Ensimmäinen väite minkä usein kuulee, on että "asuntojen hinnat ei koskaan romahda" (iky). Ohessa vähän tilastokeskuksen dataa n. 15 vuoden takaa. Kyseessä on pääkaupunkiseudun keskimääräinen EURO-hinta neliöltä ja sen muutos edelliseen kvarttaaliin verrattuna. Kun tuo ryminä päättyi 1993 alussa, niin hinnat olivat pudonneet yli 50% lähtöhinnoista. Mukaan mahtuu parikin kvarttaalia (= 3 kuukauden jaksoa), jolloin hinnat putosivat yli 10%.
Vuosi PK EUR/m2
1989/2 2 019 1,7 %
1989/3 1 973 -2,3 %
1989/4 1 880 -4,7 %
1990/1 1 807 -3,9 %
1990/2 1 832 1,4 %
1990/3 1 764 -3,7 %
1990/4 1 679 -4,8 %
1991/1 1 488 -11,4 %
1991/2 1 518 2,0 %
1991/3 1 488 -2,0 %
1991/4 1 422 -4,4 %
1992/1 1 242 -12,7 %
1992/2 1 134 -8,7 %
1992/3 1 065 -6,1 %
1992/4 999 -6,2 %
Hauskinta oli, miten jouluna 1988 pölähti suuren suomalaisen oranssin värisen huoneistovälitysketjun myyjä sisään kehumaan miten hyvään aikaan ostimme kämpän (Q2 1988), sillä nyt pitäisi jo pyytää jo 20% hintaa. (Myönnän, olen katkera.) Myöhemmin tuokin "asiantuntija" näytti edenneen varsin mukavasti organisaatiossaan.
Seuraava väite jonka kuulee, on että "nyt tilanne on aivan toinen". Ja sitten tulee perusteluita EU:sta ja rahaliitosta ja matalista koroista. Pitää varmasti paikkansa, mutta se ideahan "suuren kuplan" puhkeamisessa on, että se tulee yllättävästi eikä (lähes) kukaan näe sen tulemista. Jos näkisi, niin sehän olisi jo otettu hinnoissa huomioon. mot
Kolmas väite tonttimaan puutteesta ei voi kun naurattaa, kun tulee lentäen Helsinkiin. Hyvä että kaupungin erottaa metsän keskeltä. Vertaa esim Tukholmaan, jossa kaupunkia on silmänkantamattomiin. Tai kun verrataan Helsingin asuntojen hintoja Pariisin tai Ateenan hintoihin. Haloo, verratkaapas ensin vähän kaupunkeja toisiinsa, huomaatteko mitään eroa.
Otetaan sitten vielä väite, että ihmisillä on varaa kalliinpiin asuntoihin. Onhan heillä varaa, muttei sitten muuhun olekaan. Tavallisella kansalla menee elinikä Espoolaisen rivarinpätkän maksamiseen. Siinä ei paljon paidanpesuja eikä kodin siivousta ostella. Sitten kun on viimeinen erä lainasta maksettu, niin jäädään eläkkeelle ja toivotaan että terveyttä vielä riittää elämiseen. Jotenkin tuntuisi, että suomalaisen palveluyhteiskunnankin kehittymisen kannalta olisi viisasta, ettemme aivan näin tehokkaasti ulosmittaisi talouskasvua yksittäisten kuluttajien osalta.
Sääliksi käy, kun asuntoesittelyissä näkee nuoria pareja vaimo maha pullollaan ostamassa useamman sadan tuhannen euron tönöjä. Näiltä se "kolmen kopla" rahansa loppujen lopuksi pummaa.
Pakko vielä kommentoida qwertyn kysymystä Espoon päättäjien suhteista rakennusliikkeisiin. Niistä en tiedä, mutta ainakin yksi mansikan tarhaaja löytyy joka EU-tukien turvin (ei todistettu, mutta tuttu maanviljelijä väittää että vain tyhmä kasvattaa Suomessa ilman tukia, enkä usko näitä kumpaakaan tyhmäksi) pitää peltoja kehä kolmosen sisäpuolella. Sitten ihmetellään kun ei tonttimaata löydy. Ei kai sitä löydy, kun yhteiskunnan varoista tuetaan toimintaa, joka pitää maan muussa käytössä. Voisihan se olla toisinkin päin.
