Olen ollut kovasti ihastunut jo pitkään erääseen ihmiseen. Pikkuhiljaa tutustunut ja ihastunut tuohon naiseen enemmän ja enemmän.
Nyt kuitenkin suhteellisen lyhyen ajan sisällä olen nähnyt erinäisissä tilanteissa sellaisia piirteitä jotka ovat olleet jopa aika isoja yllätyksiä, suorastaan jonkin asteisia pettymyksiä.
Ei tietysti ole minun asia arvioida ihmisiä, mutta nämä asiat joita hän itsestään osoitti, niiden vaikutus tunteisiini oli aika dramaattinen. Ihastumisen tunteeni häntä kohtaan lopahti kuin seinään ja näen hänet ihan eri tavalla kuin ennen.
Tavallaan aika surullista miten niin kaunis tunne voi romuttua näin ja tilan ottaa hämmentynyt olo ja jopa tietynlainen epäarvostus.
Varmasti ihan hyvä näin, sillä miksi tuhlaamaan yhtään kaunista ajatusta ja sydämenlyöntiä. Typerä sydän silti kuunteli järkeä kun perustelut olivat tarpeeksi voimakkaat.
Nyt kuitenkin suhteellisen lyhyen ajan sisällä olen nähnyt erinäisissä tilanteissa sellaisia piirteitä jotka ovat olleet jopa aika isoja yllätyksiä, suorastaan jonkin asteisia pettymyksiä.
Ei tietysti ole minun asia arvioida ihmisiä, mutta nämä asiat joita hän itsestään osoitti, niiden vaikutus tunteisiini oli aika dramaattinen. Ihastumisen tunteeni häntä kohtaan lopahti kuin seinään ja näen hänet ihan eri tavalla kuin ennen.
Tavallaan aika surullista miten niin kaunis tunne voi romuttua näin ja tilan ottaa hämmentynyt olo ja jopa tietynlainen epäarvostus.
Varmasti ihan hyvä näin, sillä miksi tuhlaamaan yhtään kaunista ajatusta ja sydämenlyöntiä. Typerä sydän silti kuunteli järkeä kun perustelut olivat tarpeeksi voimakkaat.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Tämä voi hyvin olla minulle. Hyvää jatkoa kuitenkin.
Epäilen todennäköisyyttä siihen, mutta tietysti minäkin toivon hänelle hyvää jatkoa.
Ihan mukava ihminen hän on, vaikka tunteeni muuttuivatkin. Meidän tilanteessa tämä on kaiken kannalta ehkä paras vaihtoehtokin.
Ehkä kaiken pitikin mennä juuri näin.
Aloittajalta
Mitäköhän huomasit? Voisi olla valaisevaa, jos kertoisit.
Teeskentelemättömyys on tärkeää, parempi noin päin.
Arvomaailman asioita. Sellaisia mitkä aikuisiässä eivät välttämättä ole mielenkiintoisia kivoja keskusteluhetkien virikkeitä, vaan enemmänkin turhaantumista aiheuttavia peruskysymyksiä. Varmasti puolin ja toisin.
Aloittajalta
Niin siis jospa hän nyt vaan olikin varattu. Pöljä.
Sehän onkin helppoa syyttää vain sitä toista. Itsessäsikin on varmasti vikoja myös.
Sanoin aiemmin ettei ole minun asia arvioida muita. Vikoja on minussakin, mutta hyvä huomata ajoissa, jos viat eivät sovi yhteen.
Aloittajalta
Jokaisessa on vikoja. Vastapuoli sitten päättää mitkä viat häiritsevät ja mitkä eivät.
Totta, ette siis kuuluisikaan yhteen jos koet ettet pysty näitä "alamäkiä" hänessä käsittelemään ja hyväksymään hänenä. Olet vain ihastunut luomaasi fantasiaan, et itse ihmiseen. Toki kannattaa myös miettiä oletko nähnyt vain hetkiä jolloin hän ei vain ole ollut ns. parhaimmillaan tai stressin alaisena.
Itse olen ollut jo kauan erääseen mieheen ihastunut ja tunteet toisinaan ailahtelevat kun lopulta tajusin millainen vässykkä hän tosiasiassa on. Sellainen piirre mitä en voi normaalisti sietää. Silti pääsin asiasta ylitse kun hetken sitä olen pyöritellyt omassa päässäni, hyväksyin sen hänen luonteenpiirteenään sillä tunnen häntä kohtaan tarpeeksi paljon ja haluaisin edes yrittää.
