Häpeän itseäni. Häpeän, koska taas kerran menin ihastumaan ja jälleen kerran sain huomata etten ole riittävän kaunis. En riittävän hyvä. En riittävän sitä enkä tätä. Nyt tuli sellainen tunne että se oli nyt vihoviimeinen kerta. En halua kokea tätä koskaan enää.
Joskus se on vain uskottava että minulle ei ole tarkoitettu ketään rakasta rinnalle. Annan siis periksi ja päätin etten enää edes ajattele koko asiaa. Elän yksin sen elämän mitä minulla on jäljellä.
Hävettää oma tyhmyys. Taas. Miksi en ikinä opi?
Joskus se on vain uskottava että minulle ei ole tarkoitettu ketään rakasta rinnalle. Annan siis periksi ja päätin etten enää edes ajattele koko asiaa. Elän yksin sen elämän mitä minulla on jäljellä.
Hävettää oma tyhmyys. Taas. Miksi en ikinä opi?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Oletpa sairas päästäsi. Tällainen harrastus, saako jotkut ihmiset tästä jotain?
Mikä harrastus?
Juu, en ole kyllä asiaa ikinä harrastuksena pitänyt. Kai se jokaisella on kaipuu olla jonkun mielestä se tärkein? Minullahan on vain pska tuuri käynyt mutta en jaksa enää yhtään tätä. Tyhjän saa pyytämättäkin. -ap.
Häpeä itse ääliö itseäsi, mitäs tänne kirjoittelet ja tälläisiä harrastelet ja kiusaat ihmisiä?
Samat ajatukset.
Ei jaksa kokea tällaista enää. Pelkkää paskhaa
Et näyttänyt kiinnostustasi, joten tervetuloa arkajalkojen klubiin. Täällä me, jotka salasimme tunteemme, kirjoittelemme toisillemme marttyyreinä itkuvirsiä ilman toivoakaan siitä, kaivattumme voisi rakkauttamme edes aavistaa.
Kyllä valitettavasti asia oli ”vireillä” ja toisen osapuolen tiedossa.
Joo, mutta et ollut selkeä, ja vain toinen oli innokas tekemään tuttavuutta.
Ja toinen alkoi häpeämään, kun sinä et tullut tarpeeksi vastaan.
Ehkä ei vielä ole liian myöhäistä.
Ehkä olet vetänyt vaillinaisista tiedoista vääriä johtopäätöksiä.
Itselläni oli kanssa ”vireillä” kiinnostuksen osoitus kaikin mahdollisin keinoin, mutta minun oli pakko hidastaa tahtia sitä mukaan, kun toinen muuttui asiallisemmaksi. Päätin, että vastaan jatkossa aina samalla mitalla, mutta ihan pikkaisen häntä innokkaammin, että tekisin selväksi yhteydenpidon halukkuuden ilman, että tarvitsee kuitenkaan hävetä.
Pyysitkö karitsoilta apua.Hyvin hoituu sisäiset ristiriidat, kuten vähän ulkoisetkin.
Niin hullu en vielä ole että alkaisin lampailta kysellä 🙄
Sinulla ei vain ole riittävän hyvää itseluottamusta. Siitä kaikki johtuu. Tee sen eteen jotain.
Miehenä voin sanoa että sun kaltainen nainen on pahinta mahdollista roskaa. Ei tuollaista itkupilliä kukaan halua. Naisella täytyy olla hyvä itsetunto!
Tuskin sulla on miehiä ollut jos rumakin olet!
Nsisena sanon ettävrt ole mies etkä mikään, kun tuommoisia kirjoittelet.
Kuuntele itseäsi, huhhuh.. sun tarvii nyt aloittaa hoitamalla omat asiasi kuntoon.
On ollut miehiä. Hyvinkin. Jälkikasvua kun syntyi, niin elämä rauhoittui. En kyllä mitenkään susiruma ole ja itsetuntoa löytyy. Joku tekijähän se on että en kelpaa.
En ole mikään itkupilli, ihan tavis nainen.
Takana yksi yli 20v parisuhde, pari muuta muutaman vuoden parisuhdetta.
Nyt kun lähestyy viittäkymmentä niin ei enää kelpaa?
