Umpikujassa?

Höpön höpön. Olet vain alkanut ajatella huonoja ajatuksia. Ehkä hyvinvointia pitäisi tarkistaa muillakin säröillä, esim. liikunta, vaikka kävelylenkit ovat tärkeitä varsinkin toimettomana olevilla. Älä keskity vähään aikaan muihin ihmisiin, vaan kokonaan omiin tekemisiisi. Aina voi alkaa rakentaa uutta ja parempaa elämää, ja liikkeelle on lähdettävä juuri siitä missä on, koska mistään muualta ei voikaan lähteä. Suosittelen kuuntelemaan youtubesta eckhart tolle puheita :)

Vertaan omaa elämääni muiden elämään. Kuinka muut pääsee elämässä eteenpäin. Itse en, yrityksistä huolimatta...

Olen 23 ja tunnen samoin. Toisten ihmisten pröystäilyr omista saavutukset suututtavat minua ja saa mut ajattelemaan etten ole elämän arvoinen. Mulla taitaa olla niin sanottu "inferiority complex" mutta haluan tuoda tunteeni esiin.

Mitä elämässäsi on tapahtunut viime aikoina, tai aiemmin, mikä on vaikuttanut nykyiseen oloosi ja saanut aikaan noin paljon kärsimystä? Oletko kokenut vastoinkäymisiä, ihmissuhteiden katkeamisia, toimeentulovaikeuksia, tai jotain muuta (lista mahdollisista syistä on hyvin pitkä, yhtä pitkä kuin elämä...)?
Suhtaudu itseesi myötätuntoisesti. Kärsit syystä joka on varmasti hyvä, siinäkin tapauksessa että osa siitä olisi muistisi pimennossa tai muuten paikassa josta sitä joutuu hapuilemaan. Olet ihminen, sekin on osasyy siihen että kärsit.

OK! Umpikujassa. Siintä samaa mieltä. Tietääkseni olet syntynyt 1940 luvun alkuvuosina. Matikka heikohko, oletan.
tl.

Pakko kertoo vähä itestä. Kokenu viimeaikana itteni ulkopuoliseksi surulliseksi. Oon masentunut. Miespuolinen olen. En oo omistanu ketää kavereita ja tuttuja. Työelämäs olen, mutta kavereita ei ole. Välil musta tuntuu et onko mus jotain vikaa.. oonko tylsä tai liian paska ihminen. Olen hyvin ujo.. en saa parisuhdetta kun ei naiset kiinnostu. Tuntuu toso pahalta ku toisilla on kavereita ja ite aina yksin.

No tekis mieli juoda pää täyteen vaa ja hyppää junan alle.

Eipä ketää kiinnosta. Kiitos ja hei.