Olisin laittanut tämän jonnekin psykologiapalstalle tai vastaavalle jos sellainen ois löytynyt,mutta kai täältäkin jotain kommentteja saan tähän.
Mulla oli hiljattain työhaastattelu.Työhaastatteluissa oon yleensä hermoraunio,sekoilen sanoissani,pudottelen tavaroita,änkytän,kädet vapisee ja hikoilen.Siis klassisia jännitysoireita.
Hiljattain oleessa työhaastattelussa jännitys kaikkosi heti kättelyssä.Pystyin vastaamaan kysymyksiin ilman ongelmia.Haastattelija oli vähän yli kolmikymppinen mies,puheen rytmi oli rauhoittava/rauhallinen ja samoin ääni.Tuntuma ja vaikutelma kertoi ystävällisestä ja rauhallisesta persoonasta.
Miten siis jotkut ihmiset vetää minun konseptin täysin sekaisin?Ja miten on mahdollista,että joidenkin seurassa voi olla aivan rentona?Onko muilla vastaavia kokemuksia?Mitä johtopäätöksiä teitte kokemistanne asioista?
Mulla oli hiljattain työhaastattelu.Työhaastatteluissa oon yleensä hermoraunio,sekoilen sanoissani,pudottelen tavaroita,änkytän,kädet vapisee ja hikoilen.Siis klassisia jännitysoireita.
Hiljattain oleessa työhaastattelussa jännitys kaikkosi heti kättelyssä.Pystyin vastaamaan kysymyksiin ilman ongelmia.Haastattelija oli vähän yli kolmikymppinen mies,puheen rytmi oli rauhoittava/rauhallinen ja samoin ääni.Tuntuma ja vaikutelma kertoi ystävällisestä ja rauhallisesta persoonasta.
Miten siis jotkut ihmiset vetää minun konseptin täysin sekaisin?Ja miten on mahdollista,että joidenkin seurassa voi olla aivan rentona?Onko muilla vastaavia kokemuksia?Mitä johtopäätöksiä teitte kokemistanne asioista?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joidenkin ihmisten seurassa vain kemiat kohtaa ja ne tuntuvat heti turvallisilta tai sitten vastaavasti turvattomilta.
Tässä työhaastattelijassa oli varmasti jotain sellaisia elementtejä, jota et edes tiedosta välttämättä, mutta ne saavat sinut rauhoittumaan. Aivan samalla tavalla kun joskus olet ihan hermoraunio jonkun seurassa vaikka et ehkä löydä sanoja miksi.
Veikkaan että kyse on tiedostomattomasta.