heip!
onko kellään samaa ongelmaan kuin mulla. Olen 19 vuotias tyttö, kävelin pienempänä unissani, kiljuin sun muuta.. Se loppui kun aloin varttumaan. Mutta nyt se on tullut takaisin.. Varsinkin jos olen jossain oudommassa paikassa, kuten olin mökillä ja tipuin aika pahasti, parvelta alas.. portaita "pitkin", joka paikka oli kipiänä, ja loppujen lopuksi heräsin lumihangesta. En ollut siellä kun noin 2 minuuttia. Tuttuni olivat heränneet kun kiljuin ja tipuin parven portaat alas. Viime yönä heräsin ulko-ovelta! Pelottaa ku ei tiedä mitä unissaan tekee ja mistä itsensä löytää! olen huomannut että kuitenkin aina säpsähän hereille kun unissani "pahin" on ohitte.. ja kun heräsin ulko-ovelta, niin heräsin varmasti siihen kun oven aukaisin. Pelottaa nytten ku lähdetään laivalle, että mitä jos hytistäni lähen, ja siellä ollaan kuitenkin merellä. Vitsailtiin poikaystäväni kanssa että siotaan toisemme käsiraudoista kiinni toisiimme. Naurattaa, mutta kuitenkin vakava asia. Ei kai mitää unilääkkeitä kannata käyttää, jos joskus nukun sitten niiden takia tosi sikeästi ja lähen unissani käveleen ja en sitten herääkkään niin helposti! mitä sitten tapahtuu! Olen istunut monesti vaatekomerossa, ja maannut vessan lattialla. Ja kukaan ei voi mulle sanoa että "olet hullu, mene hoitoon" koska sitä se ei ole!!
onko kellään samaa ongelmaan kuin mulla. Olen 19 vuotias tyttö, kävelin pienempänä unissani, kiljuin sun muuta.. Se loppui kun aloin varttumaan. Mutta nyt se on tullut takaisin.. Varsinkin jos olen jossain oudommassa paikassa, kuten olin mökillä ja tipuin aika pahasti, parvelta alas.. portaita "pitkin", joka paikka oli kipiänä, ja loppujen lopuksi heräsin lumihangesta. En ollut siellä kun noin 2 minuuttia. Tuttuni olivat heränneet kun kiljuin ja tipuin parven portaat alas. Viime yönä heräsin ulko-ovelta! Pelottaa ku ei tiedä mitä unissaan tekee ja mistä itsensä löytää! olen huomannut että kuitenkin aina säpsähän hereille kun unissani "pahin" on ohitte.. ja kun heräsin ulko-ovelta, niin heräsin varmasti siihen kun oven aukaisin. Pelottaa nytten ku lähdetään laivalle, että mitä jos hytistäni lähen, ja siellä ollaan kuitenkin merellä. Vitsailtiin poikaystäväni kanssa että siotaan toisemme käsiraudoista kiinni toisiimme. Naurattaa, mutta kuitenkin vakava asia. Ei kai mitää unilääkkeitä kannata käyttää, jos joskus nukun sitten niiden takia tosi sikeästi ja lähen unissani käveleen ja en sitten herääkkään niin helposti! mitä sitten tapahtuu! Olen istunut monesti vaatekomerossa, ja maannut vessan lattialla. Ja kukaan ei voi mulle sanoa että "olet hullu, mene hoitoon" koska sitä se ei ole!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
minulla on samoja kuvioita, ollut jo vuosikaudet.Vaeltelu, huutaminen ja itkeminen ovat näköjään olleet seurausta stressaavista elämäntilanteista.Niitä on ajoittain, ja alkoholin käyttö on pahentanut "oireita".Lievempi haahuilun muoto on jutustelu ja nauraminen, jolloin kuvioon ei liity yleensä vaeltelua..Tarinasi kuulostaa jotenkin tutulta..Eipä sille mitään voi,kyllä se välillä aina loppuu!
Ja muuten..voisikohan se olla "sukuvika"?
Toi on oikeesti niin pelottavaa toi kävely unissaan ja sitte aamulla en muista mitään, poikaystävä taluttaa takasin sänkyyn jne. Oon käynyt unitutkimuksessa, mutta eihän silloin tietty tapahtunu mitään, nyt odotan uudelleen samanlaiseen tutkimukseen ja lääkäri määräsi mulle unilääkkeitä, joiden ansioista nukun sikeämmin ja rauhallisemmin, ehkä sun myös kannattaisi kokeilla niitä, ei ne silleen vaikuta ettet heräisi, kyllä sä ihan normaalisti heräät. Mä oon oikeesti niiiiiiin väsynyt tähän helvetin unissa haahuiluun, mun arvioni on ett kaikki johtuu stressistä, sillä tälläistä on jatkunut muutaman vuoden eli en ole lapsesta asti kävellyt unissaan.
heip!