Vuosi PK EUR/m2
1989/2 2 019 1,7 %
1989/3 1 973 -2,3 %
1989/4 1 880 -4,7 %
1990/1 1 807 -3,9 %
1990/2 1 832 1,4 %
1990/3 1 764 -3,7 %
1990/4 1 679 -4,8 %
1991/1 1 488 -11,4 %
1991/2 1 518 2,0 %
1991/3 1 488 -2,0 %
1991/4 1 422 -4,4 %
1992/1 1 242 -12,7 %
1992/2 1 134 -8,7 %
1992/3 1 065 -6,1 %
1992/4 999 -6,2 %
Hauskinta oli, miten jouluna 1988 pölähti suuren suomalaisen oranssin värisen huoneistovälitysketjun myyjä sisään kehumaan miten hyvään aikaan ostimme kämpän (Q2 1988), sillä nyt pitäisi jo pyytää jo 20% hintaa. (Myönnän, olen katkera.) Myöhemmin tuokin "asiantuntija" näytti edenneen varsin mukavasti organisaatiossaan.
Seuraava väite jonka kuulee, on että "nyt tilanne on aivan toinen". Ja sitten tulee perusteluita EU:sta ja rahaliitosta ja matalista koroista. Pitää varmasti paikkansa, mutta se ideahan "suuren kuplan" puhkeamisessa on, että se tulee yllättävästi eikä (lähes) kukaan näe sen tulemista. Jos näkisi, niin sehän olisi jo otettu hinnoissa huomioon. mot
Kolmas väite tonttimaan puutteesta ei voi kun naurattaa, kun tulee lentäen Helsinkiin. Hyvä että kaupungin erottaa metsän keskeltä. Vertaa esim Tukholmaan, jossa kaupunkia on silmänkantamattomiin. Tai kun verrataan Helsingin asuntojen hintoja Pariisin tai Ateenan hintoihin. Haloo, verratkaapas ensin vähän kaupunkeja toisiinsa, huomaatteko mitään eroa.
Otetaan sitten vielä väite, että ihmisillä on varaa kalliinpiin asuntoihin. Onhan heillä varaa, muttei sitten muuhun olekaan. Tavallisella kansalla menee elinikä Espoolaisen rivarinpätkän maksamiseen. Siinä ei paljon paidanpesuja eikä kodin siivousta ostella. Sitten kun on viimeinen erä lainasta maksettu, niin jäädään eläkkeelle ja toivotaan että terveyttä vielä riittää elämiseen. Jotenkin tuntuisi, että suomalaisen palveluyhteiskunnankin kehittymisen kannalta olisi viisasta, ettemme aivan näin tehokkaasti ulosmittaisi talouskasvua yksittäisten kuluttajien osalta.
Sääliksi käy, kun asuntoesittelyissä näkee nuoria pareja vaimo maha pullollaan ostamassa useamman sadan tuhannen euron tönöjä. Näiltä se "kolmen kopla" rahansa loppujen lopuksi pummaa.
Pakko vielä kommentoida qwertyn kysymystä Espoon päättäjien suhteista rakennusliikkeisiin. Niistä en tiedä, mutta ainakin yksi mansikan tarhaaja löytyy joka EU-tukien turvin (ei todistettu, mutta tuttu maanviljelijä väittää että vain tyhmä kasvattaa Suomessa ilman tukia, enkä usko näitä kumpaakaan tyhmäksi) pitää peltoja kehä kolmosen sisäpuolella. Sitten ihmetellään kun ei tonttimaata löydy. Ei kai sitä löydy, kun yhteiskunnan varoista tuetaan toimintaa, joka pitää maan muussa käytössä. Voisihan se olla toisinkin päin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei voi kuin yhtyä mainioon kirjoitukseesi.
Kyllä siellä Suomessa jokin mättää asuntopolitiikassa. On jotenkin huvittavaa ajatella,että Suomen isommissa kaupungeissa on
korkeammat vuokrat ja asuntojen hinnat kuin tiheästi asutussa Keski-Euroopassa.Suomi on sentään aikamoinen periferia Euroopan laidalla.
