Olenko seonnut?maailman murjonut kolmekymppinen ja olen onnellisempi kuin koskaan vaikka asiat ovat päin mäntyä.
kuuntelen sängyssä ennen nukahtamista radiosta rauhallista musiikkia joka saa väreet selkäpiihin ja tunnen olevani elossa.
kun oivaltaa elämän syvimmän olemuksen näin 30 vuotiaana ja tajuaa että millä on merkitystä ja mikä on materiaa arvokkaampaa,voi löytää aarteen joka ei katoa kuollessakaan ja elämä on yksinkertaisempaa.
olenko teidän kypsempien mielestä täysin kahjo vai milloin te aloitte ajattelemaan elämästä samoin?
kuuntelen sängyssä ennen nukahtamista radiosta rauhallista musiikkia joka saa väreet selkäpiihin ja tunnen olevani elossa.
kun oivaltaa elämän syvimmän olemuksen näin 30 vuotiaana ja tajuaa että millä on merkitystä ja mikä on materiaa arvokkaampaa,voi löytää aarteen joka ei katoa kuollessakaan ja elämä on yksinkertaisempaa.
olenko teidän kypsempien mielestä täysin kahjo vai milloin te aloitte ajattelemaan elämästä samoin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
puhuttiin vain keski-iän kriisistä ja viidenkympin villityksestä. Nykyinen nuoruusbuumi tuo ensimmäisen pakkolaskun jo kolmikymppisille, kun koulutusputken, perheytymisen ja työelämään asettautumisen jälkeen normaalielämäksi ajateltu taso muodostuttuaan joutuu myös alttiiksi hajoamiselle.
Mikään ei ole lopullista, joten uudet koordinaatit vain autopilottiin ja seuraavaan yritykseen. Vanhoilla oletuksilla ei tosiaan kannata monta kertaa yrittää, vaan miettiä arvot uusiksi.
oivaltanut tuon, niin kuinka seesteinen oletkaan viisikymppisenä? Toivottavasti onnesi kestää nämä rajut vuodet jotka edessäsi on. Jos ymmärrät ettei raha tuo onnea, mutta on kuitenkin välttämätöntä elämässä, ja jos et vain makaa sängyssä kattoon syljeskellen ja yhteiskunnan rahoilla eläen niin kaikki on kohdallasi ihan hyvin. Nauti siitä niin kauan kuin se kestää:-)
on tullut nöyrä.
Luultavasti putoan puusta ikuisena raakileena. Ei ikä minulle näköjään viisautta tuo, konkka on vielä läpi käymättä.
olet seonnut.Olet oivaltanut jotain hyvin tärkeää.On hienoa että pystyy nauttimaan olemisesta ja elämästä vaikka kolhittuna ja riepoteltuna.
Vajaat kymmenen vuotta sitten, minäkin oivalsin jotain.Tosin erään ikävän tapahtuman jälkeen mutta elämänarvot kyllä muuttuivat täysin.
Ja elämä on nyt yksinkertaisempaa, helppoa ei todellakaan mutta suhtautuminen asioihin ja tapahtumiíin on jotenkin erilaista.
Antaa itselleen luvan olla onnellinen pienistä hetkistä vaikka ulkona tuulee ja myrskyää:)