ajan se tunne etteivät ne henkilöt, jotka "auttamisen" aikoinaan aloittivat, ole koskaan ymmärtäneet sitä kuinka vaurioittavaa henkisesti kaiken kokeminen on ollut. Siksi sitä hiljaisuutta pyydettiin toistuvasti, mutta kertaakaan sitä pyyntöä ei jostain syystä otettu todesta. On ollut mahdotonta ymmärtää miksi niin toimittiin. Mitään ei olisi koskaan saanut aloittaa niin valtavassa mittakaavassa. Ei ole ollut tilaa hengittää vapaasti, koska "kaikki" on tuntunut jotenkin liittyvän sellaiseen minkä aloittamista ei hyväksytetty.
On ollut vuosien
Anonyymi
1142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joskus asiat vain menevät päin helvettiä ilman että kukaan varsinaisesti tarkoituksellisesti olisi siihen suuntaan pyrkinyt. Ihmiset muodostavat näkemyksiä toistensa näkemyksistä, välissä on aina tulkinta, mitään täydellistä ymmärrystä ei ole saavutettavissa. Ja lisäksi vuorovaikutustyylitkin voivat olla niin erilaiset, että väärinkäsitykset enemmän sääntö kuin poikkeus. Muuta tietä ei varmaankaan ole kuin kommunikatiivinen dialogi, jos haluaa päästä jonkinlaiseen selvyyteen asioiden tarkoituksesta ja tolasta. Että voisi lopettaa loputtoman asioiden pyörittelyn päässään ja pääsisi eteenpäin. Ehkä oppisi jotain myöhempää ajatellen.