineeksi pian 60 vuotta, niin olisiko mahdollista viettää niitä juhlia "yhteisen menestyksen" puitteissa ja jättää riitelyt. Eihän tällaisesta tilanteesta voi hyötyä kukaan. Ainoastaan sairaus nimeltään alkoholismi.
Bill´W varoittaa meitä seuraavilla lauseilla, lainaus kirjasta "AA tulee täysi-ikäiseksi", sivut; 104 ja 105:
"Mutta muiden yhteisöjen tavoin mekin saimme pian huomata keskuudessamme olevan voimia, jotka voivat uhata meitä sellaisin tavoin, joihin ei alkoholi tai seksi pystyneet. Näitä olivat vallan, hallitsemisen, kunnian -ja rahanhimo, jotka olivat sitäkin vaarallisempia, koska niiden käyttövoimana oli omahyväisyys, itsepuolustelu ja yleensä oikeutetuksi suuttumukseksi naamioituneen vihan tuhoava voima."
"Ylpeys, pelko ja viha ovat yhteisen parhaamme periviholliset. Selkeän harkinnan ja oikeiden tapojen vahvistama tosi veljeys, rakkaus ja sopusointu ovat ainoat vastaukset. AA:n traditionaalisten periaatteiden tarkoituksena onkin nostaa nämä voimat pinnalle ja pitää myös ne pinnalla. Vain siten voidaan yhteistä parasta palvella, vain silloin voi AA:n yhtenäisyydestä tulla pysyvä".
Meille on jätetty perinnöksi yksi ja yhteinen AA. Miksi emme hyväksy sitä ja välitä sellainen myös eteenpäin.
"Yhteisen menestyksemme tulisi olla ensisijalla; henkilökohtainen toipuminen riippuu AA:n yhtenäisyydestä".
Perinteen selostuksessa kerrotaan lentokoneen syöksymisestä Tyyneen valtamereen ja kuinka sen miehistö säästyi kuolemalta. He ajelehtivat merellä turvanaan koneen hylky, kukaan ei toiminut itsekkäästi, vaatimalla itselleen etuja.
Heidän oli pakko sopeutua yhteiseen menestykseen,
pelastautuakseen.
Mielestäni tämä meidän AA on samanlainen pelastuslautta alkoholismin merellä ja meidän aa:laisten tehtävänä on ojentaa auttava käsi, niille alkoholisteille, jotka haluavat pelastua.
Tämä on meidän ainoa päämäärä ja tarkoitus.
Nyt on kuitenkin Alkoholi-sivuilla "tarjolla"
monta auttajaa; Suomen AA, Nimettömät Alkoholistit, Anonyymit Alkoholistit, Perinteeelinen AA, Bill´W ystävät, Tri Bob S.
Keskuspalveluvaltuusto... Kuka nämä kaikki tietää?
Minusta tuntuu, että olemme unohtaneet täysin edellä lainattun 1 Perinteen. Sitten on nämä kiistelyt kirjallisuudesta ja sen käyttämisestä ryhmätilanteissa, tärkeintä lienee mikä henki kokouksiin luodaan ryhmien sisäisillä toimintatavoilla. Nämähän ovat AA-ryhmien sisäisiä asioita, joihin ei ryhmään kuulumattomilla ole puuttumista.
Suomessa tulee AA toimineeksi pian 60 vuotta, niin olisiko mahdollista viettää niitä juhlia "yhteisen menestyksen" puitteissa ja jättää riitelyt. Eihän tällaisesta tilanteesta voi hyötyä kukaan. Ainoastaan sairaus nimeltään alkoholismi.
Bill´W varoittaa meitä seuraavilla lauseilla, lainaus kirjasta "AA tulee täysi-ikäiseksi", sivut; 104 ja 105:
"Mutta muiden yhteisöjen tavoin mekin saimme pian huomata keskuudessamme olevan voimia, jotka voivat uhata meitä sellaisin tavoin, joihin ei alkoholi tai seksi pystyneet. Näitä olivat vallan, hallitsemisen, kunnian -ja rahanhimo, jotka olivat sitäkin vaarallisempia, koska niiden käyttövoimana oli omahyväisyys, itsepuolustelu ja yleensä oikeutetuksi suuttumukseksi naamioituneen vihan tuhoava voima."
