Kaavoitetun alueen ulkopuolista omakotirakentamista näyttää rajoittavan ei periaatteelliset syyt vaan raha. Kuntapäättäjä pyrkii keskittämään asutuksen eli potentiaaliset palveluntarvitsijat lähelle syleilyään kuin pahemmankin pelonsekaisen kasvatuksen saanut isä tai äiti. Kaikkea pitää ajatella kaiken varalta. Tokihan asiassa on myös vastuullinen puolensakin mutta mikä voisi olla optimaalista tilanteessa, jossa yksilö haluaa olla yksilö ja kunta haluaa olla kunta.
Haluaako kunta ihan oikeasti kantaa vastuuta yksilön puolesta(?) jos pelätään jokaista kuviteltuakin mahdollisuutta ajatellen mahdollisen ambulanssin ja kotipalvelun huimia hintoja jotka ei välttämättä edes koskaan realisoituisi.
Itse näen tässä jonkinlaisen yleisen holhoavaksi kehitykseksi muuttuneen yksilön ja julkisyhteisön suhteen, jossa mahdollisesti on joitakin sellaista yleispiirteitä joita paraikaa mietimme miten niitä taakkoja voisimme keventää.
Kunnaisillä on ihan oikea periaate organisoida kuntan tehokkaaksi, mutta perkele onko peli tehokkuutta ?
Itselleni tuli mieleen että Suomessa vallitsee sopimusvapaus.
Askel keveämpään julkisyhteisökustannuksiin käy varmastikin ihmisten omatoimisuuden ja vastuunkannon myötä, joka tuo myös vastaavasti vapauksia ja poistaa esim. ehkä tämänkin kaltaisia rajoitteita kuin sen että kuka päättää missä saa asua.
Mikäli kunta ja kuntalainen voisi tehdä sopimuksen joka olisi ristiriidaton läpi kaikkien oikeusasteiden ja näkökulmien ja tältä Pohjalta kuntalainen suostuu maksamaan kunnan pelon hälventämiseksi
erityisen takuusumman esim. 5.000 - 10.000 euroa jonka kunta puolestaan saa vapaasti edellyttäen että asukkaan muuttaessa pois tuo summa asuinpaikan sijainnista johtuvia kuntapalveluja käyttämättömälle asukkaalle palautetaan kokonaisuudessa pitkäaikaista pankkitalletusta vastaavalla korolla, jolloin samalla kuntapäättäjilläkin olisi mahdollisuus oppia jotain rahan arvosta.
Jatkossa kiinteistön myynti onnistuu vain ja ainostaan samanlaisen takuusumman suorittamisella kunnalle.
Vaihtoehtoisesti esim. kunta voisi taksoittaa palveluksensa kuten ambulanssi, palohälytys ja
kotiavun asuinpaikan mukaan ja toisessa vaiheessa tulojen mukaan jolloin syntyisi kustannusvastaava periaate joka johtaisi jokaisen järjenkäyttöön myös kansalaisen kohdalla itsellään ettei kaikkia asioita tarvitse kunnan miettiä ihmisen puolesta.
Se joka sanoo että ei ole mahdollista ei ole varmana eläissään yhtään lainmuutosta
nähnyt muualla kuin Suomessa viime vuosina. Ei tälläistä asiaa kylä tarviste 20 seuraava vuotta pyöritellä eduskunnassa jos vain halutaan.
Tuollaisella 5 tonnin takuusummalla varmastikin käynnistyisi ambulanssi kuin kunnan mopedilähetinkin ajokki ja maitojen ja keskikaljapullojen tuonti peräkylän asukkaalle onnistuu kerran jos vielä toisenkin jos käsiraha tai maksuhalukkuus pääsisi loppumaan. Lopuksi voidaan vielä sopia että kun raha loppuu voi mopolähetti kumileimasinlyönnein vahvistettujen papereita vilauttaen laittaa ukko-, tai akkarahjuksen tarakalle ja ajella kuntakeskukseen vanhaintaloon tai vaihtoehtoisesti tuoda ruokaa talon pakkolunastusarvoa vastaan, jos kerta on itse sellaisen paerin joskus mennyt kirjoittamaan. Turha siinä dementiaan silloin on vedota. Valinnanvapaus olisi täysin kansalaisen oma. Missä haluaa elää ja mihin itsenä kuopata. Näin syntyisi itsensä saadessa kunnioitusta myös verraton halu esim. vanhustenkin äänestää.
Tällaisen 5.000 takuurahataloon ei ihan kaikkein köyhin ja kipein muuttaisi. Eikös silloin asia ole kunnossa?