Itse asun Saksan Kölnissä ja maksan 55 neliön kaksiosta 420 euron vuokraa melkein kaupungin keskustassa ja kaikki on kävelymatkan päässä. Helsingissä vastaavalla alueella maksaisin varmasti lähemmäs kaksinkertaista vuokraa tämänkokoisesta asunnosta.
töitten takia tänne siirretty asumaan.
Omakotitalo, 250 neliötä, 10 vuotta vanha, neljä makkaria, takkahuone, olohuone (7m korkea), ruokasali, keittiö, kahden auton talli, pihaa ja puutarhaa edessä ja takana, alueen tenniskentät ja uima-allas maksutta käytössä.
Vuokraa maksan 850 dollaria/kk. Jos ostaisin omaksi, maksaisi 175.000 taalaa.
olla parhaillaan aikamoinen suhdannekuoppa, joka näkyy myös asuntomarkkinoilla. Tämän voivat asuntosijoittajat ottaa jopa pienenä osta Saksasta-suosituksena.
...Suurkaupungin laitamilla? Tuttavat asuivat NY lähiössä, Rhye nimisessä paikassa noin 30-min Hattanilta. Kämppä oli isohko rivitalo vartioidulla alueella Atlantin rannalla ja vuokra oli useamman tuhannen taalaa...
Kun ihmettelet sen jenkkikämpän alhaista hintaa niin vertaappa miten rakennettu... mitä luulet vetäisikö pikkasen ikkunoista jos ulkona olisi -20C... Onko takapihan ovi semmanen energia-asumisen corner stone eli keskeltä avattava liukuovi (pikku puhuri oven välistä aina)? Miten on kosteiden tilojen vesieristykset tehty vs suomalainen rakentaminen jne jne... näitä eroja voidaan luetella vaikka kuinka joten on täysin turhaa verrata sikäläisiä asuntojen hintoja suomen vastaaviin. Kyllä tännekkin saadaan lato pystyyn muutamalla kymmenellätuhannella eurolla mutta siinä ei pysty täällä asumaan.
vuokralla saa suomessakin omakotitalossa asua, ja uudenmassakin ja käy kunnan tai kaupungin uimahallissa uimassa. Vähän minä epäilen tuota vuokraa, ilmeisesti työsuhdeasunto, minä asuin jenkeissä 3h pienkerrostalossa lähellä Chicagoa, vuokra oli v. 2002 1400 taalaa, siihen nyt kuulu sitten kaikki...
Eipä noilla asuntomarkkinoilla ole tapahtunut viimeiseen kymmeneen vuoteen mitään suuria muutoksia. Inflaation vauhtiin ovat nousseet aina,mikä on ollut Saksassa aina matala. Ja kyllä tästä maasta löytyy sitä ostovoimaakin vielä enemmän kuin Suomesta. Saksalainen on ollut aina nuuka ja se perinne elää tässä maassa vieläkin.
On mielenkiintoista miten tontit tosiaan maksaa Espoossa ihan maltaita. 600m2 pläntistä jonkun takapihalla saa maksaa 100.000 eur (monin paikoin paljon enemmän) ja silti vieressä on rakentamatonta metsää tai peltoa hehtaari tolkulla. Päättäjiltä vaadittaisiin vähän otetta ja selkärankaa hoitaa asia kuntoon tai sitten sanoa suoraan että muuttakaa rauhassa Kirkkonummelle ja ties minne, Espooseen rakennetaan enää kerrostaloja.
Ongelma on se, että sitä päätöstä saamme vielä odottaa piiitkään ja jos ja kun se tulee kestää vielä useampi vuosi ennenkuin oikeasti pääsisi rakentamaan.
Noin kolme vuotta sitten Espoon kaupunki arpoi 75 vuokra ja omistustonttia (toi 600m2 maksoi noin 60.000eur). Samaan aikaan sanottiin että Espoo lisää tonttituotantoa huomattavasti, jopa moninkertaiseksi. Yhtään tonttia ei ole tullut jakoon sen jälkeen...
Sama meininki molemmissa kirkonkylissä. Eivät halua lapsiperheitä riesakseen. Ah kuinka kaukonäköistä... on siellä hyvät luottamusmiehet valittu.
Muuta sinäkin Helsinkiin niin pääset edes palveluiden lähelle.