ettei meistä tule mitään. Kun ei kumpikaan pysty tekemään aloitetta. Enkä syytä sinua, vaan itseäni, kun en osaa selkeästi näyttää kiinnostustani. En vaan yksinkertaisesti ujouttani pysty siihen. Laittaisin sinulle viestiä tai vaikka kirjottaisin kirjeen, jos tietäisin yhteystietosi. Enkä pysty saamaan niitä mistään selville. Ehkä ei ole järkeä edes yrittää enää nähdä, kun tässä ollaan jo kohta vuosi junnattu paikallaan. Sinulla on varmaan kohta kesäloma ja sillon en näe sinua ainakaan. Sitten tuleekin kohta talvi ja silloinkaan ei taas todennäköisesti nähdä kuin korkeintaan kerran kuussa, jos sitäkään.. Viime talvena taisi mennä parikin kuukautta.
Noh, ehkä pitää luottaa siihen, että löydämme vielä toisemme jotenkin, jos niin on tarkoitettu.
Naiselta miehelle.
Noh, ehkä pitää luottaa siihen, että löydämme vielä toisemme jotenkin, jos niin on tarkoitettu.
Naiselta miehelle.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Yritä nyt vaan kerätä niitä rohkeuden rippeitä sieltä täältä ja pistä asioihin vauhtia! Muuten voit joutua miettimään ja harmittelemaan loppuikäsi, miksi et ollut rohkeampi...
Minäkin tulen harmittelemaan sitä lopun ikääni, mutta elän sen kanssa, että en ole tarpeeksi rohkea. Epäonnistunut jo valmiiksi. Sivusta.
Kiitos tsemppaavasta viestistä. Niinhän se pitäisi jotenkin osata tehdä itsestään rohkeampi.. Tuntuu vaan, että se vaatisi jo ihmettä.
Aika ajoi ohi. Löysin jo kiinnostavamman naisen kiikariin.
💖💖💖💖💖💖💖💖😂😘😘😘😘 muistan sua kun saavut uudestaan niin alla auringon saan liekit kuumentaa.lindsma Linda 😘oi Linda,
Nauran kun luen näitä onnettomia troIIausyrityksiä. Jos sulla on kiinnostava nainen kiikarissa nii et sinä omi tuollaista aloitusta, Miten tyhmiä te olette? Sivusta olen. Ei ole aloitus multa vaikka siinä jotain osumakohtia on.
Kenelle tämä aloitus?
Eräälle miehelle kaakkoon.
Vai itään? Silloin sopis. Oletko Anna?
Ikävä kyllä ei nyt osunut.
Turha
No oon kyllä kanssasi samaa mieltä.. Tämäkin aloitus kertoo vaan omasta epätoivostani, enkä uskokaan, että se mies tätä edes lukee ja vaikka lukisikin, niin ei tämä silti auta mitään. Kunhan puran tunteitani.
Minkäpä sitä luonnolleen voi, vaikka kuinka hokis itelleen, että onni suosii rohkeaa ja rohkea rokan syö, niin se pupu on ja pysyy siellä pöksyissä.
No niinhän se on. Eikä näin eläinrakkaana ihmisenä viitsi pyytää metsästäjää sitä pupua ampumaankaan. Hirvittää pelkkä ajatus.