Millainen on yh:n unelmakumppani?
Vaikka jokaisella on oma makunsa ja omat "vaatimukset", niin rehellisyys, avoimuus ja ihan mieletön ulkonäkö ovat ne yleisimmät kriteerit.
Yh, etävanhempi tai sinkku?
Yh kun on "pakettiratkaisu": muksu tai muksut tulee kaupan päälle. Vaikka suhde onkin kahden aikuisen välinen, niin kumppanin ja lasten on tultava toimeen keskenään.
Mielipiteitä ja kokemuksia
Vaikka jokaisella on oma makunsa ja omat "vaatimukset", niin rehellisyys, avoimuus ja ihan mieletön ulkonäkö ovat ne yleisimmät kriteerit.
Yh, etävanhempi tai sinkku?
Yh kun on "pakettiratkaisu": muksu tai muksut tulee kaupan päälle. Vaikka suhde onkin kahden aikuisen välinen, niin kumppanin ja lasten on tultava toimeen keskenään.
Mielipiteitä ja kokemuksia
Vastaukset 19
Vanhimmat
Itse "yrittänyt "kaikkien paitsi ton etän ka ,joten se varmaan sitten "se oikea" :)En kyllä enää yritä mitään tai ainakaan etsi...jos ovikelloa soittaa niin sitten...Yh isi oli muuten mukava mutta huolehti entisestä vaimosta kaikin tavoin(siis exästä)lapsista huolehti esimerkillisesti ja tulimme toimeen...
Sinkkumies alkoi heti vaatia huonejärjestelyjä,koska minun lapsi nukkui samassa huoneessa(seurustelua pari kk)..
Siis toi etä ja mahdollisimman etä varmaan paras...
Luulisin, että paras kumppani yh:lle olisi rikas mies jolta voisi myöhemmin repiä isot elatusmaksut :)
kai se pitää sitten minunkin etsiä semmoinen rikas mies... =)
Totta, jotkut homot ovat menestyviä rikkaita, ehkä joutuisit samalla vaihtamaan omaa lookia : )
..heterosta homoksi. =)
Mitähän muksu sanois kun esittelisin: Hei, tässä on sun uusi ÄITI, Jorma nimeltään. =)
Pukeutuminen on minulla kohdallaan.. ehkä pitäisi ostaa pari vaaleanpunaista paitaa.. =)
Äh, kyllä se yh-äiti olisi parempi. Vaikka köyhä sellainen.
Puhun yh-äidin kannalta, en osaa vastata millaisen naisen yh-isä tarvitsisi.
Miehellä olisi hyvä olla lapsia, siis yh- tai etä-isä, jos hän olisi sinkkumies, plussaa olisi iso joukko sisaruksia - nuorempia, vielä parempi. Keski-ikäinen kasvatusalan ammattilainen, sinkku joka on ollut perheensä ainoa lapsi .. aika mahtava persoona pitäisi olla, että ottaisin huseeraamaan elämääni :)
Lapseni ovat avoimia ja sosiaalisia, enkä usko että miehen ja lasten välille tulisi siinä suhteessa ongelmia, ellei "me aikuiset" niitä tyhmyyttämme järjestettäisi.
Humoristi, se on oikeastaan pitkäpinnaisuuden lisäksi ainoa luonteenpiirre, jota miehessä kaipaan, JOS tähän tilanteeseen miehen saisin/löytäisin/haluaisin/tarvitsisin/joutuisin ottaamaan :D
yh.
Sen jälkeen ehkä se etä.
jotkut sinkut eivät vain tule toimeen lapsen kanssa.
Mutta, eiköhän siinä kohtaan, jos se oikea vastaan kävelee, ole ihan sama, onko se sinkku vai yh.
Edellämainituista luulen, että etä-isä olisi luontainen toivekumppani. Toisekseen näin neljänkympin korvalla monella miehellä alkavat lapsetkin jo olla aikuistumassa- omani tosin 10 ja 12-vuotiaat.Sinkut sinkkuilkoon keskenään.
Rehellisyys, uskollisuus ja hyvä toimeentulo ovat minulle kriteerejä. Paljon puppua puhutaan yksinhuoltajista, jotka etsivät elättäjää, mutta minä puolestani toivon löytäväni sen miehen, jolla on rahat valmiina siihen omakotitalon toiseen puolikkaaseen. Minä kyllä hoidan sen oman puolikkaani.No, katsotaan nyt, pääseekö tässä vielä talokaupoille- itse asiassa minulla ei ole minkäänlaista tarvetta sitoutua.
Juuri noin. Mieluiten vkl-iskä, mutten yh-isiäkään karttaisi. Silloin vain suhteen eteneminen olisi huomattavasti hitaampaa ja mutkikkaampaakin todennäköisesti. Itselläni kun kaksi lasta, 11- ja 14v, kokoajan.
Nyt seurustelen vkl-isän kanssa, jolla samanikäiset lapset kuin mulla. Sinänsä helppoa, kun toinen ymmärtää lasten juttuja iloineen ja suruineen. Sinkuissa varmasti sellaisiakin, jotka osaavat huomioida hyvinkin lapset, mutta kuitenkin jossain vaiheessa sitä sinkkumiestä rupeaisi tod.näk. pännimään mun lapsiinsidottu elämäntilanteeni...
