Vietin vapaapäivää kaupungilla. Näin nahkahousuihin ja korkkareihin sonnustautuneen n. 50 - 60-vuotiaan transvestiitti/transsukupuolisen henkilön. Menin sitten juttelemaan hänelle ja kehuin hänen tyyliään. Hän mumisi lyhyitä vastauksia ja ei uskaltanut katsoa minua silmiin, joten toivotin hänelle hyvää päivänjatkoa ja jatkoin matkaa. Seuraavaksi näin tullinauton ja kysyin tullimieheltä, mitä heidän hieno logonsa tarkoittaa. Mies muuttui silmin nähden ahdistuneeksi ja soperti, että se on joku antiikin kreikan mytologiaan liittyvä juttu.
Käykö teille näin, että ihmiset menevät shokkiin jos heille menee juttelemaan? Vai onko minussa joku tekijä, joka saa ihmiset varpailleen? Olen kyllä aika karskin näköinen iso mies, mutta sisältä pehmoinen kuin nallekarhu.
Miksi ihmiset säikähtävät, jos heille menee puhumaan?
80
57
Vastaukset
Käykö teille näin, että ihmiset menevät shokkiin jos heille menee juttelemaan? Vai onko minussa joku tekijä, joka saa ihmiset varpailleen?
- Ei yleensä käy, kun en tee yleensä aloitteita jutteluun. Hymyilyyn kylläkin. Kenties on? 😅Ehkä vika on sitten tosiaankin minussa. Jotkut työkaverit ovat kyllä sanoneet, että olen pelottavan näköinen, mutta kun minut oppii tuntemaan, vaikutelma on täysin päinvastainen.
Palstakamu kirjoitti:
Ehkä vika on sitten tosiaankin minussa. Jotkut työkaverit ovat kyllä sanoneet, että olen pelottavan näköinen, mutta kun minut oppii tuntemaan, vaikutelma on täysin päinvastainen.
Mahdaks olla kuitenkaan pelottava? Yhtään pelottavaa mielikuvaa ei kyllä saa, mutta kettuhan ei ole sinun näköinen. 😄
J-a-n kirjoitti:
Mahdaks olla kuitenkaan pelottava? Yhtään pelottavaa mielikuvaa ei kyllä saa, mutta kettuhan ei ole sinun näköinen. 😄
Olit niin nätti nainenkin faceapilla.
J-a-n kirjoitti:
Mahdaks olla kuitenkaan pelottava? Yhtään pelottavaa mielikuvaa ei kyllä saa, mutta kettuhan ei ole sinun näköinen. 😄
Sitä minäkin ihmettelen. Tuntuu että saan täysin päinvastaista palautetta, kuin millainen olen sisältä. Sille ei kuitenkaan itse mahda mitään minkä näköisenä sitä on syntynyt. Ei ole koiraa karvoihin katsomista. Olen toivonut, että sisäinen asenteeni välittyisi muille ihmisille, mutta ulkomuodon perusteellahan sitä ensivaikutelma luodaan.
Palstakamu kirjoitti:
Sitä minäkin ihmettelen. Tuntuu että saan täysin päinvastaista palautetta, kuin millainen olen sisältä. Sille ei kuitenkaan itse mahda mitään minkä näköisenä sitä on syntynyt. Ei ole koiraa karvoihin katsomista. Olen toivonut, että sisäinen asenteeni välittyisi muille ihmisille, mutta ulkomuodon perusteellahan sitä ensivaikutelma luodaan.
Nojoo. Painata t-paita, ruma mutta kiltti? Hirviö, kaunotar puuttuu. Olisitko mun kaunotar, jos mä olisin sun hirviö? 😂
J-a-n kirjoitti:
Nojoo. Painata t-paita, ruma mutta kiltti? Hirviö, kaunotar puuttuu. Olisitko mun kaunotar, jos mä olisin sun hirviö? 😂
Mulla oli joskus pipo jossa luki, ruma mutta reilu.
Ja t-paita, jossa luki epäkunnossa.J-a-n kirjoitti:
Nojoo. Painata t-paita, ruma mutta kiltti? Hirviö, kaunotar puuttuu. Olisitko mun kaunotar, jos mä olisin sun hirviö? 😂
Varmaan pitäisi. Tykkään mustista vaatteista, mutta välillä valitsen iloisia värejä. Mutta ei tuolla ole paljon vaikutusta ollut. Tosin lapset eivät pelkää minua. Monesti tulevat jopa luokseni ihan muuten vaan. Aikuiset vaan suhtautuvat nuivasti.
J-a-n kirjoitti:
Mulla oli joskus pipo jossa luki, ruma mutta reilu.
Ja t-paita, jossa luki epäkunnossa.Mullakin on ollut enemmän tai vähemmän huumoria sisältäviä vaatekappaleita. Kerran ostin pipon jossa luki "ohiampuja". Ei ole tuota vaivaa, mutta oli vaan niin hauska.
Palstakamu kirjoitti:
Varmaan pitäisi. Tykkään mustista vaatteista, mutta välillä valitsen iloisia värejä. Mutta ei tuolla ole paljon vaikutusta ollut. Tosin lapset eivät pelkää minua. Monesti tulevat jopa luokseni ihan muuten vaan. Aikuiset vaan suhtautuvat nuivasti.
Aikuiset on ennakkoluuloisia, eikä näe kun pintaa monesti. Kuinka moni katsoo edes silmiin, eleisiin, seuraa käytöstä sen sijaan et toljaa vaatteita tai ulkonäköä?
Palstakamu kirjoitti:
Mullakin on ollut enemmän tai vähemmän huumoria sisältäviä vaatekappaleita. Kerran ostin pipon jossa luki "ohiampuja". Ei ole tuota vaivaa, mutta oli vaan niin hauska.
Heh, krhöm. 😆
J-a-n kirjoitti:
Aikuiset on ennakkoluuloisia, eikä näe kun pintaa monesti. Kuinka moni katsoo edes silmiin, eleisiin, seuraa käytöstä sen sijaan et toljaa vaatteita tai ulkonäköä?
Taitaa monelle vaan vilkaisu riittävän. Ite tykkään antaa positiivista palautetta esim. persoonallisesti pukeutuneille. Erilaisuus on kaunista.
Palstakamu kirjoitti:
Taitaa monelle vaan vilkaisu riittävän. Ite tykkään antaa positiivista palautetta esim. persoonallisesti pukeutuneille. Erilaisuus on kaunista.
Luulen kans, ettei oikeesti ketään katsota kihdaten kovinkaan usein ja siks menee ohi paljon informatiivista näkemällä saatua tietoa.
Se voi tässä kulttuurissa hämmentää.J-a-n kirjoitti:
Luulen kans, ettei oikeesti ketään katsota kihdaten kovinkaan usein ja siks menee ohi paljon informatiivista näkemällä saatua tietoa.
Se voi tässä kulttuurissa hämmentää.*kohdaten nyt kumminki
Palstakamu kirjoitti:
Varmaan pitäisi. Tykkään mustista vaatteista, mutta välillä valitsen iloisia värejä. Mutta ei tuolla ole paljon vaikutusta ollut. Tosin lapset eivät pelkää minua. Monesti tulevat jopa luokseni ihan muuten vaan. Aikuiset vaan suhtautuvat nuivasti.
Lapset ovat ennakkoluulottomia, ainakin vielä pikkulapsina, kun aikuiset eivät vielä ole ehtineet kaataa omasta epävarmuudestaan kumpuavia ennakkoluuloja, pelkoa ja vihaa lapsen mieleen.
Itsekin olen mukavampi kuin miltä näytän tai kirjoitan ja tulen erinomaisesti toimeen niin lasten kuin erilaisten elukoidenkin kanssa, mutta lapsilla viimeistään teini-iässä se menee ohi.
Kyräillään kun tavataan! :D- Anonyymi
Palstakamu kirjoitti:
Ehkä vika on sitten tosiaankin minussa. Jotkut työkaverit ovat kyllä sanoneet, että olen pelottavan näköinen, mutta kun minut oppii tuntemaan, vaikutelma on täysin päinvastainen.
En ollenkaan säikähtäisi, jos joku komea, karskinnäköinen uros tulisi juttelemaan. 👌
- Anonyymi
Voi olla että suomalainen ahdistuu tästä ja pitää lähestyjää potentiaalisena sekopäänä ja uhkana. Jos olet vielä isokokoinen niin en ihmettele. Lähestyjä kun voi olla a) mielisairas b) narkkari c) juoppo d) pummi e) uskovainen, jehova jne f) seksuaalirikollinen g) huijari jne
Vasta sitten tulee mieleen että joku voi olla ihan juttelun vuoksi liikkeellä.
Itse olen myös aika puhelias ja ihan mielenkiinnosta kyselen asioita. Joku voi kokea hyökkääväänä ihan tavallisen small talkin. Kerran menin juttelemaan romaninaisille kun minua kiinnosti ne komeat hameet niin minuun katsottiin niin pahasti että jos katse voisi tappaa niin olisin kuollut.
Sitten yksi päivä joku kaveri jakoi ruusuja naisille keskellä päivää bussipysäkillä. Se oli niin outoa että luulin että kyse on jostain romanialaista ahdistelijasta mutta tämä oli ihan kaveri joka jakoi ruusuja naisille. Kysyin että mistäs hyvästä tämmmöisiä ruusuja niin kaveri totesi että hän vain haluaa ilahduttaa ihmisiä jotenkin. :D Sitä on vaikea hyväksyä, että joku tekee jotain ystävällistä ilman että on jotain pahaa mielessä. :DTuopa hyvinkin. Jotenkin muutenkin elämässä tuntuu, että ihmiset ottavat ystävälliset kommentit herkästi jotenkin piilovittuiluna. Minusta ihmisten pitäisi sanoa toisilleen enemmän positiivisia asioita; Herkästi tulee vaan negatiivista palautetta.
Joo.. kaupassa joudun joskus pyytämään apua, kun en yletä itse ja kääpiökorokkeita ei ole mailla halmeilla.
Ensireaktio on säikähtäminen.. tyyliin puhuiko toi mulle ja helpottuneisuuden oikein näkee kun pyydän vain ojentamaan minulle jotakin ylähyllyltä.
Tai kun jos bussipysäkillä vahingossa toivottaa hyvää huomenta ventovieraalle.. ihan kamalaa.
Ja minä olen lähinnä pieni söpöläinen ja siitä huolimatta ihmiset suhtautuvat samoin kuin sinuun.Tuo on helpottava tieto. Mietin jo, miten muut ihmiset näkevät minut.
Ite olen ainakin imarreltu, jos joku lyhyempi nainen uskaltaa kysyä minulta apua. En siis ajattele mitenkään siis sillä tavalla, että kyse olisi mistään sen enemmästä, mutta mielellään sitä avuksi on.Palstakamu kirjoitti:
Tuo on helpottava tieto. Mietin jo, miten muut ihmiset näkevät minut.
Ite olen ainakin imarreltu, jos joku lyhyempi nainen uskaltaa kysyä minulta apua. En siis ajattele mitenkään siis sillä tavalla, että kyse olisi mistään sen enemmästä, mutta mielellään sitä avuksi on.Kyllä sen huomaa että mielellään ihmiset auttavat. Joskus jopa tarjoutuvat auttamaan jos näkevät minun kiipeilevän kaupan hyllyillä..
Itse en pelkää jutustella mummojen kanssa bussipysäkillä tai uimahallilla. Tai arastele nostaa lapaa pystyyn kun tarvitsen apua.
Ja muistan myös sanoa kiitos tai kehua hieman.
Posea tulee annettua paljon. Kiitos on normisettiä mutta haluan tuottaa myös iloa kanssaihmisilleni. Saatan kutsua työkaveriani arjen sankariksi tai kiukutelevaa ihanaksi. Ystäviäni kutsun rakkaiksi ja heille minulla on monta hellittelynimeä.
Kun tunnen sisälläni jotakin positiivista, annan sen tulla ulos. Minua pidetäänkin ihan outona. Yksi työkaveri laitatti ripsien pidennykset ja häkeltyi kun sanoin rakastavani niitä.
