Heips!Asiahan on nyt niin että itselläni on puolitoista vuotias tyttö joka tuli maailmaan hätä sektiolla kun ei normaali synnytys onnistunut joka oli kauhea kokemus siis yrittää alatie synnytystä.nyt toista lasta yritetään mutta en tiedä kuinka sen tänne maailmaan teen kun synnytystä en haluaisi kokea kun oli niin järkyttävä kokemus,mutta nyt myös sektio pelottaa,ei muuten mutta mahdolliset riskit siinä.kokemuksia ottaisin vastaan =)
sektiosta?
jansu
71111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla neljä sektiota takana,kahta ensimmäistä yritettiin synnyttää normaalisti alakautta,mutta avautuminen jäi molemmilla kerroilla 6cm:iin,eikä vauva laskeutunut alas.Myöhemmin todettiin ,että lantiossani vauva ei pääse tarpeeksi alas.Olin todella väsynyt ja ihan loppu,koska synnytykset oli tosi pitkiä,ennekuin leikkaussaliin lähdettiin.Ensimmäisestä sektiosta sainkin haavatulehduksen,koska synnytys oli niin pitkittynyt ja omat pöpöt pääsi leikkausalueelle.Olin yli kaksi viikkoa sairaalassa,kovasta kuumeesta huolimatta haava parani hyvin.Kolmas suunniteltu sektio alkoikin luonnostaan lapsivesien mentyä,reilua viikkoa ennen suunniteltua leikkauspäivää.Neljännestä vasta menin ns.normaaliin sektioon,eli edellisenä iltana valmiiksi sairaalaan.Olen sektioista toipunut nopeasti,osin varmaan hyvän kuntoni ansiosta.Harrastan aktiivisesti liikuntaa.Bikinirajassa on muistona pieni haalea arpi,jota ei enää edes erota.Neljännestä sektiosta on kulunut nyt jo neljä vuotta,Loppujen lopuksi minulle on jäänyt ihan hyvät muistot,vaikka kaikki ei ihan mennytkään niin kuin piti.Kohtuni on kestänyt hyvin sektiot ,mutta tämmä hyvin yksilöllistä,minun tapauksessani viideskään ei olisi mahdottomuus,mutta eiköhän perhe ole jo tässä:D Hyötyä,on pitää omasta kropasta huolta,ja vatsa on mahdollista saada timmiksi,kun jaksaa tehdä töitä joka sektion jälkeen,Itsekkin voi silloin paremmin.
Olen tätä miettinyt että miten vauvanhoito ja haavan kipuhoito onnistuvat yhtä aikaa, miten asia ylipäätään käytännössä sujuu. Aikomuksena on saada vauva sektiolla useamman syyn vuoksi.
...ainakin pelasi ihan hyvin. Kipuja oli noin kahtena-kolmena päivänä sektiosta. Leikkauspäivän ja seuraavaan aamuun saakka olin kiinni kipupumpussa, mistä sain nappia painamalla lääkettä heti kun alkoi jotain tuntua. Ja sitä sai kyllä ihan riittävästi lievitystä, siis se on sellainen ettei voi yliannostella. Sitten aamulla luovuin siitä, noin vuorokausi sektiosta, ja sain ihan buranaa. Imettelin vauvaa kyllä alusta saakka. Suihkussa käynnin jälkeen silloin tokana päivänä tuli kovat kivut, joihin sain jonkun supon. Mutta tiesitkö, että buranaa syö myös epparihaavaiset alatiesynnyttäjät? Eli ilmeisesti se ei sitten niin nöpön nuukaa ole vaikka imettääkin. Kotiin lähtiessä sanottiin että ota vaan parikin buranaa (ekan viikon aikana) kerralla. Mutta kotiuduttuani en kyllä ollenkaan enää lääkkeitä tarvinnut, kipuja ei juurikaan ollut =)
Tsemppiä teille molemmille!
Juuri rohkaisua tähän halusin kuulla. Minulla on niin traumaattinen alatiesynnytyskokemus takana, etten halua edes ajatella kokevani sen suuntaista enää ikinä. Lisäksi minulla on hyvät mahdollisuudet saada sektio muista syistä. Joten, kiitos tiedosta, taidanpa tietää jo, miten ehdotan synnytykseni tapahtuvan kun menen pelkopolille.
kerro neuvolassa peloista.
ohjaavat sut pelkopolille eli esim.TAYSissa
alan ihmiset kuuntelevat sua ja mietitte yhdessä notta mitä tehdä.
elä jää yksin pelkos kanssa sillä lapset on timankeja niinkus tiedetään;)
Lapset ovat kyllä kuin timantteja ja olen itsekkin ajatellut tuota että soittaisin neuvolaan ja kyselisin sieltä apua näihin pelkoihini.Kiitoksia vastauksestasi =)
toipuu ainaskin minä toinen poika oli myös sektio ja syntyi sydän vikaisena ja täältä pohjoisesta piti lähtä helsinkiin korjaus leikkaukseen ja ihmiset katsoi mua ja ihmettelivät että minäköse lapsen äiti olen tosi hyvin jaksoin......