Onpa vastenmielinen kommentti. Tämä taas kertoo sinusta paljon.
Missähän pilvilinnoissa sinäkin oikein elät pumpuliaivo.
Ihan ketjun hengen mukaisesti vastasin, piilososiopaatti. Tuo viesti jos mikä kertoo ihmisen huonoista puolista.
Huonoja puolia se, että hyväksyn toisen omasta mielestäni kokemat huonot piirteet (tässä tapauksessa hän on aivan rehellisesti sanottuna aikaansaamaton persoona) hänenä itsenään aikomatta olla hullu pirttihirmu ja yrittämättä muuttaa niitä koska välitän hänestä? En todellakaan ymmärrä sinun aivoituksiasi.
Sano ettet ole tosissasi? Heh
Mun mielestäni tuo oli vaan rehellinen hyvä kommentti. Taisi osua omaan nilkkaan.
Reagoin siksi, että henkilön motiivi kirjoitukseen vaikutti kyseenalaiselta.
Toisekseen, mikäli ajattelemani ihminen on kirjoittanut tekstin, niin sama kuin itsestään kirjoittaisi. Aikaansaamaton on hänkin, eri asioissa vain.
Onhan se hurja miten nopeasti ajatukset voivat muuttua. Niin se muitenkin usein menee. Ongelman ei edes tarvitse olla suurensuuri, mutta väärässä kohdassa se on silti liikaa. Itsellekin käynyt muutaman kerran, että joku on kovasti kiinnostanu, mutta sitten on selvinnut asioita ja kiinnostus on lopahtanut hetkessä.
Kun kiinnostus opahtaa heti esiintulleisiin seikkoihin kestääkö sellainen ihminen elämässä vastaantulevia vastoinkäymisiäkään. Niitäkin kun tulee varmasti jokaiselle.
Kompromisseillä ei taida olla paljon painoarvoa jos omat arvot pelkästään ovat niitä oikeita tai toisella ei ole taitoa oikealla tavalla asioita esittää. Elämä on yleensä jatkuvaa oppimista, eritoten hänelle jolla ei ole ollut mahdollisuutta henkiseen kasvuun ja joka ei osaa ottaa huomioon toista ihmistä.
Riippuen olosuhteista ja elämän ympyröistä voi ihmiset sanoa, ajatella ja toimia eri tavoilla. Yhteisymmärrys löytyy yleensä keskustelemalla eri näkökulmista, jos siihen on molemmista.
Sekin kertoo ihmisestä, jos automaattisesti olettaa esiintulleiden seikkojen olevan pikkujuttuja. Ne voivat aivan hyvin olla todella suuria kysymyksiä, joiden kohdalla hälytyskellojen kuulukin alkaa soida jumalattoman kovaa.
Voi kun mullekin kävis noin. Yleensä käy aika nopeastikin , mutta nyt ei vaikka aikaa on kulunut paljon.
Erikoista jos olet ollut ihastunut häneen jo pitkään ja olette tutustuneet siinä ajassa pikku hiljaa, että tulee jotain noin yllättävää että tunteet häviävät hetkessä? Kiinnostaisi myös tietää mikä yllätti.
Kirjoitus saattaa palstan henkeen olla myös pirullinen provo.
Jos aloittaja on fiksu, perustelee varmaan kirjoitustaan.
Ihmisestä voi paljastua varsin vastenmielisiä piirteitä vaikka 20 vuoden avioliitonkin jälkeen. Ei siinä oikeasti ole edes mitään superoutoa. Joskun näitä tulee eteen.
No ehkä. Mut en usko että siinä pitkäaikaiset tunteet kuolee samantien kuin seinään.
Riippuu aivan täysin niistä piirteistä ja siitä miten ne tulevat esiin.
Voi luoja. Älkää omiko hyvät ihmiset tällaisia kirjoituksia. Kauniin sanoin yritetään vastuu siirtää jollekin, pitäen itsensä edelleen siellä jalustalla.. Mussukka, äitini hoitaa teitä kun psykoosit iskee liikaa grillille.
En siirrä itseäni jalustalle enkä syytä toista.
Totesin vain kuinka huomasin asioita mitkä muuttivat tunteeni ja myös näkemykseni toisesta. Ei se ole hänen vikansa, eikä minun vika.
Toteamus ei ole syytös eikä erilaisuus vika. Hän saa olla juuri sitä mitä hän on ja minä myös. Emme vaan jaa näemmä samaa arvomaailmaa.
Aloittajalta
Nyt rupesi sittenkin haukotuttamaan. Meitä on moneksi.
Ihan oikein teit kun erosit. Ei kenenkään tarvitse olla ihmisen kanssa, jos arvomaailma, ym. ei kohtaa.
Ei ole varmaankaan mistään arvomaailmasta kyse, vaan luonteesi heikkoudesta. Et ymmärrä että sinä vaikutat käytökselläni toiseen ihmiseen.
Se on se miesten madonna-h**rasyndrooma, yllättävän monet kärsii siitä. Kyvyttömiä näkemään ihastuksen kohdetta tavallisena ihmisenä myöskin. Kaikki naisessa pitäs olla jotain ylimaallisen epärealistista.
Juurikin näin 🙄
Inhimillisyys on jees, huoruus ei.
Sen verran tässä tullut elämää nähtyä, että mistään kyseisestä syndroomasta ei ole kyse.
Aloittajalta
Niinhän sinä sitä itsellesi perustelet, mutta taustaoletuksesi on , että naisen pitää sopia sinun asettamiisi raameihin ja odotuksiin ja olla ylimaallisen puhdas, hyvä, siveä, kiltti, kaunis ja lempeä, vähintäinkin nämä, jotta kelpaisi sinulle.
Älä lässytä. Naisena, en ymmärrä näitä ihme "naisen pitää olla sitä ja sitä " verukkeita, jotta mies voi olla naisen kanssa.
Itse ainakin olen ihmisen kanssa, joka tuntuu hyvältä.
Saahan se ihastuskin lopahtaa, ei sillä. Ei muutakuin uutta tulille ja oikeaa arvomaailmaa jahtaamaan. Ja tämä aapeelle.
Taustaoletukseni on, että molemmat jakavat samat perusarvot.
Aloittajalta
Eli ihastut kuoreen, mutta arvot törmää. Ehkä etsit ihastuksia väärästä paikasta ja väärin odotuksin.
Miten arvonne sitten eroaa?
Miten hyvin tyypillinen miehen kirjoittama minä, minä, minä, minun tunteeni ja arvomaailmani-valituskirjelmä...
Osaa ne naisetkin itkeä .
Monesti pettymys tulee siitä kun toinen ei vastaa niitä omia kuvitelmia ja epärealistisia odotuksia joita on toisesta luonut.
On kova pudotus kun huomaa että toinen onkin vain ihminen.
Oikeammin siis toinen ei sitä pettymystä aiheuttanut. Vaan omat kuvitelmat sai kolauksen. Mutta syy pannaan toisen kontolle. "Miksi et vastannutkaan MINUN ihanteita??"
Siks ne ihanteet onkin hyvä olla jotain konkreettista, kuten vaikkapa arvot jotka voi nimetä, asennoituminen muihin ihmisiin, asiat joita toinen kertoo itse omalla suullaan tai näppäimillään. Ja ulkonäkö, jonka voi todeta ja todentaa.
Pettymys syntyy usein myös siitä, että toinen antaa itse ymmärtää olevansa jotain muuta kuin oikeasti on. Sen voi tehdä tietoisesti ja myös tiedostamattaan. Sen voi tehdä myös ymmärryksen ja/tai itsetuntemuksen puutteesta johtuen.
No hih hih edelleen! On teillä ongelmat!
Et nähnyt todellista minua. Se on sinun menetyksesi, ei minun. En olisi uskonut että olet niin ulkonäkökeskeinen tapaus. Sinulla kun ei ole itselläsikään siihen varaa.
Luonne on täyttä kultaa, mutta sitä sinä et tule enää koskaan näkemään. Pintapuolisuus jää pintapuolisuudeksi.
Terkuin M
Joskus naiset voivat myös maximoida jonkun huonon piirteen itsessään, päästäkseen helposti eroon epäsopivasta miehestä. Näin itse teen.
Kiva tietää että on kuitenkin tunteita jossain vaiheessa ollut, en tiennytkään.
Ja kaikki loppuu aikanaan, näinhän se menee.
Tuo on normaalia, AP. Että ihastuminen lakkaa kuin seinään.
