Olemme tulevat sijaisvanhemmat ja kysyisinkin, olisiko järkevää aloittaa yhden lapsen hoitamisella vai ottaako samalla kertaa sisarukset? Olemme pohtineet omia voimavarojamme ja miettineet tällaista asiaa. Itse ajattelen, että olisi hyvä tutustua ja päästä "sinuiksi" ensin yhden lapsen sijaisvanhempana mutta toisaalta taas sisaruksilla olisi "turvaa" toisistaan. Jos teillä hyvät sijaisvanhemmat on kokemuksia puolesta ja vastaan, niin olisin kiitollinen asiallisista vastauksista.
Terv. Marianne
Terv. Marianne
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä se on ihan teistä itsestänne kiinni miltä teistä tuntuu. Meille on tullut ensin yksi ja sitten sisarukset.
Kun ryhdyimme sijaisvanhemmiksi ajattelimme, et pari lasta olisi ihan kiva, eikä enempää perheemme koon vuoksikin. Nyt lapsia on kuitenkin enempikin.
Tuttavillamme on tullut sisaruksia sijoitukseen ensimmäisenä ja kyllähän se aina enempi tavallaan työtä teettää, mutta toisaalta heistä voi todellakin olla turvaakin toisilleen jos sisarussuhde on ehjä, jota ei meille tulleilla lapsilla ole ollut kyllä.
Kun meillä oli yksi lapsi sijoituksessa aloimme kaipaamaan lapselle jo pelkästään lähinnä "vertais seuraa" eli lapsi ei kokisi olevansa niin poikkeuksellinen kun on yksin sijoituksessa. Huomasimme että tällä oli tosiaan lapseen vaikutusta kun tuli uusia lapsia.
Jos tarkoituksenne on joka tapauksessa myöhemmin ottaa lisää lapsia sijoitukseen ja uskotte voimavarojenne riittävän, niin itse ajattelisin näin (huom! minun mielipiteeni) et samalla "sisään ajaisin" perheeseen kaksikin ja bioperheitä ei olisi niin monta, kuin jos ottaa yhden ja sitten yhden jne. Sisarusten ottajista on pula, mutta tämä ei saa vaikuttaa teidän päätökseenne.
Asia kuitenkin riippuu aivan teistä ja teidän elämäntilanteestanne ja minkälaisia ongelmia lapsilla on. Jokainen sijoitus on niin yksilöllinen ja jokainen perhe on niin omanlainen ja jokaisen jaksaminen on erilaista. Antakaa aikaa itsellenne niin kyllä asia varmasti varmistuu teillekin, kummin haluatte.
Sori, jos kirjoitukseni on sekavaa olen nyt kipeänä.
p.s. mukavaa että uusia perheitä on valmiita tähän koko elämän valtaavaan "tehtävään"
tuli heti useampi lapsi, siis sisaruksia.
Alussa varsinkin oli kyllä todella työteliästä mutta lyhyemmällä aikavälillä ja varmaan kaiken kaikkiaan vähemmällä työllä selvisi, kun ohjaili, neuvoi ja laittoi rajat usemmalle kerralla. Välillä istui isä toisen kanssa ja äiti toisen kanssa, samaan aikaan, eri huoneissa ja piti tiukasti sylissä lapsia. Siinä saattoi vierähtää tunti, joskus enemmänkin mutta jotenkin näin jälkeenpäin tuntuu että näin oli ihan hyvä.
Samoin kun jos useampi tulee yksitellen joudutaan myös sopeutumaan muihin lapsiin ja muut lapset taas tuokkaaseen .
Meille on sijoitettu myös yksitelleen.
Mutta omat voimavarat on ttietysti otettava huomioon.
Sisarusten ottajista on vielä suurempi puute.
Olen monien vuosien myötä huomannut, ettei se ole
aina paras mahdollinen, että sisarukset ovat samassa perheessä.
Hyvin usein se epäsosiaalinen käytös jatkuu, kun
samasta perheestä on kaksi lasta.
Jos lapsi tulee yksin uuteen perheeseen omii hän
heidän käytöksensä ym helpommin.
Samoin, koska lasten rooli on helposti muovautunut väärille urille, on sitä vaikea saada oikeisiin uomiin.
Tarkoitan esim. sitä et jos lapset ovat tottuneet seksuaalisiin leikkeihin toistensa kanssa on se vaikea saada loppumaan. Tai jos toinen lapsista on ollut se "aikuinen" perheessä, on sitä vaikea katkaista jos hänen sisaruksensa on samassa perheessä.
Ja sanoisimpa, et olisi varmasta järkevää aloittaa yhden kanssa totuttelemista tähän kummaan kuvioon. Lapset ovat niin tarvitsijoita.
....saan kai olla erimieltä, mielestäni sisarukset kuuluu samaan perheeseen.
