Oma tarinani

Mitenköhän tän ny sitte alottas. Eli siis itse olen 25-vuotias toipuva alkoholisti. Aloitin juomiseni 14-vuotiaana kaveripiirissä. Silloin oli niinsanotusti hienoa hillua kaikki viikonloput päissään.Sairaanloiseksi juomiseni muuttui n.viisi vuotta sitten jolloin alkoi viina maistua myös viikolla. Lisääntynyt käyttö aiheutti useita ongelmia muunmuassa tappelut joihin saatoin joutua kännipäissäni.(En yleensä haasta riitaa selvänä ollessa)Itseni havahdutti viime kesäinen tapahtumasarja jonka päätteeksi jouduin poliisin kanssa tekemisiin (eli putkaan)

Tästä syystä hakeuduin hoitoon erääseen kuntamme tarjoamaan hoitopaikkaan. Hoitojakson aikana suurimpana eteenpäin potkijana oli syyllisyyden tunteet,koska olin ennen paikkaan pääsyä satuttanut henkiseti useita läheisiä ihmisiä.

Jakson loputtua ja tilanteen tasauduttua vanha elämä meinasi pukata uudelleen kuvioihin.Kuitenkin jossain vaiheessa ymmärsin että enhän minä muiden takia halua kuntoutua vaan itseni.Näin ollen asian oivaltamisen jälkeen on elämä sujunut helpommin.Aikaisemmin esimerkiksi kun halusi vaihtaa vapaalle tarkoitti se kuppilaan menoa tai kaljan hakua kaupasta.

Jos haluatte kommentoida stooriani niin luen kommentejanne mielelläni
1480
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Oivaltanut asian oikein,
itsensä takiahan sitä apua yleensä lähdetäänkin hakemaan ( turha laittaa poikaa hammaslääkäriin jos itsellä on hammas kipeä )Toivon että pysyt raittiina.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Nimetön kirjoitti:

Mitenköhän tän ny sitte alottas. Eli siis itse olen 25-vuotias toipuva alkoholisti. Aloitin juomiseni 14-vuotiaana kaveripiirissä. Silloin oli niinsanotusti hienoa hillua kaikki viikonloput päissään.Sairaanloiseksi juomiseni muuttui n.viisi vuotta sitten jolloin alkoi viina maistua myös viikolla. Lisääntynyt käyttö aiheutti useita ongelmia muunmuassa tappelut joihin saatoin joutua kännipäissäni.(En yleensä haasta riitaa selvänä ollessa)Itseni havahdutti viime kesäinen tapahtumasarja jonka päätteeksi jouduin poliisin kanssa tekemisiin (eli putkaan)

Tästä syystä hakeuduin hoitoon erääseen kuntamme tarjoamaan hoitopaikkaan. Hoitojakson aikana suurimpana eteenpäin potkijana oli syyllisyyden tunteet,koska olin ennen paikkaan pääsyä satuttanut henkiseti useita läheisiä ihmisiä.

Jakson loputtua ja tilanteen tasauduttua vanha elämä meinasi pukata uudelleen kuvioihin.Kuitenkin jossain vaiheessa ymmärsin että enhän minä muiden takia halua kuntoutua vaan itseni.Näin ollen asian oivaltamisen jälkeen on elämä sujunut helpommin.Aikaisemmin esimerkiksi kun halusi vaihtaa vapaalle tarkoitti se kuppilaan menoa tai kaljan hakua kaupasta.

Jos haluatte kommentoida stooriani niin luen kommentejanne mielelläni

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu