Minä asun yksin ja aina iltaisin minulla on vaikeuksia nukahtaa kun alkaa heti pelottaa kun laitan valot pois. Yksin asuminen ei varsinaisesti ole se ongelma, koska pelkäsin ihan yhtälailla (jopa enemmänkin) kun asuin vanhempieni kanssa. Joskus kun sammutan valot niin menen aivan hirveään paniikkiin ja ahdistun ja tuntuu kuin koko mielenterveyteni romahtaisi ja tulisin yhtäkkiä hulluksi. Sitten on pakko laittaa pöytälamppu päälle ja sen avulla sitten pystyn jotenkuten nukahtamaan kunhan olen ensin rauhoittunut. Tuntuu vaan typerältä pitää valoja päällä koko yön, joskus kyllä herään sammuttamaan valon keskellä yötä, mutta usein herään aamulla siihen kun pöytälamppu loistaa silmiini. Turhaa sähkönkulutustakin..Sellaisesta yövalostakaan ei ole mitään apua, se ei valaise tarpeeksi. Ja muutenkin hävettää pitää öisin valoja päällä..
En pelkää pimeää silloin kun nukun poikaystäväni vieressä, tai jos olen muiden ihmisten kanssa pimeässä ja he ovat hereillä. Alan jostain syystä pelkäämään sitten kun olen ainoa hereillä oleva.
Pelkään pimeässä oikeastaan kaikkea..Olen katsonut elämäni aikana ihan pienestä pitäen hirveitä kauhuleffoja (enää en katso koska tiedän miten ne vaikuttavat minuun), mutta esim. jos katselen jotain komediaa telkasta ja mainostauolla tulee jonkun kauhuleffan mainos niin olen ihan paniikissa loppuillan...
Illalla kun makaan sängyssä pimeässä alan joskus kovasta vastustelusta huolimatta ajatella kauhuleffoja joita olen nähnyt, vaikka vain mainoksia, kuten esim. ring-elokuvaa. Tuijotan televisiotani ja mietin koska siitä tulee esiin se kuollut tyttö. Tai sitten tuijotan seinällä olevaa peiliä ja odotan että siihen ilmestyy jotain outoa. Tai sitten on yhtäkkiä pakko avata silmät kun luulen että joku seisoo vieressäni tai makaa sängyn toisella puolella. Saatan ahdistua aivan sairaalloisesti enkä pysty edes itkemään, haluan vain pakoon.
Olen pienestä pitäen pelännyt näin..Päivänvalossa en pelkää, tosin nyt alkoi vähän pelottamaan kun kirjoitin noita juttuja..Jotenkin niistä kauhuelokuvista tulee minulle öisin todellisuutta..En pysty kieltämään niiden "hirviöiden" olemassaoloa, koska pelkään että juuri silloin ne ilmestyvät minulle. Ne ovat jotenkin alitajuntaisesti minulle täysin olemassa..Näen myös painajaisia vähän väliä, usein kuolleista, jotka yrittävät ottaa minut kiinni.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Ainakin kaikki läheiseni pitävät minua lähinnä naurettavana tämän takia, eikä kukaan ota tätä vakavasti. Olenko vain yliherkkä? Ei kai tämä voi tästä enää pahentua? Suvussani on kyllä skitsofreniaa mutta eihän tämä sitä sentään voi olla. Olen 20v tyttö.
En pelkää pimeää silloin kun nukun poikaystäväni vieressä, tai jos olen muiden ihmisten kanssa pimeässä ja he ovat hereillä. Alan jostain syystä pelkäämään sitten kun olen ainoa hereillä oleva.
Pelkään pimeässä oikeastaan kaikkea..Olen katsonut elämäni aikana ihan pienestä pitäen hirveitä kauhuleffoja (enää en katso koska tiedän miten ne vaikuttavat minuun), mutta esim. jos katselen jotain komediaa telkasta ja mainostauolla tulee jonkun kauhuleffan mainos niin olen ihan paniikissa loppuillan...
