Julkinen koirakeskustelu on pääsääntöisesti pielessä. Se on hysteeristen ikiruikuttajien, nynnyjen tai koiravihaajien hallussa. Jos luullaan, että asia jää vain puheeksi, niin me perusjärkevät ihmiset olemme väärässä; tollot ovat voitolla.
Byrokraatit ja lainsäätäjät ovatkin hypänneet näiden ihmis- ja koiravihaajien kelkkaan ja ovat monissa tilanteesssa näiden hysteerikkojen apureina. Siinä pelissä järkipuhe poljetaan helposti jalkoihin ja byrokraatit ja poliisit liittävät sulkia hattuunsa usein keinoilla, jotka tuhoavat laajalti normaalin ja viihtyisän elämän edellytyksiä ja ovat laajentamassa totalitäärisen ilmiantoyhteiskunnan (vrt. DDR) asemaa koko ajan ja vääjäämättömästi. Se on tekemässä kulttuurista jo helvetin.
Usein nämä hysteerikot raivoavat asioista, johon ei ole mitään reaalista syytä ja yrittävät provosoida virkavaltaa syyttömienkin ihmisten kimppuun syillä, jotka johtuvat mielisairaudesta, vihasta, kateudesta, kaunaisuudesta, katkeruudesta jne. On syytä vihdoin huomata, että koiravihaajat ovat usein tolloja. Ellei koiria olisi, he valittaisivat jostakin muusta; ehkä vihaisivat lapsia tai persuja.
Nyt virkavallan on aika sivistyä. On aika kuunnella myös järkipuhetta. Ruotsissa asiat ovat paremmin kuin meillä. Suomen koirakulttuurin lieveilmiöt heijastavat jo meidän tietyn porukan kaipuuta kommunismiin. Mutta jos he sitä kaipaavat, niin varmuudella tulevat sitä saamaan. Koiraihmisten on aika alkaa puolustautumaan ja samalla kyseenalaistamaan tiettyjen virkamiestahojen toimia. Keitä he oikein seuraavatkaan. He ovat liian usein hupsujen ihmisten käsikassaroita.
Rangaistuksen perusteeksi ei riitä, että joku ihminen on nynny peluri. Todellisia ja oikeasti verifioitavia syitä pitää olla. Monesti noiden ihmisten toimissa on kyse vihasta.
Ja tämä on ihan varmasti tosi eikä vain puoliksi tosi.
Byrokraatit ja lainsäätäjät ovatkin hypänneet näiden ihmis- ja koiravihaajien kelkkaan ja ovat monissa tilanteesssa näiden hysteerikkojen apureina. Siinä pelissä järkipuhe poljetaan helposti jalkoihin ja byrokraatit ja poliisit liittävät sulkia hattuunsa usein keinoilla, jotka tuhoavat laajalti normaalin ja viihtyisän elämän edellytyksiä ja ovat laajentamassa totalitäärisen ilmiantoyhteiskunnan (vrt. DDR) asemaa koko ajan ja vääjäämättömästi. Se on tekemässä kulttuurista jo helvetin.
Usein nämä hysteerikot raivoavat asioista, johon ei ole mitään reaalista syytä ja yrittävät provosoida virkavaltaa syyttömienkin ihmisten kimppuun syillä, jotka johtuvat mielisairaudesta, vihasta, kateudesta, kaunaisuudesta, katkeruudesta jne. On syytä vihdoin huomata, että koiravihaajat ovat usein tolloja. Ellei koiria olisi, he valittaisivat jostakin muusta; ehkä vihaisivat lapsia tai persuja.
Nyt virkavallan on aika sivistyä. On aika kuunnella myös järkipuhetta. Ruotsissa asiat ovat paremmin kuin meillä. Suomen koirakulttuurin lieveilmiöt heijastavat jo meidän tietyn porukan kaipuuta kommunismiin. Mutta jos he sitä kaipaavat, niin varmuudella tulevat sitä saamaan. Koiraihmisten on aika alkaa puolustautumaan ja samalla kyseenalaistamaan tiettyjen virkamiestahojen toimia. Keitä he oikein seuraavatkaan. He ovat liian usein hupsujen ihmisten käsikassaroita.
Rangaistuksen perusteeksi ei riitä, että joku ihminen on nynny peluri. Todellisia ja oikeasti verifioitavia syitä pitää olla. Monesti noiden ihmisten toimissa on kyse vihasta.
Ja tämä on ihan varmasti tosi eikä vain puoliksi tosi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika mielenkiintoinen toi sun juttusi.
Kuitenkin sen verran rankkaa tekstiä että en oikein kaikin osin ymmärrä sitä.
Itselläni nyt pieni koira, kohta ollut 3,5 vuotta ja sitä aiemmin saksanpaimenia kaksittain, myöhemmin yksittäin. Eli olen koiraihminen henkeen ja vereen. Yhteensä 49 vuotta.
Kuitenkaan en ole koskaan ollut koirani/koirieni kanssa missään vaikeuksissa, en edes naapureiden saatikka viranomaisten.
En oikein käsittänyt juttusi ydintä, tietty voisit selventää.