Mutta toiset meistä antavat itsestään enemmän kuin toiset. Osa miettii niin paljon sitä mitä toinen ajattelee, ettei uskalla antaa itsestään mitään. Sääli, iso sääli.Pikku-pirpana kirjoitti:
Kyllä sen huomaa että mielellään ihmiset auttavat. Joskus jopa tarjoutuvat auttamaan jos näkevät minun kiipeilevän kaupan hyllyillä..
Itse en pelkää jutustella mummojen kanssa bussipysäkillä tai uimahallilla. Tai arastele nostaa lapaa pystyyn kun tarvitsen apua.
Ja muistan myös sanoa kiitos tai kehua hieman.
Posea tulee annettua paljon. Kiitos on normisettiä mutta haluan tuottaa myös iloa kanssaihmisilleni. Saatan kutsua työkaveriani arjen sankariksi tai kiukutelevaa ihanaksi. Ystäviäni kutsun rakkaiksi ja heille minulla on monta hellittelynimeä.
Kun tunnen sisälläni jotakin positiivista, annan sen tulla ulos. Minua pidetäänkin ihan outona. Yksi työkaveri laitatti ripsien pidennykset ja häkeltyi kun sanoin rakastavani niitä.
Mutta toiset meistä antavat itsestään enemmän kuin toiset. Osa miettii niin paljon sitä mitä toinen ajattelee, ettei uskalla antaa itsestään mitään. Sääli, iso sääli.Juuri tällaisia tyyppejä maailma kaipaa enemmän 👍. Ihana että joku vielä uskaltaa sanoa kauniita asioita ääneen. Itse luovutin aikapäiviä sitten. Sain niin paljon kuraa niskaan, että en enää sano mitään kauniita ajatuksia kuin vain läheisille. Aina sai vain paskan kouraan.
Palstakamu kirjoitti:
Juuri tällaisia tyyppejä maailma kaipaa enemmän 👍. Ihana että joku vielä uskaltaa sanoa kauniita asioita ääneen. Itse luovutin aikapäiviä sitten. Sain niin paljon kuraa niskaan, että en enää sano mitään kauniita ajatuksia kuin vain läheisille. Aina sai vain paskan kouraan.
Ai outoja ..? Outous on sosiaalisesti eristävää.
Harva haluaa olla outo. Itse en välitä siitä, että olen erilainen ja outo.
Minua ei paskaakaan kiinnosta mitä muut ajattelevat minusta. Olen niin voimakkaan itsekeskeinen, että pärjäisin ilman kanssaihmisiäni vallan mainiosti.
Silti minun on itseni parempi olla itseni kanssa, kun sanon ja muutoinkin annan ulos sen mitä tunnen. Niin hyvässä kuin pahassakin. Eipähän tarvitse kuolinvuoteella katua sanomattomia ja tekemättömiä asioita.
Enkä kiitä tai kehu, jos siihen ei mielestäni ole aihetta. En sano mukavia asioita ellei se tunnu sisälläni oikealta. Olen ulosannissani rehellinen, sillä elämä on liian lyhyt valehtelemiseen...
Silti oli kiva kuulla sinulta kehuja.. kiitti. Haluaisin kovasti sanoa jotakin kivaa takaisin, mutta nyt ei irtoa .. tai irtoaisi jos pikkuisen pusertaisin. Mutta silloin se ei olisi aitoa..Pikku-pirpana kirjoitti:
Ai outoja ..? Outous on sosiaalisesti eristävää.
Harva haluaa olla outo. Itse en välitä siitä, että olen erilainen ja outo.
Minua ei paskaakaan kiinnosta mitä muut ajattelevat minusta. Olen niin voimakkaan itsekeskeinen, että pärjäisin ilman kanssaihmisiäni vallan mainiosti.
Silti minun on itseni parempi olla itseni kanssa, kun sanon ja muutoinkin annan ulos sen mitä tunnen. Niin hyvässä kuin pahassakin. Eipähän tarvitse kuolinvuoteella katua sanomattomia ja tekemättömiä asioita.
Enkä kiitä tai kehu, jos siihen ei mielestäni ole aihetta. En sano mukavia asioita ellei se tunnu sisälläni oikealta. Olen ulosannissani rehellinen, sillä elämä on liian lyhyt valehtelemiseen...
Silti oli kiva kuulla sinulta kehuja.. kiitti. Haluaisin kovasti sanoa jotakin kivaa takaisin, mutta nyt ei irtoa .. tai irtoaisi jos pikkuisen pusertaisin. Mutta silloin se ei olisi aitoa..Olen samoilla linjoilla. Silloin sanotaan kauniita asioita, kun sitä oikeasti tarkoitetaan. Muuten se olisi vain sanahelinää. Ja mitä outouteen tulee, suomalaiset ovat outoja. MEitä pidetään maailmalla outoina sulkeutuneina ihmisinä. Melkeinpä missä tahansa muualla sinä olisit normi ja kaikki muut outoja.
Palstakamu kirjoitti:
Olen samoilla linjoilla. Silloin sanotaan kauniita asioita, kun sitä oikeasti tarkoitetaan. Muuten se olisi vain sanahelinää. Ja mitä outouteen tulee, suomalaiset ovat outoja. MEitä pidetään maailmalla outoina sulkeutuneina ihmisinä. Melkeinpä missä tahansa muualla sinä olisit normi ja kaikki muut outoja.
No toi oli kivasti sanottu. Kiitos. Taitaa sinullakin olla taipumusta positiivisuuteen.. se on kiva se.
Tosiasiassa olen aika sulkeutunut ollut suurimman osan elämästäni, mutta elämä opetti kovalla kädellä sen tosiasian, että elämä on lyhyt. Nykyään en vällää .. olen oma itseni ja kuka tykkää ja kuka ei. Sama se minulle on.
Hienointa posen antamisessa on se kun oikeasti joku ilostuu.. ja minä ilostuin pikkuisen sinun kommentistasi.Pikku-pirpana kirjoitti:
No toi oli kivasti sanottu. Kiitos. Taitaa sinullakin olla taipumusta positiivisuuteen.. se on kiva se.