"Ylpeys, pelko ja viha ovat yhteisen parhaamme periviholliset. Selkeän harkinnan ja oikeiden tapojen vahvistama tosi veljeys, rakkaus ja sopusointu ovat ainoat vastaukset. AA:n traditionaalisten periaatteiden tarkoituksena onkin nostaa nämä voimat pinnalle ja pitää myös ne pinnalla. Vain siten voidaan yhteistä parasta palvella, vain silloin voi AA:n yhtenäisyydestä tulla pysyvä".
Meille on jätetty perinnöksi yksi ja yhteinen AA. Miksi emme hyväksy sitä ja välitä sellainen myös eteenpäin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Taidat rakastaa talikkohommia, mutta
paska ei pöyhien parane.
Hellitä hetkeksi, vaikka kuinka haluaisit vielä painaa peukalonmerkkisi kaatopaikalle.
Näillä hetkillä lopetellaan pitkää luritusta, jonka ensimmäisen kirjoituksen nimi oli "Terveisiä (ja AA-asiaa)".
Jättäkää tunkion möyhiminen nyt siihen.
On hyvä kun me olemme voimistuneet ja hyvävoipaisia, ainakin osa meistä. Mutta miten käytämme tämän saavutetun henkisen hyvinvoinnin?
On sääli, kun tätä voimavaraa käytetään tälläiseen riitelyyn mikä porukka on oikeassa ja mikä väärässä. Suvaitsevuutta ystävät.
Emmehän unohda sitä perusasiaa mikä meillä AA:laisilla on - auttaa vielä kärsivää kohtalotoveria. Sen eteen meidä tulee tehdä töitä ja siitä saamme itsekin voimaa pysyäksemme raittiina.
Kuten perak lainaa Bill W:n kirjasta: "Ylpeys, pelko ja viha ovat yhteisen parhaamme periviholliset."
Tämän kun muistamme ja pyrimme välttämään näitä ominaisuuksia, olemme vahvoilla.
Perak, kiitos siitä.
Myönnän nostaneeni tietoisesti keskusteluun aiheita, jotka ovat herättäneet melkoista kalabaliikkia. Mutta on liian monia asioita, joista on oltu puhumatta liian pitkään. Kuitenkaan pelkän suullisen "perinteen" varassa ei tulla tulevaisuudessa pärjäämään. Mitä enemmän nuoria ja/tai kielitaitoisia, paljon matkustelevia ihmisiä AA:han Suomessa tulee, sitä enemmän tulee heräämään kysymyksiä käännöksistämme, käytetystä kirjallisuudesta, palaverikäytännöistä jne. Meillä saa olla omat käytäntömme ja jokainen ryhmä on itsenäinen, ja niin pitää ollakin (kirjallisuudesta sen sijaan oma mielipiteeni on, että tarvitsisimme uuden, tarkistetun käännöksen Isosta Kirjasta). Kysymyksiä tulee siis kuitenkin jatkossakin nousemaan ja on hyvä tietää perustelut siihen miksi tiettyjä käytäntöjä on alettu noudattaa jne.
Mutta yhtenäinen, yksi AA on minunkin toiveissani. Siinä ei ole viime kädessä tärkeintä edes rakenne vaan ilmapiiri ja perinteiden noudattaminen kaikissa toimissa.
Ensin aloitat riitelyn (monesko kerta?) ja sitten toteat, että enhän minä vaan nuo muut. Et varmaan tiedä mitä luovuttaminen on, kun et hyväksy askelaita ja perinteitä, kuten ne on kirjoitettu. Olette syyttäneet kaksitoista askelta ja kaksitoista perinnettä kirjoittaneen toisen AA-perustajan olleen "sairas" teosta kirjoittaessaan. En tiedä kuinka sairas hän on ollut, mutta minun mielestäni tämän kirjan kirjoittamisessa on ollut mukana myös jokin koekeampi voima, olkoon se teille mikä tahansa, mutta minulle se on Jumala sellaisena kuin MINÄ hänet käsitän. Ilman tämän kirjan askeleita ja perinteitä tuskin olisin toipunut. Jos minulle olisi heti alussa alettu tyrkyttää kummia ja pikaisesti alettu teettää askeleita (1-3), olisin varmasti tehnyt omat johtopäätökset ja häipynyt. Jokaiselle tulokkaalle on annettava oma aika toipua ja tehdä omat ratkaisunsa. AA perustuu vetovoimaan, eikä tuputtamiseen. Lukekaa perinteitä ja miettikää, kuinka hyvin ne sopivat jokapäiväiseen elämäämme, vaikka ei olisi edes alkoholisti. Samoin on askelten laita. Ei tällaisen kirjan kirjoittajaa voi pitää pienimmässäkään määrin "pimahtaneena". Mutta näitä asioita tullaan varmasti Kokkolassakin pohtimaan ja hyvä näin. Hyvää kevään jatkoa kaikille ja pidetään AA yhtenäisenä.