Jep, alotus pelkkää vittuilua jollekin. Miksi? Suurin osa ihmisistä on tuntenut itsensä väliin epäkelpoksi, pitäiskö aina olla vahva.
Ei ollut kenellekään vittuilua ja kyseessähän tuossakin nimenomaan se, että aina ei tarvi eikä tarvi jaksaa olla vahva. Mutta suosta pitää aina nousta.
Entäpä, jos ei enää jaksa nousta tai kokee sen turhaksi, koska uppoaa kuitenkin uudestaan.
Mä päätin myös etten enää edes katsele ketään, ei kukaan mies voi mun näköiseen naiseen ihastua tai rakastua. Yks tuttava teki jopa asiasta pilkkaa useita kertoja, hänen jutuistaan sain käsityksen ettei kukaan normaali mies voi mun näköisestä naisesta pitää, pitäis olla jotain vikaa miehessä, jos mun näköinen ja ikäinen nainen kiinnostaa. Hän muutenkin ruoti kovalla kädellä mun ulkonäköä vaatteita ja hiuksia myöten. Olen jo aiemminkin kuullut tuttavilta näyttäväni luontaantyöntävän näköiseltä ja yks vihjasi ett olen sotanorsun näköinen ja kokoinen. Häpeän ett olen ikinä edes ihastunut kehenkään ja tyhmyyttäni kertonut siitä jollekin tutulle, onneks nuo tutut reilusti antoivat palautetta, sanoivat suoraan ja nauroivatkin mun ihastumiselleni, he saivat tajuamaan ettei mun näköisen kannata ihastua, luulla kelpaavansa jollekin. Tällä ulkonäöllä ei vastakaikua ikinä tule ja se siitä, joten annan jo olla. Onneksi en ihastu usein, enää en katsele ketään tai jos katselen, niin heti jysähtää mieleen ett olen jo liian vanha ja ei tuon näköinen mies mun näköisestä kiinnostu. En nykyään edes katsele ketään, kun kuljen ihmisten ilmoilla, enempi tulee katsottua maahan päin, kun häpeän itseäni ja rumuuttani enempi kuin ikinä aiemmin.
Jos yhtään lohduttaa, mua ei huoli kukaan mies koska oon entinen luksusilotyttö ja työskentelen stripparina. Ei se ulkonäkö tai nuoren näköisyys kuulkaa miehiin vetoo. Ei niillä asioilla tunnu olevan merkitystä.
Olet ELOSSA, olet siis tunteva ihminen, se on todella arvokasta!
Huomaathan sen :)
Arvostan sitä, kykyä tuntea lämpimiä tunteita, aina ihastuksen iskiessä, itsessäni ja muissa.
Ihastuminen, esim. jollain tavalla sopimattomaan tai "väärään" ihmiseen tuo pinnalle vaikka mitä, häpeääkin joskus.
Ei siitä tarvitse välittää :)
Ihastuminenhan on arvaamatonta ja hölmöä :)
Ihastukset nyt vaan ovat sekalaisia, meillä jokaisella, usko pois. Ihastuksen kohde on joskus ihana tyyppi ja toisinaan taas paskamaisesti toisia ihmisiä kohteleva...
Täällä yksi sivusta ja täysin samaa mieltä
Luulin aluksi södergran että olit kirjoittanut tän omasta tilanteestasi :D
Mut tiedoksi ettei vastaa oikeaa tilannetta.
Niin kannattaa tehdä kaikkien
Hei mä koen just samoin kun sä, kiitti tästä alotuksesta. Veit sanat suustani.
Mä luin just yhden kuuskymppisen julkkisnaisen haastattelun. Hänen miehensä oli kuollut vuosi sitten ja kaipaa uutta suhdetta, mutta realistina totes, että ei sen ikäisiä terveitä, kunnon miehiä oo paljoakaan vapaana, että sinkkuna elelee loppuikänsä. Jotenkin sitä ymmärtää noita omien isovanhempien ikäpolvea, jotka menehty aika peräjälkeen, kuukausi pari toistensa perään monet. Ehkä suru ja se, että elämä ei tuntunut enää mielekkäältä tuossa iässä yksin sai aikaan sen.