Tosiasiassa olen aika sulkeutunut ollut suurimman osan elämästäni, mutta elämä opetti kovalla kädellä sen tosiasian, että elämä on lyhyt. Nykyään en vällää .. olen oma itseni ja kuka tykkää ja kuka ei. Sama se minulle on.
Hienointa posen antamisessa on se kun oikeasti joku ilostuu.. ja minä ilostuin pikkuisen sinun kommentistasi.Minulla on kaksi puolta. Toisaalta olen joissakin asioissa äärimmäisen pessimisti, mutta toisissa taas optimisti. Mutta reunalla keikun sen suhteen, että uskonko vielä ihmisyyteen. Tykkään kuitenkin siitä, kun vielä kohtaa aitoja ihmisiä. Sinäkin olet alusta asti ollut oma valloittava itsesi täällä. Sitä minä arvostan.
Palstakamu kirjoitti:
Minulla on kaksi puolta. Toisaalta olen joissakin asioissa äärimmäisen pessimisti, mutta toisissa taas optimisti. Mutta reunalla keikun sen suhteen, että uskonko vielä ihmisyyteen. Tykkään kuitenkin siitä, kun vielä kohtaa aitoja ihmisiä. Sinäkin olet alusta asti ollut oma valloittava itsesi täällä. Sitä minä arvostan.
Eipä kukaan oikeastaan ole ihan yksioikoinen. Ollaan aika monitahoisia otuksia - me ihmiset siis.
Jos saa sanoa, niin ihmisyyteen kannattaa aina uskoa, vaikka eläimiä ollaankin. Suurinta osaa ihmisistä tuntuu ohjaavan pelko jossakin muodossa. Mutta kun niistä peloista iän myötä pääsee eroon - paljastuu mitä ihanampia persoonia.
Ihmisten suhteen olen itsekin pessimisti.. aina löytyy mätiä omenia enenevässä määrin. Siti mätä omena kelpaa niin monelle.
Pitää vain muistaa että ne hyvät omenat roikkuu siellä puussa silloin kun mädät mätänevät maassa.
Joten pitää hakea tikkaat ja kiivetä itse puuhun hakemaan se hyvä omena. Ja sehän on itsestä kiinni tyytyykö siihen helppoon, pudonneeseen omenaan vai näkeekö vaivaa itse saadakseen sen paremman omenan.
Noin niinkuin vertauksena.
Jokaisessa on hyvää ja kaunista, se on asenteesta kiinni haluaako sitä nähdä. Ja sinussa näen potentiaalisen kauniin ihmisen. Potentiaalisen siksi, kun sinulla on paljon potentiaalia. Valintoja, valintoja ja valintoja...
Mutta tykkään sinusta, siltä osin kuin sinusta saa kiinni. Ja vaikka en saisikaan, tykkään silti.Muistan aikoionaan kun satuin Midgetin kanssa samalle kaupan hyllylle. Otin tarvikkeeni ja jatkoin hetken matkaa.
Tämä ihminen selvästi tavoitteli/haaveili tuotteesta mitä ei voi saada. Minä lähes 2 metrisenä sikana menin toki kysymään josko voin auttaa? Paskat, tiuski vain minulle, jotta ei tartte autttaaa.
Sen jälkeen en ole auttanut ketään ja syljen vanhusten naamalle. Lisäksi halveksin sinkkuja. Panen reppanoita perseeseen ja hakkaan samalla nyrkillä niskaan.Ytmiläinen kirjoitti:
Muistan aikoionaan kun satuin Midgetin kanssa samalle kaupan hyllylle. Otin tarvikkeeni ja jatkoin hetken matkaa.
Tämä ihminen selvästi tavoitteli/haaveili tuotteesta mitä ei voi saada. Minä lähes 2 metrisenä sikana menin toki kysymään josko voin auttaa? Paskat, tiuski vain minulle, jotta ei tartte autttaaa.
Sen jälkeen en ole auttanut ketään ja syljen vanhusten naamalle. Lisäksi halveksin sinkkuja. Panen reppanoita perseeseen ja hakkaan samalla nyrkillä niskaan.Höpsistä.. eihän tuota usko erkkikään.. en minä ainakaan.
Jos mää juttelen ihmsille, niin ei he mene yleensä lukkoon, kun olen aika vaarattoman näköinen, pienikokoinen ja näytän ikäistäni nuoremmalta. Olen myös luonteeltani yleensä ystävällinen, kohtelias ja rauhallinen ja puhun aika rauhallisesti.
Sitten taas jos en ole oikein juttelutuulella (jos olen vaikka jo tarpeeksi jutellut sinä päivänä) ja haluan vain olla rauhassa, niin saatan joskus itse vaikuttaa hieman ujon oloiselta tai sellaiselta, jolta ei tule kauhean paljon vastauksia. Mutta yleensä vastaan ystävällisesti, jos joku kysyy multa jotain. Kuitenkin kovin henkilökohtaiset ja itseni kielestä tungettelevat kysymykset saattavat saada mut hieman varautuneeksi.Itekin olen rauhallinen. Ihmiset sanovat että olen ihan super rauhallinen. Yritän myös lähestyä ihmisiä ystävällisesti hymyillen, mutta siitä ei ole ollut apua. Vaatteetkin ovat ihan perussiistit, eikä tyylini ole mikään erikoinen. Epäreilua. Myös ehkä sukupuoli voi vaikuttaa.
Palstakamu kirjoitti:
Itekin olen rauhallinen. Ihmiset sanovat että olen ihan super rauhallinen. Yritän myös lähestyä ihmisiä ystävällisesti hymyillen, mutta siitä ei ole ollut apua. Vaatteetkin ovat ihan perussiistit, eikä tyylini ole mikään erikoinen. Epäreilua. Myös ehkä sukupuoli voi vaikuttaa.
Ei mullakaan ole mikään kovin erikoinen pukeutumistyyli, mutta värejä tykkään käyttää.
Palstakamu kirjoitti:
Itekin olen rauhallinen. Ihmiset sanovat että olen ihan super rauhallinen. Yritän myös lähestyä ihmisiä ystävällisesti hymyillen, mutta siitä ei ole ollut apua. Vaatteetkin ovat ihan perussiistit, eikä tyylini ole mikään erikoinen. Epäreilua. Myös ehkä sukupuoli voi vaikuttaa.