Minäkin arvostan miehessä ennenkaikkea rehellisyyttä, avoimuutta, huumorintajua. Ja aivan kuten sinäkin, Leidi, myös sitä, että hänestä olisi hankkimaan se omakotitalo puoliksi!
Huvittavan samalla tavalla haaveilen... Oman puolikkaani pystyn kustantamaan. Siitä tosin kiitos kuuluu vanhemmilleni, jotka valitettavasti ovat molemmat kuolleet. Ei siis yhteiskunnalle, koska tukia en saa kuin sen pikkuruisen yh-korotuksen lapsilisään. (Tämä huomautuksena vain)
Hienoa kun on haaveita ja tämän uuden ihanan miesystäväni kanssa näistä tulisi totta heti kun olemme täysin varmoja, että tulemme toimeen pidempään kuin ensimetrit... Onhan se iso ratkaisu se yhteenmuutto sinänsä, kun lapsia on. Tuntuu hienolta, todella!!
Kyllä ne meidänkin unelmat vielä toteutuvat- mihin tässä nyt on kiire, valmiissa maailmassa..
Viime viikonloppuna olin juuri samanikäisen(41) ystävättäreni ja uuden miehensä tupaantuliaisissa. He olivat ostaneet myös puokkiin aivan mielettömän talon ison järven rannalta. Ystänättärelläni on kolme lasta, ja mies on etä kahdelle pojalle. Kaikki lapset ovat usein heillä samanaikaisesti.
Tämä ystävättäreni ehti olla eronneena 4 vuotta ennenkuin tapasi nykyisen miehensä, sitten oli menoa ja meininkiä.
Itse asuin aviossa ollessani myös ihanassa talossa, josta osuuteni oli 2/3 velattomana. Olisin pystynyt lunastamaan sen exältä, mutta ajattelin että se oli sen aikaisen perheen koti. Nyt elän isossa rivarissa lasten kanssa, mutta ok on minulle se ainoa oikea asumismuoto.
Kai ne kemiat ja samankaltaiset huumorit kohtaavat vielä minullakin jonain päivänä elämäni miehen kanssa. Minä kun en etsi poikaystävää, vaan kumppania seuraavaksi 40 vuodeksi, joten kevyin perustein en liittoon lähde.
Nyky suhde toimii paremmin ku hyvin.
Mulla neljä lasta ja todella raskas menneisyys joka vaikuttanu lapsiin henkisesti ja psyykkisesti(ex oli sekakäyttäjä).
Ei siis olla mikään helppo "paketti "kellekkään.
Lapset on oppineet luottamaan nyksään lähes 100 varmasti niinkuin minäkin.
Mies ottaa vastuun mun lapsista saman arvoseti ku määkin aivan kuin ne olis yhteisiä.
Muutenkin kaikki tuntuu toimivan melkein kuin ajatus, pidetään samoista asioista, ym...
Mun unelieni mies on todellakin se perinteinen rehellinen,ymmärtäväinen, kotitöihin, lasten kasvatukseen ja vastuun ottamiseen osaa ottava mies jota rakasta suunnatoman paljon.
Meillä taitaa olla samantapainen menneisyys...
Sinulle paljon onnea tekemäsi Löydön johdosta!!
Pitkää yhteistä tulevaisuutta teille! Eikö olekin hienoa vihdoinkin Elää ja Rakastaa!!!
Nyt elämisen arvoista, ei tartte pelätä lasten eikä mun henkensä puolesta.
Hienoa on rakastaa, mutta huomata myös tulleensa rakastetuksi ihmiseksi :)
Hienoa on myös huomata et tälläsia miehiä on oikeestikki olemassa, ennen luulin juttujen tämmösostä miehistä olevan pelkkiä lekendoja :)
Ennen olin mieltä ettei iknä enään naimisiin, nyt on mieli muuttunu ehkä sittenkin vielä kerran ja tällä kertaa loppuun asti :)
Minulle unelmakumppani olisi yh-äiti.
Olisi helpompaa jakaa elämä ihmisen kanssa joka tietää nämä yh:n kuviot ja arjen askareet. Yleensä ottaen yhäidit ovat myös hyviä vanhempia joten sekin puoli olisi kunnossa.
Olen huomannut, että monelle sinkulle yh-isä on liaan "haastava" lapsineen ja sitoutumishaluinen. =) On käynyt muutaman kerran niin, että ravintolassa on tullut juttu naisen kanssa ja nainen on ollut selvästi kiinnostunut. Kun olen kertonut, että minulla on lapsi, niin nainen on lähtenyt karkuun. =)
eli lähtee karkuun kun kerron et mulla on 4 lasta ja et oon yh. Todellisuudessa olen tätä temppua käyttäny hyväkseni kun on joku ärsyttävä tyyppi ruvennu ravintolassa hiassa roikkuun.
Minä löysin onnen sinkusta, yhärit ja viikonloppu isät ei meidän elämään mahtunu ei me niitten.