tuosta, että "Jokaiselle tulokkaalle on annettava oma aika toipua ja tehdä omat ratkaisunsa."
Mutta jotta tulokas voi tehdä ratkaisunsa, hänellä täytyy olla tietoa siitä, mistä AA:ssa on kysymys. Sitä tietoa hän ei saa, ellei hänelle kerrota esim. pääteoksestamme.
Bill W:tä en ole nimittänyt pimahtaneeksi, hän on itse kertonut AA-kirjallisuudessa masennusjaksoistaan.
Nyt likka..12/12 kirjassa tuodaan esiin
isokirja jo ensimmäisessä askeleessa ja monissa muissakin..lopeta tuo jankuttaminen tai mene
vaikka hakeen kentältä vauhtia niin kyllä sen jälkeen taitaa kelvata jo oikea AA-kin.
Kuten täällä on kerrottu, useimmissa AA-ryhmissä luetaan myös Nimettömät alkoholistit-kirjaa ja sitä on myös myytävänä ja näin esillä ryhmissä. Mutta useimmissa AA-ryhmissä peruslukemisena on kaksitoista askelta ja perinnettä.
Kyllä minä ainakin sain tuosta alkuperäisestä kirjoituksestasi käsityksen, että juuri Bill W:n masennus olisi yksi syy teille, miksi teos ei olisi "puhdas". Ja se on kyllä toistuvasti tullut esille aikaisemmissakin perusteluissanne. Minun mielestäni taas kaksitoista askelta ja kaksitoista perinnettä on syntynyt "korkeamman voiman suojeluksessa", kuten totesin.
Yleensä niissä lukemattomissa ryhmissä missä itse olen käynyt, on aina ensiksi ryhmän alussa kerrottu tulokkaalle, mistä AA:ssa on kysymys. Jos vetäjä ei ole omin sanoin sitä kertonut, on AA:ssa myös kirjallinen määritelmä siitä olemassa.
Meilläkin..Kerromme AINA
tulokkaalle AA-n "määritelmän"
elikkä mitä se on ja mitä se ei
ole..Jokainen vanhempi AA-lainen osaa
kertoa tämän asian, minä myös. Ja
tämä "määritelmä" on olemassa kaikissa AA-ryhmissä myös vihkosessa nimeltään
"Nimettömät Alkoholistit yhteiskunnassamme"
"mene vaikka hakeen kentältä vauhtia niin kyllä sen jälkeen taitaa kelvata jo oikea AA-kin."
Tällaista toipumissanomaako ryhmissänne tarjotaan?
Suosittelen opiskelemaan argumentoinnin taitoja, että keskustelua voi käydä muullakin kuin ad hominem -tasolla...
Olen nähnyt aivan liikaa
tapauksia AA-ssa, jossa henkilöstä
tulee "viisas" ja hän alkaa "opettajaksi"
kaikki ovat joutuneet käymään kentällä
mutta sen jälkeen heidän nöyryys ja rehellisyys
on palannut oikeaan mittasuhteeseen..
näin kävi minullekkin Jouluna -96..se
oli tärkeä "kertausharjoitus" minulle ja
ymmärsin puhkaista oman minuuden ilmapallon
joka oli kasvanut liika isoksi, tänään kuljen
jalat maassa ja tiedän mitä nöyryys on.
Suomessa AA-jäsenten erilaiset näkemykset ja mielipiteet ovat leimanneet kotomaamme AA-toimintaa aina 40-luvun lopulta alkaen. Olemme oman mielenkiintoisan historiamme lapsia ja näyttää siltä, että joillekin jäsenille on tärkeää pitää yllä jonkinlaista julkistakin keskustelua, joissa valitettavasti paistaa läpi enemmän oma aseenteellisuus kuin perehtyneisyys AA:n periaatteisiin.