Tässähän on valinta kyseessä. Kansalaisesta aktiivinen omatoiminen henkilö vai valtiovallan ja kuntapäättäjän ohjailema holhokki, jota sitten varmaan joudutaankin hyysäämään eri sairauksien runtelemana kun ei eläissään saanut mitään itse päättää.
Haluaako kunta ihan oikeasti kantaa vastuuta yksilön puolesta(?) jos pelätään jokaista kuviteltuakin mahdollisuutta ajatellen mahdollisen ambulanssin ja kotipalvelun huimia hintoja jotka ei välttämättä edes koskaan realisoituisi.
Itse näen tässä jonkinlaisen yleisen holhoavaksi kehitykseksi muuttuneen yksilön ja julkisyhteisön suhteen, jossa mahdollisesti on joitakin sellaista yleispiirteitä joita paraikaa mietimme miten niitä taakkoja voisimme keventää.
Kunnaisillä on ihan oikea periaate organisoida kuntan tehokkaaksi, mutta perkele onko peli tehokkuutta ?
Itselleni tuli mieleen että Suomessa vallitsee sopimusvapaus.
Askel keveämpään julkisyhteisökustannuksiin käy varmastikin ihmisten omatoimisuuden ja vastuunkannon myötä, joka tuo myös vastaavasti vapauksia ja poistaa esim. ehkä tämänkin kaltaisia rajoitteita kuin sen että kuka päättää missä saa asua.
Mikäli kunta ja kuntalainen voisi tehdä sopimuksen joka olisi ristiriidaton läpi kaikkien oikeusasteiden ja näkökulmien ja tältä Pohjalta kuntalainen suostuu maksamaan kunnan pelon hälventämiseksi
erityisen takuusumman esim. 5.000 - 10.000 euroa jonka kunta puolestaan saa vapaasti edellyttäen että asukkaan muuttaessa pois tuo summa asuinpaikan sijainnista johtuvia kuntapalveluja käyttämättömälle asukkaalle palautetaan kokonaisuudessa pitkäaikaista pankkitalletusta vastaavalla korolla, jolloin samalla kuntapäättäjilläkin olisi mahdollisuus oppia jotain rahan arvosta.
Jatkossa kiinteistön myynti onnistuu vain ja ainostaan samanlaisen takuusumman suorittamisella kunnalle.
Vaihtoehtoisesti esim. kunta voisi taksoittaa palveluksensa kuten ambulanssi, palohälytys ja
kotiavun asuinpaikan mukaan ja toisessa vaiheessa tulojen mukaan jolloin syntyisi kustannusvastaava periaate joka johtaisi jokaisen järjenkäyttöön myös kansalaisen kohdalla itsellään ettei kaikkia asioita tarvitse kunnan miettiä ihmisen puolesta.
Se joka sanoo että ei ole mahdollista ei ole varmana eläissään yhtään lainmuutosta
nähnyt muualla kuin Suomessa viime vuosina. Ei tälläistä asiaa kylä tarviste 20 seuraava vuotta pyöritellä eduskunnassa jos vain halutaan.
Tuollaisella 5 tonnin takuusummalla varmastikin käynnistyisi ambulanssi kuin kunnan mopedilähetinkin ajokki ja maitojen ja keskikaljapullojen tuonti peräkylän asukkaalle onnistuu kerran jos vielä toisenkin jos käsiraha tai maksuhalukkuus pääsisi loppumaan. Lopuksi voidaan vielä sopia että kun raha loppuu voi mopolähetti kumileimasinlyönnein vahvistettujen papereita vilauttaen laittaa ukko-, tai akkarahjuksen tarakalle ja ajella kuntakeskukseen vanhaintaloon tai vaihtoehtoisesti tuoda ruokaa talon pakkolunastusarvoa vastaan, jos kerta on itse sellaisen paerin joskus mennyt kirjoittamaan. Turha siinä dementiaan silloin on vedota. Valinnanvapaus olisi täysin kansalaisen oma. Missä haluaa elää ja mihin itsenä kuopata. Näin syntyisi itsensä saadessa kunnioitusta myös verraton halu esim. vanhustenkin äänestää.
Tällaisen 5.000 takuurahataloon ei ihan kaikkein köyhin ja kipein muuttaisi. Eikös silloin asia ole kunnossa?
Tässähän on valinta kyseessä. Kansalaisesta aktiivinen omatoiminen henkilö vai valtiovallan ja kuntapäättäjän ohjailema holhokki, jota sitten varmaan joudutaankin hyysäämään eri sairauksien runtelemana kun ei eläissään saanut mitään itse päättää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kaikkia paikkoja pilata rakentamisella.
Suomen metsissä kun kulkee niin siellä tapaa vähän helvetin usein porukkaa kun meillä on täällä niin ahtaasti asuttu maa