Luin tässä viikonlopun Iltsarista kamalan jutun, jossa eräs vl-perheeseen syntynyt kertoo avoimesti, kuinka hänen persoonansa jakautui niin, että toinen eli ihan uskovaisen elämää ja toinen taas maailmallisesti. Hänen mukaan vanhoillislestadiolainen liike ajaa monet tällaiseen. Silloin tajusin, että hyvänen aika!!!! Onko minullakin jakautunut persoona?
Minähän olen ihan samalla tavalla elänyt kuin kahden ihmisen elämää. Olen ollut uskovainen ja nauttinut uskovaisten keskinäisestä luottamuksesta. Samaan aikaan minulla on kuitenkin ollut ihan toisenlainenkin elämä. Ja se toinen minä eli epäuskoisten kanssa ihan samanlaista elämää, kuin valtaosa suomalaisista. Toinen minäni saattoi käydä baareissa, laulaa karaokea ja käydä festareilla.
Järkytyin, sillä tällainen kahtiajakautuneisuus ei tee loppupeleissä hyvää ihmiselle!!!
Tällä hetkellä olen aika voisko sanoa, rikkinäinen. Minähän olen todellisuudessa valehdellut kaikille ympärillä oleville vanhoillislestadiolaisille olevani uskovainen, jota en oikeasti olekaan. Uskoin ihan oikeasti, että voin jakautuneena ihmisenä olla ihan aidosti uskovainen, mutta kuitenkin nauttia samalla maailman iloista, kun ne on vain eriytetty kahdelle eri persoonalle. Kuoleman hetkellä vain asetun siihen uskovaiseen minääni ja pääsen taivaaseen. Uskoin siis ihan oikeasti olevani uskovainen, eli onnistuin täydellisesti valehtelemaan itsellenikin, etten voi olla molempia yhtä aikaa!!! Järkytykseni oli suuri: on näköjään muitakin minun tavallani eläneitä. Onko tällainen tervettä? Mitä se tekee psyykelle? Täytyykö olla huolissaan omasta mielenterveydestä, kun on tällaista elämää elänyt?
Pitäisikö olla rehellinen ja puhaltaa poikki esittäminen ja olla rehellisesti epäuskoinen, jota todellisuudessa olen? Vai pitääkö minun rukoilla itselleni aitoa palaamisen armoa. Sellaista, jonka ei tarvitse elää kaksoiselämää?
Minähän olen ihan samalla tavalla elänyt kuin kahden ihmisen elämää. Olen ollut uskovainen ja nauttinut uskovaisten keskinäisestä luottamuksesta. Samaan aikaan minulla on kuitenkin ollut ihan toisenlainenkin elämä. Ja se toinen minä eli epäuskoisten kanssa ihan samanlaista elämää, kuin valtaosa suomalaisista. Toinen minäni saattoi käydä baareissa, laulaa karaokea ja käydä festareilla.
Järkytyin, sillä tällainen kahtiajakautuneisuus ei tee loppupeleissä hyvää ihmiselle!!!
Tällä hetkellä olen aika voisko sanoa, rikkinäinen. Minähän olen todellisuudessa valehdellut kaikille ympärillä oleville vanhoillislestadiolaisille olevani uskovainen, jota en oikeasti olekaan. Uskoin ihan oikeasti, että voin jakautuneena ihmisenä olla ihan aidosti uskovainen, mutta kuitenkin nauttia samalla maailman iloista, kun ne on vain eriytetty kahdelle eri persoonalle. Kuoleman hetkellä vain asetun siihen uskovaiseen minääni ja pääsen taivaaseen. Uskoin siis ihan oikeasti olevani uskovainen, eli onnistuin täydellisesti valehtelemaan itsellenikin, etten voi olla molempia yhtä aikaa!!! Järkytykseni oli suuri: on näköjään muitakin minun tavallani eläneitä. Onko tällainen tervettä? Mitä se tekee psyykelle? Täytyykö olla huolissaan omasta mielenterveydestä, kun on tällaista elämää elänyt?
Pitäisikö olla rehellinen ja puhaltaa poikki esittäminen ja olla rehellisesti epäuskoinen, jota todellisuudessa olen? Vai pitääkö minun rukoilla itselleni aitoa palaamisen armoa. Sellaista, jonka ei tarvitse elää kaksoiselämää?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Voi se olla psyykelle iso kuormitus olla eri paikoissa jotain muuta kuin on. Suosittelen, että olet siellä, missä sut hyväksytään sellaisena kuin olet. Rehellisyys tuo rauhaa mielelle.