Kyllä mää saatan joskus suuttua, mutta perusluonteeltani olen aika rauhallinen.
- Anonyymi
Meinaatko, että menisivät sitten lukkoon jos olisit oman ikäisesi näköinen??? ;D
Norppa83 kirjoitti:
Kyllä mää saatan joskus suuttua, mutta perusluonteeltani olen aika rauhallinen.
Minä osaan olla itse piru, jos huomaan epäoikeudenmukaisuutta. Kaksijakoinen siinä mielessä.
Välillä ihmisille saattaa tulla hymy huulille, kun he näkee mut, jopa pikkulapsille =) Joskus tuntee, että jopa eläimille, esim. koirille =)
- Anonyymi
Suomalaiset on ujoja ja epäsosiaalisia eivätkä juttele tuntemattomille selvinpäin. Mies ei voi naista iskeä eikä jutella naiselle missään muualla kuin baarissa viinaa juoden. Viinaa juomalla mies ja nainen vapautuu ja on rento ja silloin vasta voi tuntemattomille jutella. Kadulla ei kannata lähestyä ketään koska ihmiset menee paniikkiin.
T viinamies- Anonyymi
Viinaa juomalla mies vapautuu, samoin sulkijalihas ja saa töräyttää löysät housuun kaikkien naisten ihastukseksi.
-viinamies- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Viinaa juomalla mies vapautuu, samoin sulkijalihas ja saa töräyttää löysät housuun kaikkien naisten ihastukseksi.
-viinamies-Näin on, housuun paskominen on hyvä keskusteluavaus. 😂😂😂
- Anonyymi
Tämä on niiiin totta. :D
Olin vasta muuttanut takaisin Suomeen ja hississä tervehdin kahta muuta. Kyydissä ollut mies katseli varpaitaan, toisesta matkustajasta ei siinä vaiheessa ole muistikuvaa. Sanoin tässä vaiheessa, että kyllä tosiaan huomaa, että ollaan Suomessa ja siihen kokemani sieltä toisesta maasta. Maahan katsonut mies jäi pois ja nainen kertoi itsekin ihmetellensä suomalaista tapaa. Itse sanoi olevansa jostain muualta ja olleensa aluksi avoin ja ystävällinen, mutta nyt oppineensa meikäläisten tavat.
Mielenkiintoisinta tässä tapauksessa on se, että tämän jälkeen tämä naapurin aina tervehtii minua todella iloisesti ja ystävällisesti. Jokin aika sitten asettelin hississä huiviani, enkä huomannut että olin jo poistumiskerroksessa, mistä tämä herra tuli sisään. Kohtaamisessa välittyi välitön riemu, kun tämä naureskeli minua huivini kanssa. :D Tästä todettakoon, että vaikka me suomalaiset ollaan vähän juntteja, niin kumminkin aika huumorintsjuisia. :O
- Anonyymi
Bussipysäkillä tulee juteltua kyllä silleen luontevasti, aikuisten kanssa. Ilmat on hyvä aloitus, eli kun kiroillaan siinä ilmaa yhdessä niin kyllä sitten muustakin tulee juteltua kunnes bussi tulee.
Luulisin että aloituksessa mainittu transhenkilö on jo varautunut halveeraamiseen ja hyökkäyksiin niin on epäluuloinen ja varautunut jo valmiiksi. - Anonyymi
Ne luulee että iso karvainen homo yrittää kohta panna, lähetät varmaan sellaisia signaaleja niille.
-harmiseikirj- - Anonyymi
En tiedä tuohon vastausta, mutta minäkin usein säikähdin.
Se on mulle vähän vierasta kulttuuria että tullaan kadulla nuin vain puhummoon.
Ei voi tietee mitä ihmisillä on mielessä. - Anonyymi
Täysin tilanne-, asia- ja henkilökohtaista.
Tulkintani noista esimerkeistäsi on, ettei transvestiitti/transsukupuolinen henkilö ja tullivirkailija olleet shokissa, mutta molemmat varautuneita. Transvestiitti/transsukupuolinen henkilö hieman enemmän. Satavarmasti saanut kuunnella huomattavan paljon haukkumista ja huutelua ulkosalla liikkuessaan- olit ehkä ensimmäinen, joka kehui?
Tullimies ajatteli työasioita, loppupäivän töitä ja mitä tekee illalla. Sitten joku tulee ja ryhtyy kyselemään auton logosta! Meneehän siinä ajatukset sekaisin ja samalla vähän hiljaiseksi. Ja hän mietti myös onko sinulla taka-ajatuksia. Haudotko jotain keljua jäynää tms. Ei nimittäin ole kovin epätavallista nykyisin.
Kerran kävelin nuoren maahanmuutajanaisen perässä jalankulkuväylällä. Puhelimensa soi, hän laski ostoskassinsa maahan. Yksi kasseissa (jossa meloni) lähti vierimään hänen takanaan kohti läheistä ojaa. Juoksin hänen peräänsä ja mietin mitä kieltä nainen ymmärtää. Päästessäni kohdalle, sanoin suomeksi "melonisi menee ojaan" tms ja huidoin kamalasti käsillä suuntaa. Harvoin näkee niin pelästynyttä ihmistä kuin hän oli. Suorastaan kauhistunut. Ihmettelin. Hän ehti viimetipassa kääntää päänsä ojaan pyörivän kassin suuntaan, ja näki kun se humpsahti ojaan. Jo mennessään ojaan kassiaan hakemaan hän nauroi ja nauru raikasi ojan pohjalla pitkään. Sieltä hän huuteli "kiitos kiitos kiitos" ja nauroi nauroi. Tästä päättelin, ettei kovin moni suomalainen varmaan ollut puhutellut naista missään. Hänen pelästymisensä oli niin valtava. Eikä hän ollut suomalainen! Ne on ne psykologiset jutut ja turvallisuusrefleksit kun tulee ihmiselle historiansa mukaan, jos joku yllättäen jossain sanoo jotakin.
- Sheena- Anonyymi
Tullimies vaivautui siksi koska ei tiennyt logon tarkoitusta.