Kullekin jäsenelle on kai tullut selväksi, että ei AA:lla ole yhtenäisyyden suhteen mitään ongelmia ollut sen jälkeen, kun yhtenäisyys ja sen symbolina; ympyrän sisään piirretty tasasivuinen kolmio sai muotonsa. Bill W.:n kirjaamat tulevaisuutemme takaavat Kaksitoista Perinnettä julkaistiin vuonna 1946 AA-Grapevinessa, kuukausijulkaisussa tuon kyseisen vuoden aikana yksi kerrallaan. Ne hyväksyttiin yksimielisesti ensimmäisessä kansainvälisessä juhlakokouksessa Clevelandissa 1950.
Tasasivuisen kolmion kolmas sivu täyttyi lopullisesti, kun AA:n Kolme Perintöä; toipuminen, yhtenäisyys ja palvelu luovutettiin AA-yhteisöllemme St Louisin juhlakokouksessa heinäkuussa 1955. AA oli valmis ottamaan täyden vastuun perustajiltaan ja jatkamaan heidän aloittamaansa työtä AA:n palvelemiseksi. Se vahvistettiin Päätöslauselmalla ja valtuuston peruskirjalla.
AA on hengellinen yhteisö, joka uskoo ja luottaa sen mukaisiin periaatteisiin. Iso Kirja on AA:ssa toipumisemme oppikirja, jonka mukaan yhteisömme on saanut nimensäkin. Ellei siis teosta Alcoholics Anonymous olisi, ei olisi AA-yhteisöäkään. Se on siis hyvä muistaa.
No miten AA sitten alkoi Suomessa kehittyä?
Historiaan on hyvä tutustua, koska niin kuin aiemmin totesin: "Olemme sen lapsia", ja ehkä mahdolliset ongelmatkin periytyvät sieltä? Mene ja tiedä.
Suomalainen oma tänään perinteelliseksi AA:ksikin kutsuttu toveriseuramme on kehittynyt yhdistyspohjalta. Siitä kertovan historian voi lukea teoksesta, Nimettömät Alkoholistit Suomessa, joka valaisee asian. Viisikymmentäluvun ja kuusikymmentäluvun vaihteessa Suomessa käytiin käräjöintiä AA-kerhojen ja paikallisten AA-yhdistysten voimin orastavia omavaraisuusperinnettä kunnioittavia AA-ryhmiä vastaan. Riita ratkaistiin ja silloinen AA-kerhojen "kattojärjestö" tapettiin päiviltä ja sopu sinetöitiin nk. "yhden yön sopimuksella" syksyllä 1961. Tämän seurauksena muutamat yksittäiset jäsenet perustivat AA-ryhmien puolesta kaksi kuusimiehistä toimikuntaa, palveluelimet Suomen AA-Kustannus ja Suomen AA-Palvelu.
Alkoi sopuisampi suvantovaihe, jolloin yhteisö Suomessa alkoi kasvaa melkeinpä maailmanennätysvauhtia aina seitsemänkymmentäluvun loppuun saakka. Kirjallisuutta käännettiin ja alkoi tulla jäseniä, jotka perehtyivät myös siihen eivätkä halunneet olla jatkamassa suullista perimätietoa, vaan esittivät hankaliakin kysymyksiä AA-Pomoillemme.
Syntyi ristiriita suullisen perimätiedon, jota vanhemmat enempi AA:n ulkopuolisiin menettelytapoihin uskovat siirsivät eteenpäin ja toisaalta niiden, jotka löysivät AA-kirjallisuudestamme aivan toisenlaiset periaatteet. Kun kiistoja syntyi, vanhempien jäsenten omat mielipiteet syrjäyttivät yhteisömme periaatteet vahvemman ja vanhemman oikeutuksella. Tätä omaa heidän kotikutoista malliaan sitten ovat taas heidän kummipoikansa siirtäneet eteenpäin. Näin on syntynyt oma kotikutoinen malli yhteisten asioiden hoidossa.
