Väärä käsikirjoitus, mutta juoni jo niin pitkällä, ettei varmasti vaihdukaan.
Jos heräät siihen, että elät väärässä elämässä
Anonyymi
251330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Aina voi tehdä radikaalejakin, yllättäviä juonenkäänteitä. Tylsä kässäri muuten.
Ei kukaan voi toisen elämää käsikirjoittaa. Jokainen valitsee itse esim. sen kenen kanssa haluaa elämänsä jakaa ja kenen kanssa ei.
Siihen auttaa, että ottaa ohjat omiin käsiin.
Kyllä se on näin, että jos on mennyt naimisiin ihan muista syistä kuin syvästä rakkaudesta ja on ollut täysin hukassa itseltään silloin. On valinnut alan, joka ei tunnu omalta. Kasvattanut lapset eri tavalla kuin ajatteli, koska parisuhdekin oli jotain, mitä ei koskaan ajatellut. Ostanut talon ja sitonut itsensä isoon lainaan, koska elämäsi vain kulkee kuin juna eteenpäin. Olen pelkkä sivusta seuraaja. Nyt voi jo kai sanoa, etten koskaan saanut tuntea, mitä on todellinen rakkaus, vastavuoroinen. Puolisoni petti minua ja ihastuin joskus toiseen, mutta koska minulle ei ole tarkoitettu onnea tässä elämässä, palaan samaan junaan aina. On myöhäistä tehdä enää mitään.
Olen varottava esimerkki siitä, miten käy, kun unohtaa itsensä.
Toisille elämisestä on mahdollista murtaa itsensä ulos. Jos käy hyvin kumppanisi rakastaa sinua ja antaa sinun elää omana itsenäsi ja tukee sinua kasvussadi. Joskus itse huomaa, että oma parisuhde on vain velvollisuus, joka ei tuota mitään hyvää eikä kumppania kiinnosta sinun hyvinvointisi. Silloin on vain rimpuiltava itsensä irti. Lapset ovat fiksuja näkevät etteivät vanhemmat ole onnellisia. Heillekin äidin hyvinvointi näkyy ja he saavat paremman mallin omaan elämäänsä (he itse ovat onnensa arvoisia).
Juuri näin! Itsensä irti repiminen ei ole helppoa. Puoliso, joka ei osaa olla muutenkaan empaattinen tai ajatella muuta kuin itseään, tuskin päästää helpolla irti. Rimpuilu irti vaatii voimia, silti pääseminen takaisin elämään, jota itse haluaa elää kannattaa.
Oma eroprosessi vie ensin oman pään sisällä 1.5v, sitten meni vuosi ennen kuin pääsin oikeasti muuttamaan erikseen.
Jos juoni ei vaihdu, niin jäljelle jää vain suhtautuminen? Alistuminen tai apaattisuus tai katkeroituminen tai kaikkia noita ja jotain muutakin varmaan. Oravanpyörää vielä päälle. Suoraa viivaa aasta beehen. Sellainen viivasuora juoksuhauta minkä päätä ei näe, kuin vasta99 vuotiaana. - cu-
Selvityminen, yrittää vaan suorittaa tehtävänsä käsikirjoituksen mukaan, päivästä toiseen. Tämä voi myös olla onnellisuuttaa kun taas toiselle aiheuttaa katkeruutta kun huomaa että elää toisten sanelemaa elämää. Sanoisin että käsikirjoitus on se oravanpyörä ja kirjoittajaksi ryhtyminen vaatii aikaa, työtä ja uskallusta. Harvalta onnistuu se että "oksennetaan", hetken mielenjohteesta, teos parissa tunnissa paperille ja uusi käsikirjoitus on syntynyt.
Jatkuvaa, eufoorista onnellisuuden tunnetta ei voi saavuttaa mutta hetkellisesti niitä kuuluu olla. Jos niitä ei ole niin kynä käteen.
T. Käsikirjoittajan alkeiskurssilla
Suhtautuminen, sopeutuminen. Oravanpyörä, sehän se. Jospa Korkein säälii minua viimeisillä metreillä, kun en itse tajunnut sääliä.
Olen pahoillani menetetyistä tilaisuuksista olla oma itseni, tuntea jotakin todellista, kuunnella omaa itseä.
Selviytymiseen meni niin paljon aikaa, että ajan merkityksen mitätöi. Ajan hammas unohtui. Nyt sen nakertama todellisuus hirvittää.
Mihin kaikki aikani meni? Elämäni tarkoitus oli vain elää toisille. Aikani kului huolehtimiseen, että toiset saavat, mitä tahtovat. En nähnyt muita vaihtoehtoja olemiselle. Irroitin silti mieleni elämään toista elämää. Olin poissa koko ajan. Keho ja mieli irrallaan. Kuolleena. Ei kuollut tajua tai välitä, että aika kuluu.
Itse ryhdyin tekemään asialle jotain. Ehkä elämä pelastuu…
Aloin opettelemaan rakkautta!
Kaikkea ei voi saada ja moneen kertaan ei voi valita.
Ikä?
Minunko?
Niin tuo nimimerkki :)
Syntymävuosi. :)
Ja joo, ikäkin siitä selviää. Parin viikon päästä on synttärit.
Voiko ylipäätään valita…
Ehkä ihminen kaipaa aina sitä, mitä ei voi saada tai saavuttaa. Ollapa läsnä hetkessä, tässä ja nyt. Täysillä.
Kaipaan sitä, mikä oli vuosi sitten saatavissa ja saavutettavissa. Se katosi ainakin väliaikaisesti ilman omaa syytäni. En tiedä, voiko sitä enää saavuttaa, vai täytyykö tyytyä nykyiseen tilanteeseen.
Siitä pitää ottaa selvää. On se varmaan saavutettavissa jos se aikaisemmin oli? Ennen kuin teet mitään niin mieti mitä itse haluat, tyytyminen on sanana suhteessa olevalta ainakin melko julma.
Käsikirjoitus oli väärä alun perin, mutta sitten vaihtui useaankin kertaan. Vaimo kuoli, ja sitten vaihtui ja taas vaihtui. Sitten uusi naisystävä sairastui ja taas vaihtui. Sitten tuli taas Tuonelan viikate uuteen suhteeseen. Sitten löysin unelmieni naisen, jonka kanssa tuli taas tauko olosuhteiden vuoksi. Sitten eräs nainen suunnilleen rakastui minuun. Entä sitten? Nainen rakastaa minua (tai ainakin haluaisi elää loppuikänsä kanssani). Muistan ja kaipaan edelleen unelmieni naista, jolta ei ole selvää vastausta vielä saanut.
"Confused? You won't be after the next episode."
Ei auta muuta kuin hyväksyä asiat jos niitä ei tosiaan voi muuttaa.
Elämän voi aina muuttaa! Se vain vaatii usein aikaa ja pitkäjänteistä työtä!
Väärä käsikirjoitus on ollut käytössä yli kymmenen vuoden ajan. Sen käsikirjoituksen mukaan on mahdotonta toimia, koska sen aiheuttama tuska ja kipu on jotain niin suurta, että jos toimisi niin silloin tuntisi kuolevansa lopullisesti.