Varmaan paljon noin. Olettavat että joku taka-ajatus. Ehkä tämä trans-kaveri ajatteli, että olen joku pervo joka tulee iskemään tms.
"Että on se perkele, kun THL ja hallitus meuhkaavat tästä kahden metrin turvaetäisyyden pitämisestä! Kyllä se entinen viisi oli parempi!"
No enpä ole moista huomannu.
- Anonyymi
Hs niiin ihmiöt säikähtväy jod menet puhumaan, olet siis aika pelottavan näköinen.
- Anonyymi
Ole aloittaja iloinen että pelästyvät. Kun minä sanon kaupan hyllyjen välissä jostakin tuotteesta jotakin, toinen astuu askeleen kauemmaksi, katsoo oudosti eikä sano sanaakaan. Tulee sellainen tunne että pitävät vähäjärkisenä höpöttäjänä, miettivätkö, tiedä mitä tuo kummajainen keksii jos rohkaisen.
- Anonyymi
Minä ainakin juttelen myös vieraille (jos olen sillä päällä) ihan estottomasti ja aina olen saanut ihan asiallista vastausta. Joskus myös ihan pidempään keskusteluun asti. :D
Varmaan tyyli, jolla lähestyt vierasta on se tärkein asia, joka joko pelästyttää tai sitten ihastuttaa vieraat. :D
Ulkomailla asuessani jokaikinen jutteli kohtaamansa kanssa esim hissimatkoilla ja periille tultua toivoteltiin toisillemme hyvät yöt. Siis jos ajankohta oli siihen oikea. :) - Anonyymi
Näin korona-aikaan sitä suhtautuu normaaliakin epäileväisemmin, jos joku tulee lähelle ja alkaa höpöttelemään. Sen verran pitkään tässä on turvaetäisyyksiä pidetty ja kontakteja vältelty, että edelleen tuppaa olemaan aika varovainen ihmisten suhteen.
- Anonyymi
Ennenkuin menet juttelemaan tuntemattoman kanssa niin katso sen ihmisen kehonkieltä ja sitä että katsooko se sinua silmiin.
Jos kehonkieli on torjuvaa ja se ei katso sinua silmiin niin se ihminen ei halua, että hänelle tullaan juttelemaan, sanon tämän kaikkien itseni tavoin introverttien puolesta koska inhoan kun tuntemattomat änkeää siihen iholle kiinni ja puhuu minulle vaikka olen osoittanut niin kehonkielellä kuin fyysisellä olemuksellani muutenkin että en halua että minulle tullaan juttelemaan vaan haluan olla rauhassa.No ei sitä siinä hötäkässä kerkeä tuommoisia miettiä, kun ohimennen jollekin jotain huikkaa.
- Anonyymi
Ymmärrän tätä. Olen keskisuomesta. Etelässä ihmiset pelkää kun on aloitteellinen. En tarkoita mitään iskemistä vaan vaikka kun vähän hädissäs kyselet missä bussi viipyy jne. Varatut miehet olettaa että olet iskemässä heitä,samoin heidän naiset vierellä. Yleensä yksinolevat naiset on jees. Voidaan istua samaan penkkiin ja vaihtaa jopa numeroita. Täällä joku huoltomies vikisi kuin tullaan iskemään vaikka sormus sormessa.😃jos kaiken kommunikoinnin ottaa iskemisenä,niin on kyllä vika omassa päässä. Hyi vee
En minä säikähdä, ihan sama kuka tulee höpöttämään. Mutta annappas olla, mikäli joku tulee ilmoittamatta kylään ja soittaa ovikelloa. Kyllä siinä on nitrot hyvä olla lähettyvillä.
Viimeksi sanoin ystävälleni, kun avasin oven, että ei sitä säikyttää tarvitse. Hän pyysi anteeksi ja laittoi oven kiinni. Sitten soitti oven takaa minulle ja ilmoitti tulevansa käymään.🤣
Nämä ovat niitä pieniä asioita, jotka tekevät korona-arjesta mukavamman.- Anonyymi
😃😄😄😄😄😄😄
- Anonyymi
"Mitäköhän tuokin haluaa?" on ensimmäinen ajatukseni, jos joku tuntematon tulee jaarittelemaan asiatonta paskaa ilman mitään varsinaista syytä. Aion jatkaa samalla tavalla.
- Anonyymi
Miten niin ihmiset säikähtää jos menee puhuman älä viitsi naurioittaa.
- Anonyymi
Joku isäntä seteliautomaatilla sanoi hassusti itselle: en ottanut aivan kaikkia seteleitä otto-automaatista, jätin sinullekin vähän vielä.
- Anonyymi
Aloituksesta:
"Vietin vapaapäivää kaupungilla. Näin nahkahousuihin ja korkkareihin sonnustautuneen n. 50 - 60-vuotiaan transvestiitti/transsukupuolisen henkilön. Menin sitten juttelemaan hänelle ja kehuin hänen tyyliään. Hän mumisi lyhyitä vastauksia ja ei uskaltanut katsoa minua silmiin, joten toivotin hänelle hyvää päivänjatkoa ja jatkoin matkaa."
Tuota en niin kovin ihmettelisi. Varsinkin transsukuouoliset saavat kokea niin paljojon vihaa ja väkivallan pelkoa ettei ole ihme jos suhtautuvat varovaisesti.
Asun itse ulkomailla, asunut nyt 26 vuotta, ja sen kerran kun Suomessa käyn huomaan tuon saman; puhua ei saa, hymyillä ei saa ja varsinkaan nauraa ei saa!
Ihmiset pelästyy ja perääntyy jos yrittää ottaa kontaktia, jotkut sitten tosin hetken päästä sulavat ja alkavat jutella ja ovatkin tosi mukavia. Toiset luo vihamielisiä katseita ja melkein juoksee paikalta.
Bussissa vallitsee sääntö että viereen ei pidä istua. Itse istun sinne missä tilaa on. Se aiheuttaa sitten välillä vihaisia mulkaisuja ja kiukkuisesti ja mielenosoituksellisesti puristetaan sitä muovikassia rintaa vasten ja hivuttaudutaan mahdollisimman etäälle.