Yksi tärkeä havainto on, että Suomessa ikään kuin uskotaan tai on uskottu jonkinlaiseen "maailmanpalvelurakenteeseen", jossa Suomi muodostaisi oman alueensa "maailmanpalvelussa". AA:lla ei ole tällaista keskuspalvelusysteemiä, vaikka suomeksi käännetty palvelukirjallisuus erehdyttävästi näin antaa ymmärtää. Jo kuusikymmentäluvulla AA-Pomomme yrittivät ujuttautua USA/Kanadan palveluvaltuuston kokoukseen osana tätä "maailmanpalvelua". Pääsivät kyllä tietysti valtameren takana käymäänkin tutustumassa valtuustoon ja sen viikon kestävään kokoukseen.
Muissa AA-maissa alkoi 60-luvulta lähtien muodostua USA/Kanadan opastamana itsenäisiä palveluvaltuustoja, jotka noudattivat askelia, perinteitä ja kirjoittivat peruskirjansa ns. valtuustosuunnitelmaansa. Kun suomalaiset eivät kelvanneet USA/Kanadaan, alettiin haikailla Euroopan suuntaan ja toivo pantiin siihen. Täytyyhän AA-Pomojemme jonnekin keskuspalveluvaltuustoon päästä!
Sitä ei ole vieläkään ilmaantunut tuota keskuspalvelusysteemiä.
Suomessa osa AA-ryhmistä uskoo edelleenkin yhteisten asioiden hoidossa nk. vuosikokousmalliin, jota pidetään ylimpänä päättävänä elimenä. Tämä parituntinen kokous sitten hoitaa koko vuoden AA-asiat Suomessa. On surullisenkuuluisia esimerkkejä, että palveluelimenä toimivan AA-Palvelun koko vuoden työrupeama on joutanut pienen mölylauman toimesta roskakoriin. Onpa kyseinen palveluelin jopa lopetettukin ja sen jäsenet erotettu.
Vuonna 1998 Suomessa syntyi AA-perinnettä tarkasti noudattava palvelusysteemi, jota Kolmannen Perinnön valtuustosuunnitelmaksi kutsutaan. Siinä uskoivat rohkeat 147 AA-ryhmää vihdoinkin ajan koittaneen siirtymiseksi AA:n suosittelemaan yhteisten asioiden hoitamistapaan.
Se laati valtuustolleen suuntaviivat, peruskirjan, joka sai vahvistuksen Päätöslauselmalla.
Suomessa oltiin eletty AA-toiminnassa ilman omaa "Kolmannen Perinnön Käsikirjaa" reilut viisikymmentä vuotta. Uskon, että tuo puute on näytellyt ratkaisevaa osaa jatkuvan eripuraisen palvelutoiminnan ylläpidossa suomalaisten raittiiden alkoholistien keskuudessa.
Tämä puute on poistunut, kun VII Palveluvaltuuston kokous keväällä 2004 hyväksyi oman käsikirjan, jota Palveluoppaaksi nimitetään. Edelleen uskon, että tämä käsikirja viimeistään poistaa joidenkin hajaannuksen tilaksikin kutsutun ilmiön, joka on päässyt muodostumaan AA-yhteisössämme.
Lisäksi se on selventävä opas aloitteleville AA-yhteisön jäsenille ja varsinkin niille, jotka toimivat palvelutehtävissä alueellisissa, kansallisissa ja kansainvälisissä AA-ympäristöissä.
Tuo edellä kuvattu Palvelukäsikirja on Suomessa tapahtuneen AA-palveluperiaatteiden käyttöönoton seurauksena syntynyt aikaansaannos. Kaikki palveluperiaatteet ja menettelytavat, jotka on esitetty vanhimman rakenteen, USA/Kanada Palvelukäsikirjassa, on säilytetty.
AA:n tarjoama palvelukolmio on nyt vihdoin ja viimein yhtenäinen muiden AA-maiden kanssa. Siihen ovat kaikki halukkaat AA-ryhmät valtuuttamiensa palveluedustajien ja alueilta valittujen palveluvaltuutettujensa kautta tervetulleita toteuttamaan AA:n suosittamaa Kolmatta Perintöä.
Suomessa kokoontui VIII Palveluvaltuusto kolmipäiväiseen kokoukseen 15.-17.4. Muissa pohjoismaissa vastaavat valtuustot kokoontuivat samana viikonloppuna.