Illalla kun makaan sängyssä pimeässä alan joskus kovasta vastustelusta huolimatta ajatella kauhuleffoja joita olen nähnyt, vaikka vain mainoksia, kuten esim. ring-elokuvaa. Tuijotan televisiotani ja mietin koska siitä tulee esiin se kuollut tyttö. Tai sitten tuijotan seinällä olevaa peiliä ja odotan että siihen ilmestyy jotain outoa. Tai sitten on yhtäkkiä pakko avata silmät kun luulen että joku seisoo vieressäni tai makaa sängyn toisella puolella. Saatan ahdistua aivan sairaalloisesti enkä pysty edes itkemään, haluan vain pakoon.
Olen pienestä pitäen pelännyt näin..Päivänvalossa en pelkää, tosin nyt alkoi vähän pelottamaan kun kirjoitin noita juttuja..Jotenkin niistä kauhuelokuvista tulee minulle öisin todellisuutta..En pysty kieltämään niiden "hirviöiden" olemassaoloa, koska pelkään että juuri silloin ne ilmestyvät minulle. Ne ovat jotenkin alitajuntaisesti minulle täysin olemassa..Näen myös painajaisia vähän väliä, usein kuolleista, jotka yrittävät ottaa minut kiinni.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Ainakin kaikki läheiseni pitävät minua lähinnä naurettavana tämän takia, eikä kukaan ota tätä vakavasti. Olenko vain yliherkkä? Ei kai tämä voi tästä enää pahentua? Suvussani on kyllä skitsofreniaa mutta eihän tämä sitä sentään voi olla. Olen 20v tyttö.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Herkkyyttäni siirsin kauhuskenaariot yöaikaan omaan ympäristööni. Pidä vain valoa yöllä. Keittiön liesituulettimen valo voisi olla mukavampi tai vessan valo ja ovi raolleen. Mieti tai lue jotain mukavaa ennen nukkumaan menoa. Voin kertoa, että se menee ohi joskus. Mutta siinä pahassa olossa eläneenä tiedän just miltä sinusta tuntuu. Verhot kiinni, tyynyjä sänkyyn. Tee pesä itsellesi ja tuudittaudu uneen.
Olen 16-vuotias tyttö ja pelkään pimeää. Minulla on aina, joka yö yövalo (pieni lamppu) päällä. Minulla on ollut se jo muutaman vuoden. Joskus ahdistaa todella paljon ja olen joutunut sytyttämään kattovalon. Valo tavallaan karkottaa kaikki pahat hirviöt pois. Minäkään en pysty katsomaan kauhuelokuvia. Olen erittäin mielikuvituksekas ja se vaikuttaa siihen. Kauhuleffat tai kuvat saattavat tulla uniini ja muutenkin aina kun on pimeää, tuntuu siltä, että ovelta tulee pelottava paholainen tai demoni (enkä myöskään enää katso nitä leffoja) tuijottamaan minua kun yritän nukahtaa. Huoneessani ei ole peilejä, itse asiassa on yksi, mutta se on ollut kauan käännettynä nurinpäin.
Pelkään että siitä katsoisivat silmät tai pelottavat kasvot tai siinä näkyisi pääkallo tai vastaavaa. Pimeällä pelkään myös, että näkisin aaveita, vaikka tiedän ettei ainakaan hirviöitä ole olemassa.
Kesäisin kesämökillä on tuskaa, kun on sysipimeässä metsässä, nukkuu isossa huoneessa yksin yläkerrassa ja tietää, että molempien vierekkäisten seinien takana on kaksi pimeää vinttiä... Lisäksi pelkoani lisäsi myls se, että viime vuonna eräs kaverini ja minä puhuimme henkiolennoista siellä huoneessa... Pimeällä on vaikea kävellä katua pitkin, kun tekee mieli piiloutua jonnekin.
Eli tiedän miltä tuntuu.
Minuakin pelottaa aivan kamalasti pimeässä. Jos hetkeksi sammutan valot yöllä niin tulee paniikki ja tuntuu ettei pysty hengittää.
Nukahtaminen on välillä tosi vaikeaa kun ei uskalla sulkea silmiä kun pelottaa että vieressä on joku.
Minua myös pelottaa tosi paljon että sekoan ja alkaisin nähdä näkyjä.
Mutta itse olen keksinyt aika hyvän ratkaisun tuohon pimeyden pelkoon.