Tapasitko siellä baareissa laulamassa muitakin lessuja?
Et kumminkaan ikivihreitä laulanut.
Taisiko siinä mennä muutama ikivihreä?
Luulin, etten nähnyt, koska kävin naapurikunnan ravintoloissa. Mutta minut oli kuitenkin huomannut eräs naapurikunnan lessu. Oltiin siis naapurikunnassa seuroissa josta mentiin iltakylään. Siellä yksi kuiskas mun korvaan, että olitko muuten täällä yhes baaris laulamassa. Näytti ihan sulta. Mulla alko sydän hakkaa tuhatta ja sataa... Valehtelin, että en ollut. En tiedä, uskoiko. Hän sanoi, että oli itse käynyt siellä ja siellä kuulemma oli hänen mukaansa muitakin lestadiolaisia. Totta hän varmaan tiesi, jos ne olivat samalta paikkakunnalta kuin hänkin.
Lauloin paljon niitä lauluja, jotka ovat lestadoilaisnuorisonkin keskuudessa hyvin suosittuja ainakin mun aikakautena. Mm. Kake Randelinia, Tauskia, Yötä, Dingoa, CatCatia ja Mascaraa näin muutama mainitakseni. Hupasta, etten siinä nähnyt mitään ristiriitaista, että nuortenillasta saatettiin lähtee autolla popit täysillä jumputtaen. Silloin ajateltiin vain jotenkin niin, että kaikkihan ne lopulta kuuntelee poppia. Juominen oli kuitenkin se asia, mitä pidettiin ehdottomasti syntinä. Maailmalliset jutut rajoittuivat lähinnä vain musiikin kuunteluun ja autoilla kaahaamiseen. Siis oikean uskovaisen ei kuuluis polttaa kumea, toimia liikennesäännöistä piittaamatta ja ajaa poliisejakin karkuun. Nuoruudessa oltiin niin tyhmiä, että emme nähneet tätä millään tavalla edes synniksi.
Näitkö, miten kukaan ei vastannut sulle? Ei vastaa ihminen, joka ei elä totuudessa. Elä totuudessa. Siis siinä mikä on sulle oikeasti totta. Sä tiedät sen kyllä. Ja silloin sä voit olla onnellinen.
Monelle on hankala paikka huomata totuus, että on elänytkin kaksoiselämää ja että se ei tee psyykelle hyvää. He ehkä siksi käpertyvät itteensä, yrittävät ehkä päästä eroon kaksoiselämästä, tai unohtaa koko ristiriidan. Eivät siksi välttämättä uskalla tulla tänne kirjoittamaan edes anonyymina. Tietysti osa pelkää oikeasti, että jos tämä ilmiö tulee laajemmin tietoon, niin kaikkia aletaan kontrolloimaan tarkemmin. Itse en todellakaan olis uskaltanut laulella toiminnastani edes anonyymisti juuri sen takia, kun kontrolli oli muutenkin jo aivan liian tiukka. En halunnut, että tarkkailu lisääntyisi entisestään. Enhän minä uskaltanut edes oman paikkakunna ravintoloihinkaan kiinnijäämisen riskin pelossa. Oli pakko ottaa taksi naapurikuntiin. Ja vasta myöhemmin kun muutin toiselle paikkakunnalle joka oli paaaaljon isompi, pystyin käymään jo lähibaareissakin, koska kontrolli oli huomattavasti löyhempää.
Kaksoiselämä alkaa muistuttamaan
yhä enemmin skitsofreniaa.
Ei skitsofreniaa ole olemassakaan se on ihmisten keksimää hölynpölyä.
Kaksoiselämällä ja skitsofrenialla on silti erot. Kaksoiselämään johtavat tekijät ovat liian kontrolloiva yhteisö. Skitsofrenia taas puhkeaa kelle tahansa, jos on puhjetakseen. Kaksoiselämä voi toki lisätä vaaraa skitsofrenian puhkeamiseen, mutta harvemmilla niin käy. Useammilla muuten vain henkinen sisin pirstaloituu ja alkavat voimaan kaikin puolin huonosti. Koskaan ei ole hyväksi, jos on asioita, joita pitää jatkuvasti salata kanssaihmisiltä.
Skitsofreniaa ei voi valitettavasti puheta kenellekkään kun ei ole semmoista sairautta.