Unelmien kumppanin pitäisi tulla toimeen omillaan. Eli ei tyyliin laskuja ulosotossa. Pukeutua mukavasti, pitää itsestään huolta ja omaa hyvän tyylitajun (ei kiitos 80 lukuun jämähtäneet vyölaukun kantajat). Ulkonäkö ei tartte olla ken-barbi ja ei mikään bodattu uros. Kunhan maha ei roiku vyön yli ja harrastaa liikuntaa niin ok. Omia lapsia max 2 jos asuu hänen kanssaan. Viikonloppulapsia voi olla enempi. Alkoholi ei ole ongelma, en jaksa tissuttelijoita.
Minusta en vaadi paljon ja itse voin puhtaalla omatunnolla sanoa omaavani nämä kriteerit. Missä nämä miehet ovat? Baarissa roikkuu perässä naimisissa olevat tai muuten tunnevammaiset.
ja hyvä niin ;-) Jaksan tosin edelleenkin haaveilla ja unelmoida. Tällä hetkellä mulla on mahdollisuus tehdä haaveista/unelmista totta.
Kovin nuo kriteerit ovat erilaisia kumppanin suhteen ja hyvä niin ;-) Itselläni ei ollut toivelistalla mitään mutta silti paljon sain.. paljon laskuja ulosotossa, paljon roikkuu vatsa vyön päällä, paljon on vielä tuomiota jäljellä. Vähänkin sain... ei paljoa harrasta liikuntaa.
Pukeutuu kyllä mukavasti, etäisä kahdelle lapselle. Alkoholi ei ole ongelma, jaksaa juoda aina kaiken ;-)
Tuosta listasta en allekirjoita muuta kuin mukavasti pukeutumisen. Sisin kuitenkin on mun mielestä tärkein. Pystyn huolehtimaan perheestäni itse, en tarvitse siihen ketään toista. Haluan miehen ihan vain itseäni varten. Lapsillani on jo isä.
on yh-äidin ihanne mies. Se, jolla on jo omat lapset isoja ja avioerosta vuosia. On työtä ja muuta tekemistä, omia ystäviä ja omia harrastuksia. Ei utele menemisiäsi ja tulemisiasi. On paikalla kun tarvitaan ja pysyy poissa kun häntä ei kaivata. Asuu 100 kilometrin päässä mutta ajaa autoa mielellään. Ei ole pulaa pikkurahasta, joten pystyy maksamaan daaminsa ruuan ja leffalipun vihjailematta, että seuraavaksi olisi jo sinun vuorosi. Mies joka ymmärtää oman kokemuksensa kautta, että suhdetta on vaalittava ja tietää mikä on naiselle se kaikkein tärkein asia: hellyys ja toisesta välittäminen, puhuminen ja pussaaminen.
Minä löysin tällaisen miehen ennen joulua ;-)
Olen monasti miettinyt vastausta näihin... minkälainen on elämäsi mies/nainen kysymyksiin. Lista voisi olla vaikka loputon jos se oikeasti määräytyisi jonkun ennalta päätetyn mukaan. Olen tavannut narkomaaneja, alkoholisteja, työttömiä, rahtareita, vääpeleitä, myymäläpäällikköjä, yrittäjiä, tietokonenörttejä. Olen tavannut itseäni nuorempia, itseäni vanhempia ja ikäisiäni. Vaaleata ja tummaa, lihavaa ja laihaa, pitkää ja lyhyttä. On ollut supliikkimiestä ja taasen hiljaisempaa. On ollut liikunnallisempaa ja sohvaperunaa. Ihan laidasta laitaan. JOKAISESSA ON JOTAIN HYVÄÄ, mutta kaikkien kanssa vaan ei suhdetta ole tullut.
Sitä halutaan huumorintajuista ja rehellistä... huumori kuitenkin on niin henkilökohtaista... kuka nauraa kermakakkuhuumorilla, kuka älyvitseille. Täysin rehellistä ihmistä ei ole... joka väittää olevansa, valehtelee jopa itselleen. Luotettava on kait varmasti yleisin toive kaikkien silmissä, mutta jos tapaat ihmisen joka on absoluuttisen luotettava, mutta muuten ihan... anuksesta... ei sekään oikeasti miellytä... pitemmän päälle. Toiset tykkää vässyköistä... toiset maailman miehistä. Toiset tykkää milja maitotytöistä... toiset taas tummasta ja tulisesta.
Tällaiseen kysymykseen on mahdoton vastata... tai jos vastata täytyy niin vastaisin itse, että unelmien mieheni on sellainen jota rakastan sekä vikoineen että täydellisine piirteineen ja joka rakastaa minua virheineni ja täydellisine piirteineni. niin kliseiseltä ja tyhmältä kuin se kuulostaakin.
Listoja on turha laatia, kaikki ollaan erilaisia ja vain kokonaisuus ratkaisee. Jonkun toisen unelmien mies/nainen ei ole sitä... LÄHELLEKKÄÄN.. jonkun toisen silmissä. Jospa se vaan on niin pirullinen asia, että kaiken määrää vain ihmisen alkeelliset vaistot ja... kuten nykyään niin mieliisti sanotaan.... kemia. ;)