Syömishäiriö

Ei vielä,mutta ajattelutapasi on anorektikon.

Duodecim:
Taulukko A. Laihuushäiriön (F50.0) diagnostiset kriteerit ICD-10:n mukaan.

A. Ruumiinpainon tulee olla vähintään 15 % alle pituuden mukaisen keskipainon tai Queteletin painoindeksin (ns. Body Mass Index eli BMI) korkeintaan 17,5. (BMI on paino kiloina jaettuna pituuden neliöllä metreinä ja sitä käytetään 16 vuoden iästä lähtien.) Esimurrosikäisten potilaiden paino saattaa kasvun aikana jäädä jälkeen pituuden mukaisesta keskipainosta ilman, että paino varsinaisesti laskee. Vanhemmilla potilailla tulee tapahtua painon laskua
B. Painon lasku on henkilön itsensä aiheuttama välttämällä "lihottavia" ruokia. Lisäksi potilas saattaa käyttää seu-raavia keinoja: itse aiheutettu oksentelu, ulostuslääkkeiden käyttö, liiallinen liikunta, ruokahalua hillitsevien tai nestettä poistavien lääkkeiden käyttö.

C. Henkilö on mielestään liian lihava ja hän pelkää kovasti lihomista, mikä saa potilaan asettamaan itselleen alhaisen painotavoitteen. Kyseessä on ruumiinkuvan vääristymä, joka muodostaa erityisen psykopatologian. Sen seurauksena lihavuuden pelko on kaiken kattava yliarvoinen idea ja potilas asettaa itselleen alhaisen painotavoitteen.

Lisäksi myös: D. Todetaan laaja-alainen hypotalamus-aivolisäke-sukurauhasakselin endokriininen häiriö, joka ilmenee naisilla kuukautisten puuttumisena ja miehillä seksuaalisen mielenkiinnon ja potenssin heikkenemisenä (poikkeuksena tästä ovat laihuushäiriöisten naisten vuodot, jotka saadaan aikaan hormonaalisella korvaushoidolla, tavallisesti ehkäisypillereillä). Mikäli häiriö alkaa ennen murrosikää, murrosiän kehitys tyypillisesti viivästyy tai pysähtyy (kasvu pysähtyy, tytöillä rinnat eivät kehity eivätkä kuukautiset ala; pojilla sukuelimet eivät kehity). Potilaan toipuessa murrosiän kehitys jatkuu usein normaaliin loppuun saakka, mutta tavallista myöhemmin (esim. kuukautiset alkavat myöhään). Lisäksi kasvuhormonin ja kortisolin pitoisuudet saattavat olla koholla, kilpirauhashormonin aineenvaihdunta elimistössä saattaa olla muuttunut ja insuliinineritys saattaa olla poikkeava.

Joka tapauksessa, täyttyvät anoreksian kriteerit kohdallasi (vielä), suhteesi kehoosi ja ruokaan on selkeästi häiriintynyt ja se on vakavasti otettava hälytysmerkki!
Kehotan hakemaan apua nyt. Heti. Säästyt todella paljolta, voin vannoa.
Oma matkani anoreksia puolisonani toista kymmentä vuotta on tuonut elämääni valtavasti tuskaa ja kyyneliä, fyysisiä sekä psyykkisiä tuskia ja os aei parane enää koskaan.
En ole vieläkään kokonaan terve ajattelultani, mutta uskallan jo syödä paljon paljon vapaammin enkä pelkää lihomista sillä en liho! Syön terveellisesti joskin monen mielestä liian vähän. Kuitenkin kun paino on nyt turvallisissa rajoissa olen tyytyväinen. Varta vasten en aio tupata koska vatsani ei siedä enää kuin pieniä määriä kerralla. Ja näin on jatkunut jo useamman vuoden.
Paino nousi hengenvaarallisesta normaalipainon rajoille hitaasti ja voimat ja elämänhalu palasivat. En usko että koskaan tulen olemaan täysin terve, fyysiset muutokset eivät parane enää kuten osteoporoosi, ja psyyke otti kovaa iskua myös jonka tunnen tänäkin päivänä.
Mistään hinnasta en kuitenkaan noita 12-13 vuotta takaisin ottaisi!

Syömishäiriöt on TÄYSIN mielensairauksia, ja sun ajatuksista huomaa, että sulla ei oo asiat syömisen kanssa ok. Mä suosittelisin, että keskustelet asiasta jonkun kanssa, joka vois auttaa sua, vaikka joku luotettava aikuinen tai perheenjäsen. Syömishäiriöt on aina otettava vakavasti.. se polku on todella vaarallinen sun keholle ja etenkin mielelle, sieltä suosta on todella vaikee päästä pois sit ku sinne uppoo, se kierre mikä siinä koituu on todella raskas(kokemuksella voin sanoa). Tiedän myös, että avun hakeminen on vaikeeta, mutta sit myöhemmin tajuut miten hyvä päätös se on. Tsemppiä tosi paljon *voimahalaus*❤️😘