Virittelin vähän valoja, ja tulit mieleeni. Suunnittelin vähän arkijuttuja ja tulit mieleeni. Ystäviä on, heillä omat juttunsa, minä tahtoisin vain sinut. Enkä edes tunne sinua. Outo juttu. Enkä edes oikein voi tehdä mitään sen eteenkään että asiat menisi johonkin suuntaan. Jatkan siis elämääni. Oletko se aukko elämässäni johon haluan jonkin kaltaisesi, sitä mietin. Näen kuitenkin sinut ainutlaatuisena. Vaikea juttu. Toisinaan vielä uskon että tulet vastaan, jotenkin tiemme yhtenisi. Ihmeempääkin on elämässä tapahtunut. Toisinaan pelottaa mitä sitten tapahtuisi, yleensä kun jokin asia onnistuu se kiusa alkaa taas. Toisinaan järki voittaa. Kuitenkin kaipaisin muutosta, kaivannut varmaan aina. Rumasti sanottu, hyvääkin on. Totuus kuitenkin. Olisi ihana tavata ihminen jonka kanssa oli hyvä olla. Sinä olit se. Mutta... Niin... En haluaisi tänne kirjoittaa, tänne kuitenkin päädyn usein lukemaan, joskus kirjoittamaan. Hyvää vain. Tarkoitus on ainakin näin. Asiani on hyvin, minun on hyvä olla, mutta niin sinä puutut. Enkä edes tiedä kuka olet. Voiko ihminen pahemmin sotkea asiansa? Kaiken jälkeen, tarkoitetun, tapahtumien, kaiken jälkeen on kuitenkin hyvä elää. Paranee vain. Silti. Ajatuksissani olet. Hyvällä. Kauniilla tavalla. Rohkaisevana. Oletko mielikuvani sinusta, sitä en tiedä. Näen sinut kuitenkin hyvänä. Kesäistä illanjatkoa. Ruusuista.
Onpa ikäviä viestejä täällä
Anonyymi
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuli tunne että aloittajalla on yhä haku päällä, ei ole löytänyt ensimmäistäkään vielä. Olisi vasta jokin haavekuva toisesta ihmisestä.
Hyvin kirjoitettu. Yksinkään ei ole hyvä olla, mutta uusi ihmissuhde laittaa miettimään. Mitä kaikkea menee uusiksi? Onko minusta siihen? Mitä hän vaatii minulta jne. Ei auta pelätä, jos aikoo saada kumppanin, kaverin. Rakkaus on voimista suurin.
Joku kova valojen virittelijä ketä et tunne niin on hakusessa?
Aloituksen herättämiä ajatuksia....
Aiemmin kävin täällä usein ja kirjoitin paljon erään ihmisen herättämien ajatusten ja tunteiden myötä. Heräsi kaipaus tuntea, jutella ja istua lähellä... Jakaa ajatuksia ja elämän kokemuksia..
Monesti vuosien aikana mietin, että miten elämä häntä kohtelee ja miten hän jaksaa.
Joskus meillä oli irl yhteksiäkin hetken aikaa... Toisen niistä lopetin itse, koska yhteys oli perseestä. Hän aina pakeni ja jätti vastaamatta.
Enkö sitten oikeesti ymmäryänyt kummankaan yhteyden merkitystä ja mistä syystä halusit yhteyttä
minuun?
Minusta on tosi surullisia täällä nämä esim. ludemin kaipaukset, halveeraukset, rakkaudet, huorittelut ja jne. Elämä ei ole pelleilyä nettipalstalla.
Ei selviä oletko mies vai nainen aloittajalta kysyn.
Mitä haluat, että teen? Voin tehdä, jos olen hän jota kaipaat.
Nykyään jos käyn täällä voin tosi huonosti.
Siitä syystä rajaan oloani. Kaipaamani kanssa voisin kirjoitella, viestiä tai tavata. Jutella ja kohdata.
En tunne enää tarvetta kirjoittaa hänelle tänne.
Jollei muuta yhteyttä enää ole tai löydy niin oon surullinen sen vuoksi. Toivotan hyvää ja levollista yötä 💫
Onko aloitus miehelle vai naiselle? Mikäli naiselle, voisin kommentoida tähän sitten. Kovin kuulostaa meidän tilanteelta ja painin samojen ajatusten kanssa.
Ja me ei miehen kanssa tunneta.