Suomalaiset pelkää kaikkea uutta ja outoa. Kaikkea erilaista ja suomalaisuudesta poikkeavaa. Asun todella isossa kaupungissa jossa kymmeniä jos ei satoja eri kansalaisuuksia ja kulttuureita sikin sokin. Ystäväpiiriin ja tuttaviin ja työkavereihin kuuluu ainakin kuutta - seitsemää eri kansallisuutta edustavaa ihmistä.
Suomi on sellainen syrjäinen pieni kolo, kaukana suuresta maailmasta. Sitten vielä kun suomalainen luonne on juro ja vetäytyvä, on vaikea luoda kontaktia.
Minulle on sanottu että suomalaisissa arvostetaan sitä, että jos vain onnistuu saamaan suomalaisen luottamuksen, saa elinikäisen ystävän. Näin on sanoneet siis ihmiset täällä missä asun. Suomalainen vakaa yksioikoinen luonne kai sen tekee. Temperamentin puute. Kun jotain tehdään ja johonkin aletaan se tehdään sitten perin pohjin.
Olen siis nainen ja maailmalla asunut suuren osan ikääni.- Anonyymi
Suomi on syrjäinen kolo ja sellainen se saa ihan rauhassa olla. Kaikki muu mistä puhuit on hieman liioittelua. Normin tai/ja ihmisen persoonallisuuden asettamista muualle kuin sinne mikä se on. Suomalaiset ovat keskimäärin enemmän introverttejä kuin ekstrovertteja. Introverttiys ei ole "temperamentin" puutetta, vaan juuri introvertin persoonallisuudelle ominainen piirre. Se on hyvä. Ei aina tarvitse mölistä jonninjoutavia, turhaa höpinää.
Introvertit kunnioittavat toisten rauhaa, siksi eivät istu bussissa viereen ennenkuin vasta sitten kun muualla ei ole tilaa. Tämä sama tyyli on kyllä havaittavissa ihan kaikissa eurooppalaisissa kaupungeissa. Olen myös kuullut paljon kehuja introverteiltä ulkomaalaisilta, joiden kulttuureissa ollaan keskimäärin ekstrovertimpiä, että Suomessa on ihanaa kun saa olla rauhassa. Mm istua yksin ja ajatella eikä kuunnella mitä joku tuntematon vieressä selittää.
Puhua saa, jos on asiaa tai otollinen tilanne. Hymyillä ja nauraakin saa, jos on asiaa eikä ole kännissä.
- Anonyymi
Palstakamu on nyt vasta herännyt. Ainahan suomessa on kyräilty ja katsottu kieroon jokaista joka yrittää sanoa jotain.
- Anonyymi
Iso ja vahva mies, joka käyttäytyy epänormaalisti... mikä voisi mennä pieleen? Jos olisit oikeasti mielienvikaine, miltä vaikutat muitten edessä, mitä heidän pitäiis tehdä? Puolustatuta puukolla, vetää lättyyn? Vai... yrittää sietää. Ja tästä viimeisestähän saat juri näitä vaivautuneita ihmisiä. totta kai jokainne haluaisi sinusta eroon, mutta se ei ole niin helppoa. Laki ja käräoikeus, hullun taskusa oleva puukko yms.
Sen takia sinulle todennäköisesti hymyillään mukavasti. Koska et taida olla edes mies. - Anonyymi
En ole huomannut puhuteltaessa, että vieras puhuteltava olisi kääntänyt selkänsä tai näyttänyt muuten käsimerkkejä. Ihan päinvastaista käyttäytymistä olen kohdannut. Tottakai omakin käyttäytyminen/kohtelu vaikuttaa vastapuoleen, se on selvää.
Karskit nallekarhut ovat helposti lähestyttäviä, ei heissä mitään pelottavaa mielestäni ole. - Anonyymi
Sama kärmes kiemura on Vuohen peinks ympäri. BAPHOMET.
Edustaa ihmisten yhdyntää vaoaasti lapsiin ja eläimiin. Nyt muistin pari tapausta, jossa ihmiset on selvin nähden säikähtäneet.. Mä siis olen kasvosokea ja ilmeisesti siihen liittyen olen myös "paikkasokea", eli mä eksyn vähän jokapaikassa, joten on tullut tavaksi kysellä neuvoa. Yks säikähtänyt oli huomattavan lyhytkasvuinen nainen ja toinen taas oli eräs julkkismies, jonka tunnistin vasta myöhemmin.. erikoisen näköinen, en nyt muista nimeä, kuoli joku aika sitten... No kummallakin oli varmaan kokemusta ikävästä huomionsaamisista, en muuta syytä säikähdyksille keksi.
Minunkin on vaikea tunnistaa kasvoja. Tosi ärsyttävää kun ei tunnista edes läheisiään kadulla, jos nämä ovat vaihtaneet hiustyyliä.
Palstakamu kirjoitti:
Minunkin on vaikea tunnistaa kasvoja. Tosi ärsyttävää kun ei tunnista edes läheisiään kadulla, jos nämä ovat vaihtaneet hiustyyliä.
Katselin kerran aikoinaan, että onkohan tuo mun faija, kun joku äijä oli onkimassa.. Tiesin että faija käy täälläpäin välillä ongella.. Aattelin sitten, että kyllähän se mulle jotain sanoo jos on, kun kävelen siitä vierestä.. 🤷♂️
Naapureita on mahdoton muistaa esim kaupassa..Wwuwuw kirjoitti:
Katselin kerran aikoinaan, että onkohan tuo mun faija, kun joku äijä oli onkimassa.. Tiesin että faija käy täälläpäin välillä ongella.. Aattelin sitten, että kyllähän se mulle jotain sanoo jos on, kun kävelen siitä vierestä.. 🤷♂️
Naapureita on mahdoton muistaa esim kaupassa..Kouluissa mun piti aina seurata muita oppilaita, kun en tiennyt missä mikin oppiaine opetettiin.. Veneillässä olin aivan hukassa ilman plotteria. Viiden vuoden veneilyn jälkeen opin ajamaan lähimpään saarelle muistista, jonka jälkeen musta tuntui käsittämättömältä etten reittiä aiemmin hahmottanut. Näin sen reitin mielessäni kysymysmerkin muotoisena. Sen sijaan pystyn kyllä hyvin hahmottamaan erilaisia geometrisiä kuvioita mielessäni, eli ei kyse ole mistään hahmotushäiriöstäkään, josta muuten oli juuri juttua hesarissa.