Sijaisvanhemmat kai valvoo lasten tekemisiä, minusta olisi kauheaa, jos vielä sijoitus ja sitten vielä eripaikkaan lapset.
Tää on mun näkökantani.
Olen ehdottomasti samaa mieltä, että mikäli suinkin mahdollista tulisi sisarukset saada olla yhdessä.
Ne ongelmat jotka ovat olemassa olisivat joka tapauksessa olisi sisarus siinä tai sitten ei. Kuka mainitsi esimerkiksi tämän vääristyneen seksuaalisen toiminnan niin onhan se sitten niinkin, että kellä tällainen "vääristymä" olisi hän kohdistaisi sen sitten sijaissisarukseen.
Sijaisvanhempien tulee valvoa lapsia ja ohjata vääristymät oikeille urille. Ei sisaruus sitä sen hankalammaksi tee.
meille tulleet sisarukset leikkivät melkeimpä ainoastaan seksuaali väritteisiä leikkejä meille tullessaan mutta nyt leikkivät tosi harvoin ja nekin tilanteet laukaisee todennäköisesti joku menneeseen liittyvä muisto tai tapahtuma.
Ihan ne loppuivat mielestämme "nomaalissa" ajassa vaikka sisaruksia on useampi.
Sisarusten erilleen sijoittamainen taas on niin traumaattinen kokemus lapselle että sitä on vaikea käsittää ja mitä pienempi ikäero sitä vaikeampi todennäköisesti. Oikeastaan en hyväksyisi sisarusten erottamaista kuin pitkän ikäeron sisaruksilla ja siitä johtuen vääristyneen lapsen roolin ottaneena (sisko/veli huolehtii täysin nuoremmistaan vaikeassa koti tilanteessa) jotta hänkin saisi olla huoleton ja lapsen asemassa.
Sisarusten yhteydenpidossa eri sijaisperheessä on omat, joskus aika isotkin, ongelmansa ja se on erittäin työlästäkin.
Minä miettisin kyllä tarkkaan jos meille tarjottaisiin lasta jonka sisko tai veli sijoitettaisiin eri perheeseen , tietysti jos sisarus on erityishoitoa vaativa eikä voida sijoittaa kuin ammatilliseen perhekotiin tai laitokseen, on asia toinen.
En minäkään välttämättä suosittele kaikkia sisaruksia samaan perheeseen sijoitettavaksi. Perustelut ovat samoja kuin ed. kirjoittajalla. Mielestäni traumaattisista oloista tulevilla sisaruksilla ei ole välttämättä ns. normaali sisarussuhde vaan siinä voi olla hyvinkin paljon niin "patologisia" piirteitä että etenkin vanhin tai ns. perheen "aikuinen" lapsi on sijoitettava eri paikkaan, jossa hän voi saada yksilöllistä huomiota ja huolenpitoa. Normaalit terveet sisarussuhteet ovat erikseen, mutta niitä onkin eri perheissä.
meinattiin laittaa meille tulleet sisarukset erilleen, koska katsottiin ettei heillä ole sisarusyhteyttä riittävää. Nyt kuitenkin sisarusyhteys on syntynyt.
Ongelma käyttäytymistä sisarusten kesken oli mm. tuolla seksuaalipuolellakin, mutta koska perheessämme on muitakin lapsia on lapset niin paljon muiden kanssakin et väärä käyttäytyminen syrjäytyi ja nyt ei ole ollut lapsilla keskenään mitään.
Sisarukset samaan perheeseen, olen sitä mieltä! En haluaisi omia lapsianikaan erottaa, jos he joutuisivat sijoitukseen.
-Toki voi olla joitain sellaisia tapauksia joissa kuitenkin on todella parempi erottaa sisarukset, mut yleensä sisarukset samaan perheeseen, jos vain mahdollista saada.
onko teillä niin henkistä että fyysistä tilaa,esim.kahdelle lapselle.Me ajateltiin heti kun mentiin Pride-koulutukseen,että meille voisi mahd.sijoittaa sisarrukset.Ajattelimme että niistä perheistä on pula joka voi ottaa useampia lapsia kerralla,ja koska tiesimme että tää on meidän juttu:sijaisvanhemmuus,ja lapsia voisi olla enemmänkin.Meidän sij.veljeksille oli tosi tärkeetä että saivat pysyä yhdessä,he olivat toisilleen ainoat ihmis-suhteet jotka olivat olleet niitä pysyviä.Alussa hakivat turvaa toisistaan ja isoveli huolehti liikaakin pikkuveljestään,mutta nyt ovat jo melko riippumattomia toisistaan.Ymmärrän että kaikille sisarruksille se ei ole paras ratkaisu,mutta uskompa että yleisesti kyllä.Veljesten jälk.meille on sij.tyttö,jolla ei ole sisarruksia.Te teette niinkuin te haluatte ja miltä teistä tuntuu!