Kun käyn nukkumaan niin laitan valot pois ja jätän tv:n auki hiljaiselle äänelle.TV1:seltä tulee aina myöhään illalla pelkkää tekstiä ja siinä soi joku radio.
Sitten minun telkkarissa on uniajastin ja laitan siitä telkkarin sammumaan 3 tunnin kuluttua, eli sillon olen jo nukahtanut kun huoneeni pimenee ja aamulla kun herään on jo valoisaa :)
olen kans aina pelänny piemä jaksottain.. eli välil on semmonen olo ettei uskalla silmät laittaa kii ku pelkäöä et sitku ne avaa nii sängyn vieres seisoo joku.. onneks ei enää niin paha ku meijän vanhas talos, se oli ihan mieletöntä (siit kirjoitinki erikseen tohon henkiolennot vai mitä viestiin joka on vähän uudempi mihin vatasin). vielä viime vuonna menin aina joskus äidin viereen nukkumaan ku ei pystynyt makaamaan omassa sängyssä.. toisaalt ei siitäkään paljon apuu ollu,en eds pystyny katsomaan mutsi päin koska pimeydessä ihmisten kasvot vääntyy ihmeellisesti niin se näytää ihan joltain hirviöltä, si ten uskalla mennä pois koska pelkään et siel ei enää ole mutsi ja et se ketä siel on ei päästäis mut pois.. ja myönnän, olen katsonut ja lukenut liikaa kauhuu pienest pitäen, en voi luopuu siit, oon ihanku jokuu ihmeen henkinen masokisti.. mut.. kummallista on se, et vissiin tarviin sitä kauhuu.. koska jos mulon pidempi jakso jonka aikana en kato enkä lue mitään kauhuu, niin rupeen näkemään mitä kamalampii painajaisii (ja ne on pahempii ku pahimmat kauhuleffat), ja sit taas ku oon "hyvää" kauhuu kattonu nukun ku pieni vauva... samoin pimeänpelon kaa, vaivaa eniten silloin ku en oo pitkään aikaan mitään pelottavaa lukenu...
Oli pakko kirjoittaa, koska itsekin olen tosi mielikuvituksekas näiden mörköjen kanssa. MUTTA, minulla on aivan päinvastoin. Jos olen yksin kotona yötä, minua helpottaa suuresti kun on aivan pilkkopimeää mennessäni nukkumaan. Silloin on kuin piilossa ja turvassa. Sen lisäksi vielä menen visusti peiton alle (toisinaan tulee kyllä liian kuuma...)Halityyny on kyllä ykkösjuttu, kun pelkää. Se on hassu juttu, vaikka kuinka yrittäisi ajatella muita asioita, niin silti ne möröt tulevat jostakin mieleen.
Oli tuo teksti kuin minun kirjoittamaani. Itse olen nyt 22 vuotias..
Helpotti huomattavasti, että en siis ole ainoa enkä epänormaali pelkojeni kanssa. :)Ehkä se tästä.
On helpottavaa lukea etten ole ainoa joka pelkää. Olen pelännyt jo pienestä asti "henkiolentoja" tai mitä ne sitten ovatkaan.. Välillä on kausia jolloin pelot eivät vaivaa mut sitten ne taas ilmestyy. Yleensä syksyllä ja talvella pelottaa eniten.
Aivan kuin minun elämästäni. Olen jo 25 vuotta.
Pitää luopua kauhusta. Muuta vaihtoehtoa ei ole. En vain vieläkään ole pystynyt siihen, aina haen lisää, lisää, lisää...
en usko että se on henkistä masokismia. vaan mieli huijaa itseään, yrittää etsiä helpotusta: "tällä tavalla voin ehkä leikkiä pelolla joka minua ahdistaa, voin leikkiä sillä eikä se enää pelota koska se on vain elokuvaa...Tai sitten mielen herkkyys ahdistaa alitajunnassa ja asiaa pitää purkaa kokemalla hallittua kauhua. Oikeasti kysymys on pelosta ja herkkyydestä.
En tiedä, mutta kaikenlainen pelko saa minussa aikaan kovaa ahdistusta. Koska silloin tiedostan kuinka herkkä olen ja koska maailma on niin paha, se tiedostaminen ahdistaa.
Mitä me tekisimme...??