Wwuwuw kirjoitti:
Kouluissa mun piti aina seurata muita oppilaita, kun en tiennyt missä mikin oppiaine opetettiin.. Veneillässä olin aivan hukassa ilman plotteria. Viiden vuoden veneilyn jälkeen opin ajamaan lähimpään saarelle muistista, jonka jälkeen musta tuntui käsittämättömältä etten reittiä aiemmin hahmottanut. Näin sen reitin mielessäni kysymysmerkin muotoisena. Sen sijaan pystyn kyllä hyvin hahmottamaan erilaisia geometrisiä kuvioita mielessäni, eli ei kyse ole mistään hahmotushäiriöstäkään, josta muuten oli juuri juttua hesarissa.
Minäkin eksyn aina autoillessa, vaikka ajaisinkin tuttuja reittejä. Kulkisiko lie nämä vaivat käsikädessä?
Palstakamu kirjoitti:
Minäkin eksyn aina autoillessa, vaikka ajaisinkin tuttuja reittejä. Kulkisiko lie nämä vaivat käsikädessä?
Kyllä kulkee." Kasvosokeus aiheuttaa monenlaista sosiaalista hankaluutta kantajalleen, minkä vuoksi se olisi syytä havaita jo lapsena[5]. Usein kasvosokeuteen liittyy myös vaikeus suunnistaa."
Wwuwuw kirjoitti:
Kyllä kulkee." Kasvosokeus aiheuttaa monenlaista sosiaalista hankaluutta kantajalleen, minkä vuoksi se olisi syytä havaita jo lapsena[5]. Usein kasvosokeuteen liittyy myös vaikeus suunnistaa."
Ja muuten jos joku, etenkin naisihminen, alkaa mulle juttelemaan, niin oletan että kyseessä on joku tuttu. Kerron esimerkin: Olin koiran kanssa kävelyllä, kun vastaan tuli nainen pyörällä. Nainen pysähtyi mun kohdalla, tervehti ja alkoi jutustelemaan tuttavallisesti. Pyysi minua ottamaan hänestä puhelimellaan kuvankin. Kertoi että oli ottanut eron töistään ja tänään oli hänen viimeinen työpäivänsä.. ja ottaneensa vähän viiniä sen kunniaksi..Sitten hän näytti jotain hänelle tullutta postia ja kun näin hänen nimensä ja osoitteensa tajusin että kyseessä onkin ihan uppo-outo ihminen.. Taisin vielä sanoa, ettei ollakaan vähään aikaan nähty..😬🤷♂️
Wwuwuw kirjoitti:
Ja muuten jos joku, etenkin naisihminen, alkaa mulle juttelemaan, niin oletan että kyseessä on joku tuttu. Kerron esimerkin: Olin koiran kanssa kävelyllä, kun vastaan tuli nainen pyörällä. Nainen pysähtyi mun kohdalla, tervehti ja alkoi jutustelemaan tuttavallisesti. Pyysi minua ottamaan hänestä puhelimellaan kuvankin. Kertoi että oli ottanut eron töistään ja tänään oli hänen viimeinen työpäivänsä.. ja ottaneensa vähän viiniä sen kunniaksi..Sitten hän näytti jotain hänelle tullutta postia ja kun näin hänen nimensä ja osoitteensa tajusin että kyseessä onkin ihan uppo-outo ihminen.. Taisin vielä sanoa, ettei ollakaan vähään aikaan nähty..😬🤷♂️
Tuosta poistettiin viesti, joss joku sanoi että minulla olisi hahmottamishäiriö, vaikka tuolla aiemmassa viestissa juuri sanoin että siitä ei ole kyse. Pystyn kyllä hyvin hahmottelemaan ja kääntelemään mielessäni erilaisia 3D-kuvia.
- Anonyymi
Ei käy noin. Kukaan ei mene shokkiin, jos puhun heille tai päinvastoin. Jos minulta halutaan rahaa tai jotain, ja puhutaan typeriä niin ärsyynnyn kyllä. Shokkiin en mene.
- Anonyymi
Melko hassua jos tullimies alkaa mumisemaan kuin muumio konsasnaan Kreikan mytologiasta jos jotqain kysyy.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos tienaaminen koneella kiinnostaa niin lue!
Olen kerrännyt muutaman linkin kyselysivustoille. Vastaa kyselyihin ja tienaa rahaa! Minimikotiutus on sivuilla 10e ja v11848Kimmo Kiljunen sekoili täysin - joutuu nyt syrjään
HS: Kimmo Kiljunen syrjään ulkoasiainvaliokunnan johdosta. SDP:n eduskuntaryhmä aikoo vaihtaa ulkoasiainvaliokunnan puh3681768Martina Aitolehti pitkästä aikaa tv:ssä - Nyt mukana kokkauskisassa!
Oho, Martina Aitolehti nyt kokkauskisassa! Häntä ei ole nähtykään pitkään aikaan tv:ssä. Mukana myös mm. Henny Harjusola2391594Keski-ikäiset julkkismiehet vaihtaa nuorempiin!
Seiska tietää kertoa: erikoisjoukot Janne Lehtosen vaimo yli 20v avioliitosta hakee eroa, Janne -ikuista rakkautta hehku281569Kimmo Kiljunen
"Kimmo Kiljunen, sdp, esittää rajuja väitteitä. Hän tapasi suomenvenäläisiä. Julki tulleella videolla hän vaatii rajaa2481151- 731003
- 58984
- 47746
Salassapito luottamuselimissä. Missä kulkee raja?
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Päivi Ollila (kesk) kyselee, mitä minulle oma väki aikoo tehdä, kun toin hallituksen60745Miksi teet tästä niin vaikeaa?
Olisin sinun, jos haluaisit. Antaisin sinulle koko sydämeni. Et halua kohdata minua, vaikka kuitenkin haluat. Yritä jo p25699