SuomenAA-toiminta oli
lähtenyt alkuun täysin tietämättömänä AA-palvelurakenteesta.Eikä sitä
tunnettu muuallakaan ennen vuotta 1955, jolloin AA:n 20-vuotisjuhlassa
hyväksyttiin uusi"valtuustosuunitelma".Siihen saakka oli
maailmanAA-palvelukeskusta New Yorkissa johtanut itse itsensä valinnut
luottamusmiehistö, jossa kaksi kolmasosaa oli ei-alkoholisteja.Suomen
AA-kerhojen Liitto ry.oli perustettu neljä vuotta aikaisemmin,ja sen
edustajakokoukset olivatAA-ryhmien hallinnassa,jotka myös valitsivat omat
luottamusmiehensä.meillä siis toimittiin tavalla,jotaAA:synnyinmaassa vasta
opeteltiin noudattamaan.Tämän jälkeen tuli tämä kolmanen perinön
käsikirja.Silloin suomessa harkittiin tarviiko tehdä muutosta.Kysyttiin eri
maista mitä tehdä.Kaikista maista annettiin niin sanotuksi vapaat kädet
toimia.Niinkö mekin todettiin maassa maan tavalla.
On totta, että Suomessa toimittiin täysin yhdistyspohjalta, "kattojärjestön" ollessa AA-Kerhojen Liitto ry. Rekisteröidyt AA-Kerhot ja AA-yhdistykset olivat sen jäseniä. Vasta viisikymmentäluvun lopulla alkoi syntyä AA-perinnettä ja omavaraisuusperiaatetta kunnioittavia AA-ryhmiä. Heitä ei tuossa sinunkin mainitsemassasi "Liitossa" suvaittu.
Vasta tuon aiemmin mainitsemani "yhden yön kokouksen" ja Liiton tappamisen jälkeen alkoi syntyä varsinaisia AA-ryhmiä.
Tärkein pointti koko asiassa on se, että suomalaiset alkoholistipioneerit jatkoivat enemmän yhdistystoiminnassa, ay-liikkeessä, politiikassa ja myöhemmin vankiloissa oppimiaan periaatteita kuin hengellisessä yhteisössämme jo AA:n emämaassa omaksuttuja hengellisiä toimintaperiaatteita.
Suomalaiset AA-veteraanit kävivät vanhimman jäsenen johdolla yrittämässä myös Yhdysvalloissa opettaa meillä keksittyjä toimintatapoja. Lähinnä kai se tuntuu tänä päivänä ajateltuna huvittavalta.
Suomalaiseen AA-toimintaan otettiin hieman kyllä myös kokemuksia muualta. Ruotsissa toiminut ja vieläkin kai jotenkin toimiva Länkarna antoi jonkinlaiset sovelletut pohjoismaalaisille ja meidän "luonteenlaatuumme" pohjautuvat "seitsemän pykälää".
Meillä ei haluttu tunnustaa AA-liikkeen hengellistä luonnetta eikä taida olla ihan vieläkään siitä yksimielisyyttä, kun järjestöelämästä paremmin omaksutut periaatteet ovat käytössä?
USA:ssa oli alusta lähtien ei-alkoholistien osuus merkittävä. Ensin Alkoholistisäätiössä perustajajäsenten tukena ja sittemmin Palveluneuvostossa aina vuoteen 1965 heillä oli enemmistö luottamusmiesten neuvostossa. He uskoivat AA:han enemmän kuin konsanaan tunne-elämältään häilyvät juopot.
Tosiaan suomalaiset yrittivät väen väkisin tarjota omia keksintöjään Yhdysvaltoihin ja saivat melko tylyjä kysymyksiä: "Miksi teille ei AA:n periaatteet kelpaa, miksi teillä on tuollainen systeemi? Teillä on varmaan jokin erityinen syy? Maailmanpalveluvaltuutettumme eivät osanneet vastata kuin, että olemme toki itse todisteena siitä, että näinkin voi pysyä raittiina.
Saivat toki evästyksenä itse Bill W.:ltä, että jatkaessanne tuolla systeemillänne, on odotettavissa lama. Näin on käynyt eli 70-luvun lopulta alkanut kuihtuminen on tosiasia. Siihen reagoi 90-luvun puolivälissä silloinen AA-palvelu, joka alkoi suunnitella AA-kokemukseen perustuvaa palvelusysteemiä myös Suomeen.