Ihastuminen tuntuu todella vahvalta tunteelta, mutta loppupeleissä se ei olekaan niin "syvä tunne" kuin haluamme uskoa. Ihastus voi kestää kaksi vuotta, mutta haihtua sen sileän tien, kun keskustelee ihastuksen kohteen kanssa.
Minullekin on käynyt noin pari kertaa. Olen ihastellut ihastustani vuosikaudet ja kun sitten vihdoin olen tekemisissä kohteeni kanssa, niin olen kohtaamisen jälkeen aivan... hämmentynyt. Yhtäkkiä ihastus lakkaa. Minulla on myös tappanut ihastumisen erilainen arvomaailma; ai mitä, mun ihastus vihaa eläimiä? Ai jaa, ihastukseni ei ole kovin kärsivällinen kun menettää malttinsa ruokajonossa... jne, jne.
Totta kai minussakin on viat ja joku tykkää niistä ja joku ei.
Täällä moni ottaa AP:n aloituksen turhankin henkilökohtaisesti. En usko, että todellinen kohde sitä tulee täältä koskaan lukemaan. Olethan AP hyvä kuitenkin ilmaissut kohteellesi, ettet ole enää kiinnostunut jatkosta (jos siis teillä on ollut jotain tavoitteita suhteenne eteen?)?
Muistakaa, ihmiset, että ihastuminen ja rakastuminen on kaksi eri asiaa. Jos toisen ihastus haihtuu, niin se on oikeasti vain hyvä asia molemmille osapuolille.
Olet sitten kysynyt suoraan tätä arvomaailma asiaa, etkä vain olettanut? Aika isoero tehdä päätelmiä, kuin kysyä?
Mihin mahtoi liittyä? Ehkä nainen ei osaa ilmaista itseään tai käyttäytyä normaalilla tavalla seurassasi? Liian paljon latausta ja lopputulos on suorastaan kaukana normaalista... Itselläni tämmöisiä ajatuksia omasta käyttäyttäytymisestäni. Ja tämän asian voi aika moni ihastunut allekirjoittaa...
Hah kyllä sitä ihastutaan ja sitten karvaasti petytään.
Ihmettelen miksi vastaajat ei tätä ymmärrä.
Pitäisikö naisen kanssa väkisin olla jos ei oikein kiinnosta.
On vähän vaikea uskoa, että puolituttuun ihastuessa kukaan tietää toisen perusarvoista tarpeeksi, jotta ihan epäarvostuksen tasolle laskee muutoin kun oman mielikuvituksen avulla. Joka taas kertoo ihmisestä jos on tapana hypätä johtopäätöksiin kevyesti.
Sitten kun ajatusmaailma menee tarpeeksi filosofiseksi ymmärtää että koko kysymys perusarvoista on järjetön.
Joku saa siitäkin tehtyä ison asia, ettei olekaan ihastunut. Sitten jatkat matkaasi ja toivottavasti ensi kerralla löydät jonkun täydellisen rinnallesi. Minulle on käynyt usein elämässä niin, että ihmisestä paljastuu enemmän tutustuessa uusia piirteitä. En ole koskaan tavannut ihmistä, josta olisin heti tiennyt millainen hän on.
Kaikki ei vaan ole sellaisia, että sinä aloittaja rakastuisit. Jatka eteenpäin. Täällä kirjoitettuna viestisi tuntuu vähän ihastuneiden kiusaamiselta.
No sitähän se kaikessa peitellyssä *ittulussaan on.
No sitähän se kaikessa peitellyssä *ittuilussaan on.
Ap. olisitko vielä ystävällinen ja kertoisit, miten arvomaailmanne eroaa? Kritiikistä voi ottaa oppia. Tuskin hän pienestä perustelusta loukkaantuisi, kun kerran jo alkuun pääsit. :)
Epäarvostus kuulostaa pahalta.
Vastaavia tapahtuu itselläkin. Jos jonkun ihmisen ominaistuoksu vaikka paljastuu vääränlaiseksi jne. En usko että tuon arvomaailmajutun tarvitsee edes olla kummoinen. Voi olla vaikka väärintulkintaa, toinen yksinkertaisesti vain ärsyttää, kun kuulee hänen ensi kertaa lausuvan sanan kultu. Ihastusvaiheessa kannattaakin iloita alkuvaiheesta, kun kyseessä on vasta mielikuva. Itse ajattelinkin tästä lähtien käännyttää melko varhaisessa vaiheessa myös ne, joihin käyn itse kuumana.
Et ei muistella pahalla.