Miten voi olla näin järjettömiä ihmisiä että uskoo semmoisiin sairauksiin mihin ei ole olemassa mitään tieteellistä objektiivista todistetta olemassa.
Ei ole. Ei ole rehellistä elää baarielämää ja seuraelämää rinnakkain. Nuoruudessa oli kavereita, jotka elivät niin. Ketä he siinä pettivät? Itseään, uskovaisia vai Jumalaa? Baarissa voi olla ihan ok käydä syömässä tai kahvilla, mutta ketä täysjärkistä ihmistä edes kiinnostaa "nauttia" sitä ihmistä usein tavoin tyhmentävää myrkkyä? No, monia, kuten tiedämme. Ei järkisyistä, vaan nautinto- ja porukkaankuulumissyistä. On minunkin pitänyt olla kieli keskellä suuta siitä, mitä alkoholista ajattelen, kun en haluaisi loukata ihmisiä, vaikka näen heidän toimivan typerästi.
Miksi olisi, en nyt sentään niin tyhmä ole enkö ole ollenkaan tyhmä olen viisas ja elän sen mukaan!
Jos ei edes itselleen voi ja osaa olla rehellinen, niin ei myöskään vieraille tai perheelle, kavereille ja ystäville, jos niitä nyt kaksoiselämää elävällä pystyy olemaan, niitä jotka tuntee ihan sydänystävänä.
Kyllä se asia tulee jossain kohdin elämää ilmi ! Ei ihmismieli kestä loputtomiin elää kahtena persoonana. Hyvä kun jaksaa tätä yhtä elämää pitää kasassa.
Nuorena vielä etsii itseään, mutta kun vanhuus tulee, niin se eletty elämä voi tulla jossain kohtaa vastaan ! Ei avioliitossa kykene pitkään näyttelemään sitä "pyhä"naamaa ja sitten sitä "maailmallista" olemusta. Koville ottaa jos pitää kahtia jaetulla sydämellä taivaltaa.
Valinta on joskus tehtävä ! Joko / tai !!
Ei tarvitse tehdä valintaa, hoitomiehet hoitaa tehtävän.
Useimmat jaetulla sydämellä matkaa tehneet luopuvat uskosta. Koska todellisuudessa tällaisten ihmisten sydämessä ei enää aitoa uskoa ole ollutkaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää siis uskon julkinen kieltäminen. Jos jatkaa uskovaisena jättäen toisen elämän pois, mutta ei kuitenkaan aidosti usko, pettää sekä itseään että muita. Ketä hyödyttää teeskentelevän ihmisen julistama evankeliumi? Eihän siinä ole parantavaa vaikutusta lainkaan!
" Ketä hyödyttää teeskentelevän ihmisen julistama evankeliumi? Eihän siinä ole parantavaa vaikutusta lainkaan!"
Ei hyödytä ja osa puhujistakin kehtaa elää tämmöstä elämää.
Ellei sitte vielä jotain pappejaki ole elämässä kaksois elämää.
Kuten vajareitten Jussi.
Onko musiikin kuuntelu silloin syntiä,jos ei tykkää kuulemastaan musiikista?
Ei oo syntiä, jos ei tykkää kuulemastaan. Omasta mielestä paska mussiikki harvoin ruokkii lihanhimoja ja viekottelee syntiin. Neutraali musa on parasta ja jalan alle menevä musa vaarallista. Paska mussiikki on vain taustahälyä, jota ei haluais kuulla. Ja paska musa ei ikinä mee jalan alle. Se on vähän, kuin pieru, tai variksen kraakkuminen....
Eli neutraali musa, jota usseimmat lassiset mussiikit ja laulut ovat. Ne ei liiemmin herätä tunteita, muttei rasitakkaa. Toki jos ei tykkää lassisesta, ni silloi on parree olla kuuntelemata mittää. Onneks on runojaki ja ihanaa Sanan maitoa, jota julistettaan seuroisa! Se on ihaninta mussiikkia ikinä ja virvottaa mieltä!
Nimen omaan. Neutraali musiikki on sopivinta. Huono mussiikki herättää huonoja tunteita, kuten laajamittaista ketutusta, raivoa, aggressiota, vihaa tai muuta ikävää tunnetta, joka voi koitua kovaksi hidasteeksi elämän polulla. Ikävien tunteiden vallassa uskoki voi mennä ja helvetin pelko hälvetä mielestä. Tällöin vaipuu suruttomaan, eli paatuneeseen sieluntilaan. Siksi uskovainen ei tahdo kuunnella tällaista mussiikkia!