Selkeä enemmistö AA-ryhmistä oli myös sitä mieltä, että Suomeenkin oli saatava muualla AA-maissa parhaaksi yhteisten asioiden hoitotavaksi osoittautunut valtuustosuunnitelma ja otettaisiin myös meillä käyttöön. Tunnetuin seurauksin, joita ei tässä kannata enää läpikäydä, tuo AA-Pomojen matruusineuvosto väkivaltaisella väliintulolla esti siirtymisen "Palvelun ja Rakkauden kehille".
Siitä seuranneet tapahtumat ovat varmaan kaikkien niiden tiedossa, jotka sitä haluavat ja myös se, että tilanne aikaansai myös Suomeen palvelusysteemin, joka kunnioittaa niitä periaatteita, jotka Bill W. on kirjannut palvelun hengellisiksi periaatteiksi Kahdessatoissa Käsitteessä. Ne julkaistiin 1962, kun USA/Kanadan Palveluvaltuusto oli kokoontunut jo kahdennentoista kerran.
Täällä monasti vieraillut George D. ja hänen puheensa eräässä vuosikokouksessa on hyvä alku saadakseen selville, mitä Palvelun kolmas perintö yksinkertaisesti tarkoittaa. Puhe on kirjattu alkuperäisenä ja suomennoksena.
Kuinka huimaavaa vauhtia tämä uusi palvelusysteemi, on auttanut kasvatamaan raitistuneiden lukumäärää Suomessa!!
Teidän "sanansaatosta"::Yhdestoista perinne; On kyllä pääsyt vähän repsahtamaan.AA-nhan tulisi perustua vetovoimaan eikä huomionherättämiseen!!!
Mitenkä tämä George D tänä päivänä,on kansanne tekemisissä,ja miten hän vaikutta mihinkään AA-n asioihin?Onko hän kenties amerikan suomalainen??
Teidän yhteisö on toiminut vuodesta 98:Kaiken tämän kirjoitelun,kuinka hyvä yhteisönne on rakenteeltaan ohjelmaltaan!!Yhteisönne kasvu on kait ollut räjähdysmäistä!!
Kunka moninkertaistunut jäsenmääränne on??Mitä arvelet onko Kokolassa enää ketään!!Vai voisiko olla että Suomen AA-n jäsenmäärä,ois vielä suurempi kuin teidän??Minuakin rupee jo mietitytämään,kuinka ylivertainen yhteisönne on!!
On varmaan hienoa kuulua,ja olla "johtamassa",täysin virhentöntä yhteisöä..
Täällä käyty keskustelu muistuttaa ikään kuin olisi kysymys vähän isomman yksittäisen AA-ryhmän asiakokouksesta. Tuntuu saavan huvittaviakin piirteitä.
Ei kai AA:n yhtenäisyydessä ole kysymys siitä, miten yksittäinen ryhmä esimerkiksi päätyy toteuttamaan ensisijaista tehtäväänsä; sanomansaattoa vielä juomisesta kärsivälle lajitoverilleen.
Jos yksittäinen ryhmä päätyy siihen, että jonkun AA-kirjallisen tuotoksen lukeminen auttaa heitä siinä tehtävässään parhaiten, on se heidän oma asiansa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että suomalainen AA-toiminta ja toimintakulttuuri poikkeaa aika lailla muissa AA-maissa parhaaksi koetusta.
ISO KIRJA
Kun suomalaisille AA-ryhmille tarjottiin AA:n varsinainen perusteos Iso Kirja, Alcoholics Anonymous - Nimettömät Alkoholistit, syksyllä 1962, jäi se auttamattomasti seitsemisen vuotta aiemmin julkaistuun 12&12 varjoon. Siis perusteos ei saanut sitä asemaa, joka sillä muissa AA-maissa on toipumisen oppikirjana. Se on oppikirja ennen kaikkea. Text bookilla on juuri se status AA-yhteisössämme. Se on oppi, miten alkoholismista toivutaan, minkä sata ensimmäistä jäsentämme meille perinnöksi on jättänyt:
"Tässä ovat ottamamme kaksitoista askelta, joita ehdotamme TOIPUMISOHJELMAKSI".