Niin, mä oon kävellyt, huutanut jne.. pienestä asti, että se vois tosiaan olla sukuvika, mutta kun vanhenmmiltani kysyin, onko suvussamme unissa käveliöitä, tai samanlaisia kuin minä olen, mutta he sanoivat ettei ole. En mielestäni ole stressaantunut, mutta mietin että jos eläydyn niin paljon uniini.. tai en tiedä.. En haluaisi unilääkkeitä.. mutta niitä on varmasti kohta pakko alkaa käyttämään. Ja nyt parina kertana kun olen juossut asuntoa ympäri ja lopulta ulos, niin poikaystäväni sanoo että juoksen jotain "tappaja verkkoa" karkuun, kun kiljun aina jostain tappaja verkosta.. naurattaa :) mutta en tiedä mistä sellaisen olen päähäni saanut ja mistä uneni edes tulevat :)
jep!
Mä en tiedä, mutta en mielellään unilääkkeitä haluaisi, mutta pakko niitä on kohta saada, jos nämä haahuilut unissaan eivät lopu. En tiedä mutta tuntuu vain ettei tämä stressistä johdu, ku ei ole mitään stressattavaa :) mutta saa nähä.. jos nämä eivät lopu niin pakko kääntyö lääkärin puoleen.
veljeni oli ja on edellen vilkas. Hön käveli ja teki lapsena ja nuorena aikuisena unissaan vaikka mitö. usein ne tapahtu mummolassa.
Hän aikoi hypätä peilikaapin päältä sänkyyn,mummo onneks ehti hätiin. - Kerran taas heräs pihalta 18 astee pakkasesta yöpuvussa. - Ompa istunut viidennen kerroksen avonaisella ikkunallakin jalat ulkona.- Mökillä ollessa äiti oli herännyt kun veljen sänky oli tyhjä. Äiti meni pihalle ja huuteli häntä nimellä. Veljeni vastaa mökin katolta, täällä. Katolle hän oli kiivennyt viereisen vaahteran oksien kautta. - Nuorena aikuisena oli yöllä starttaamassa autoa pihalla kun hänen vaimo juoksi hätiin. - Pitipä yhtenä aamuna lähteä töihin mutta auton avaimia ei löytynyt mistään. Löytyihän ne sitten vihdoin auton katolta. Miten ne oli sinne joutuneet?
Onhan noita juttuja vakka kuin mille nauretaan nykyään toistamiseen.
Veli ei ole enään vuosiin harrastanut "yöjuoksujaan".
No toivottavasti loppuu mullakin aikanaan. En haluaisi harrastaa näitä yö juoksuja loputtomiin..
Mulle on myös sattunut ja tapahtunut kaikennäköistä.. mutta kuitenkin se on aika vaarallista eikä tiedä mitä voi tapahtua! Se tässä eniten pelottaakin.. Nooh.. kahtoo ny mitä tässä tapahtuu.. voihan se olla että nämä loppuukin kohta.. tai sitten ei... Ja en halua kerskuilla asioillani mitä teen unissaan! koska se on perseestä! Tiedän ihmisisä jotka ovat aivan innoissaan jos ne puhuu unissaan ja naureskelee sun muuta.
Ei muakaan kiinnosta kertoilla ja muistella mitä kaikkea olen öisin tehnyt, koska aamuisin vaikka en muistakaan tehneeni mitään niin silti mulla on jotenkin paha ja masentunut olo ja haluisin vaan unohtaa kaiken tosi nopeesti. Nyt vaan toivon ett pääsisin mahdollisimman pian sinne uusiin tutkimuksiin ett mun mieskin saisi alkaa rauhassa nukkumaan ja elämä normalisoituisi. Viimesen viikon oon nukkunut 'normaalisti' eli en ole puhunut enkä hyppinyt ja siitä saan kiittää unilääkkeitä joita popsin nyt, mutta enhän niitäkään halua loppuelämääni syödä....
Ei välttämättä lopu aikanaan, nimim. kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ikää jo aikalailla ja unissakävely ym. vaan jatkuu...
Meillä 9 vuotias tyttö kävelee unissaan, nyt parin viikon ajan joka yö, se alkaa aina 11 aikaan illalla ja pari kertaa on menny ulos asti, onneksi itse olen ollut hereillä ja juossut perään. Mitä ihmettä sille keksisi että saisi sen loppumaan? Eihän siitä tiedä kesäaikaan kuinka kauas se ehtii jos yöllä lähtee ulos, eikä kukaan huomaa.
Sitä pelkään itsekkin, että kun kävelen.. niin voi olla että löydän itseni lumihangesta. Poikaystäväni on nyt ulkomailla kisamatkalla, ja asumme yhdessä kerrostalossa, pelottaa jos kävelen ulos.. niin ei mulla ole sitten avaimia.. eikä yöpuvussa kehtaa ulkona kuitenkaan olla. Mä en tiedä onko mun "yö juoksut" alkanut kun olen pienenä katsonut kauhuelokuvia, kun ainakun juoksen.. se liittyy painajaisuneeni..
Musta tuntuu että ei niitä mitenkään loppumaan välttämättä saa.. ajan kanssa. en tiedä. unitutkimuksiin kai nyt pitäs mennä, mutta kun en halua.. En tiedä mitä tässä tekee.. Antaa asian olla.. ja oottaa!
VAI NIIN