Ongelmani on se, että en ole enää ihastunut saatikka sitten rakastunut keneenkään teini-iän jälkeen. Silloin aloin seurustelemaan tämän rakkauden kohteeni kanssa ja olimme yhdessä kolme vuotta. Tottakai ihastuminen ja kaikki muuttuu iän myötä, mutta minua alkaa jo kyllästyttämään tämä yksinolo, jonka oikeastaan saan itse aikaan. Haluaisin pystyä seurustelemaan miehen kanssa joka on hyvä minulle, jonka kanssa on mukavaa yms, mutta en pysty en.. Odotan edelleenkin niitä suuria tunteita. Kerran päätin tosissani yrittää ajatella "aikuismaisemmin" ja kolme kuukautta tapailin mukavaa miestä. Ei mitään tunnetta vatsanpohjassa, ei minkäänlaista huumaa. Kyllä tietysti tietyssä iässä alkaa ajatella myös enemmän järkevästi kuin tunnepohjalta, esim voisiko toisen kanssa hankkia lapsia, millaista olisi arki jnejne. Mutta en minä voi harkita mitään ellen ole oikeasti ihastunut/rakastunut. Melkein joka yö itken itseni uneen koska haluaisin niin kovasti rakastaa ja olla rakastettu. Silti itse pilaan kaiken, vaikka eihän tunteille mitään voi. Onko muilla samoja ongelmia?
Pitäisikö tyytyä mukavaan?
levoton sielu
31184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
itse olen vastakohta..ihastun jatkuvasti ja osaa sekin olla rasittavaa.
ei kantsi luovuttaa tai luopua toivosta, koska sit ku tapaat sen oikean niin varmsti myös alat tuntee niitä perhosia masussasi. katso minkä tyyppisiä miehiä olet tapaillut ja sitten tietoisesti vaihdat toisenlaisiin treffikumppaneihin..ehkä sen tyyliset ei sytytä..
...Eipä sytytä kukaan ei. Sen takia olenkin lakannut ajattelemasta asiaa ja nautin vapaudestani.
Jos sitä nyt joskus sattuu sitten tapaamaan jonkun, joka saa aikaan jonkun näköisiä tunteita niin voin harkita yksinoloani uudestaan...
"Mut hei, ei se riitä, et on mukavaa, sen täytyy olla paljon parempaa. Siinä täytyy olla rakkautta..."
Juu, mulla sama tilanne. En oo tällä hetkellä ihastunut kehenkään ja se on tosi tylsää :(. Tapasin yhen pojan, jossa ei teoriassa ollut mitään vikaa. Kuitenkaan en tuntenut niitä perhosia. Niin kauan olen yksin, että se oikee kolahtaa kohdalle. Vaikka tuskaahan tää on.