"ESSEISTÄ ASKELIKSI"
Kirjan 12&12 perusteella Suomessa on ymmärretty, että toipumisohjelmamme askeleet koostuvat "otsikkolausekkeesta" sekä sitten "varsinaisesta askeleesta". Näin Suomessa yleisen käsityksen mukaan alkuperäisestä askeleesta tuli vain "otsikko" ja Bill W.:n siihen kirjoittamasta esseestä varsinainen askel. Ison Kirjan julkaiseminen Suomessa ei muuttanut asiaa mitenkään, huolimatta siitä, että Viidennessä Luvussa selvästi sanotaan: "Tässä ovat ottamamme askeleet, joita ehdotamme toipumisohjelmaksi".
JATKO-OPAS?
Katsotaanpa nyt millaiseen käsitykseen yleisesti ottaen Suomessa toipuminen alkoholismista on perustunut.
Bill W. itse kirjoittaa kirjastaan(12&12) mm. seuraavaa: "Yleensä ollaan sitä mieltä, että kirja on SYVENTÄNYT kahdentoista askeleemme merkitystä yksilön jokapäiväiseen elämän ongelmiin sovellettuna".
Meillä on siis yleisesti ottaen käytetty perusoppikirjanamme jonkinlaista jatko-opasta, jonka on tarkoitus syventää tietoamme jostain, jonka jo osaamme. AA-ystäväni tarjosi hyvän esimerkin: Siis sama asia, jos autokouluun mennessämme ensimmäinen ajotunti ajettaisiin FORMULA 1:llä. Jotkut saattaisivat selvitä siitäkin hengissä ja jopa oppia ajamaankin F1:stä, mutta hyviä autoilijoita kenestäkään tulisi.
Mukavaa raitista päivää meille kaikille: Olkaamme iloisia, onnellisia ja vapaita ja tarjotkAAmme sitä myös kärsiville lajitovereillemme.
Aikamoista saivartelua tuo sinun tekstisi. Kokkolassa nähdään jälleen kerran, kuinka AA:n suuri sydän toimii koko voimallaan, SUOMESSA!
Voisitko hieman tarkentaa? Esitä vasta-argumentit, jos haluat aiheesta keskustella. Venkoilijan voit nähdä katsomalla peiliisi...
Esitä myös, mikä on saivartelua ja mikä on venkoilua. Puskasta on kai mukava ampua?
Herra Johtaja elä hermostu!!Opettele Suomen kielellä puhumaan,kun ollaan Suomessa!!Minä en ainakaan yhden kanttipöksy Weiarin takia rupea sivistyssanoja selailemaan!!Tiedät itsekin kuinka johdat koko joukkoasi tuhoon!!Teitä herranalkuja voi muutama,tämän hienostopimun kanssa jäädä englantia keskenään vääntämään!!!Ei Suomalaiset kauaa,tuollaisia johtajia hyväksy!!Siitä on osoituksena jo se paluumuutto mitä sieltä on jo tehty,ja kirjoituksesi nopeutavat sitä!!Sekin osoitaa jo miten teihin suhtaudutaan,monissa eri yhteisöissä,enkä tarkoita tällä ainoastaan Suomen AA-yhteisöä!Kuin teitä ei esim.Kaikilla A-linikoilla etes noteerata mikskään,kuin olette esintyneet AA-laisina,mitä te ette ole!Minä olitte esiintyneen Sanomalehti Kalevalle?Jonne joudutiin AA-n puolesta tekeen oikaisu!!Muistanetko etes tätä yhdesänkymmen luvun hajaannusta,miten olit mukana siinä??Ja se mitä sinä kirjoista, suoraan kirjoitat,osaa lukea jokainen!!Turha on potkia tutkainta vastaan!!Ohjelmasta sinun kanssa on turha keskustella!!Sehän ois sama, vaikka me kaikki otettas askeleet, niinkuin sinä haluisit,kuitenkin sinä jotain tulisit neuvoon!!AA ei tarvitse tuollaisia johtajia!Pidä retkahtamis luentojasi,tulokasviikon lopujasi,niinkauankuin asikaita riitää!!Mutta mikä on varmaa,niin ainakin se että,omille kintuilles pissit!!!
Voisitko Joonatan laittaa vierasperäiset, siis käyttämäni sanat vaikka allekkain, niin voisimme yhdessä pohtia, mitä ne tarkoittavat. Jos minun suomen kieleni(=äidinkieli) on puutteellista, suonet anteeksi.
Kai sitä oppii, kun tutustuu tekstiisi, kiitos palautteestasi.
Ja nyt Sanan vientiin!
Palaamme illalla AASIAAN!