Monet vanhukset ovat menettäneet jo puolisonsa tuonpuoleiseen,
yksin jäätyään on suruaika, monella pitkä
monta vuotta kestää ennen kuin pystyy näkemään ja päästämään uutta ihmistä lähelleen,
ja
mahdollisia uusia ystäviä elämäänsä,
uusi rakastumisen tunne on huikea,
kuinka siitä uuden rakkauden kohdanneet olette selvinneet
täysijärkisten sakkiin,
vai menikö pää lopullisesti sekasi,,,
yksin jäätyään on suruaika, monella pitkä
monta vuotta kestää ennen kuin pystyy näkemään ja päästämään uutta ihmistä lähelleen,
ja
mahdollisia uusia ystäviä elämäänsä,
uusi rakastumisen tunne on huikea,
kuinka siitä uuden rakkauden kohdanneet olette selvinneet
täysijärkisten sakkiin,
vai menikö pää lopullisesti sekasi,,,
Vastaukset 31
Vanhimmat
En pitäisi sitä mitenkään mahdottomana.
Niin on
sydän on lujilla,
kauheeeeee tunne,,
varsinki jos on kauko-rakas ja kohtaamiset on harvassa ,,,,
mitenkäs ennen vanhaan sanottiikaan,,
" rakkaus pahanlaatuinen mielenhäiriö "
Rakkaus, rakastuminen ei katso ikää.
ikävä-kyllä jos on rakastunu
elämää ei vanhuksella välttämättä ole enään jäljellä montakaa vuotta,
eräski aikoinaan rakastui yli seitenkymppisenä, meni jopa kihloihin,
mutta
kuolema tuliki kesken kaiken jotain 78 vuoden kieppeillä,
alottajalle :
" rakasta kärsi ja unhoita se on määräys kohtalon "
Tähän pitää vastata heidän, joilla on kokemusta vanhana rakastumisesta.
Missä niin sanotaan.
Hehän sen tietävät.
Ei kait rakastuminen ikään ole sidottu,
rakastuu kun rakastuu.
Samanlainen tunne kuin nuorempana,
mutta ehkä helpommin tiedostaa elämän rajallisuuden.
Enemmän rakastumisessa on kyse tunteista kuin järjestä,
eli ei se mikään sekoaminen ole,
Maissii,
sinulla on näissä viesteissäsi AINA järki ja tunteet tasapainossa,
miellyttää lukea niitä.
Käsitteet? Kiima, kiintymys, rakastuminen?
Ymmärrän kiiman. Kiintymys vaatii herätäkseen aikaa ja keskenään viihtymistä.
Rakastuminen? Lippasee yli hilseen.
Kun vaimoni terveyden yllä oli pahoja uhkakuvia reilu 20 vuotta sitten, keskustelimme asiat pahinta vaihtoehtoa ajatellen.
Silloin totesin olevani niin hankala ukko, että on mahdotonta ajatella yhdenkään naisihmisen mukautuvan oikkuihini ja sama asia myös toisin päin.
Tilapäiset tuttavuudet olisi toinen juttu.
Unohtui. Suruaika? En osaa arvioida muuten kuin siten, että olisin loppuelämäni yksinolija.
Vaimoni arvio oli, että joko ryyppäisin itseni hengiltä tai päätyisin samaan lopputulokseen suunnilleen samalla aikataululla.
Voihan sitä rakastaa ilman ylä-ikärajaa.
Rakastuminen on erilaista kypsällä iällä.
Vankka luja ystävyys on tärkeämpää kuin tunnekuohun vallassa olo.
Se on myös kestävämpää.
Kumppani on paras ystäväni, luotettava uskottu.
Riitelemme joskus, sekin tahtoo loppua kun molempia alkaa naurattamaan.
Iän myötä olen tullut sellaiseksi että hyvin harvoin on asia niin tärkeä että viitsii riidellä.
"Rakastuminen on erilaista kypsällä iällä."
Millälailla erilaista ?
Kyllä ne nuoruuden ensi rakkaudet ovat omassa sarjassa, ja ikärien liitoissa on enempi järki edellä ajattelua.
Nuorena kuumotti vietävästi kiima pöksyissä, ja sytytys oli herkkänä.
Ainakin minä ajattelen eri tavalla kun vielä viisikymppisenä :)
Rakastuminen tuo tuskaa,
rakkaus on vaativa tunne,
ei se kiimaa ole se on jotain muuta, mutta siihen voi liittyä myös seksi, ei välttämättä
rakkaus tunteena on eri kuin kiima tunteena,, ne on kansi eri tunnetta,,
Miksi ei voisi rakastua kaikenikäisenä ? Minä "rakastuin" ensimmäisen kerran jo viisivuotiaana. Rakastua, ihastua, mikä ne toisistaan erottaa ?
Kumpikin voi syventyä kiintymykseksi - tai laantua.
Ei ole tarvis eritellä. Anna palaa jos rakastut !
Kummallinen kysymys.
Miksi ei vanha ihminen pystyisi tuntemaan ihan kaikkia samoja tunteita kuin nuorempikin. Ei kai mikään ihmisen tunteitten kirjosta ole ikään sidottu.
siinä on vaan huoli, jos jotain sairauksia, vanhana ei jaksa alkaa hoivaamaan, koettu on jo
Aina joillakin on huoli siitää,
ettei vaan tarvitsisi auttaa toista,
hoivaaminen olisi ihan kamalaa
vaikka voi sattua niinkin,
että joutuu olemaan itse se hoivattava,
sitä itsekkäät eivät huomioon ollenkaan.
Sitä voi rakastua, ainakka ei kannata itseltään sitä tunnetta kieltää.
Voi siinä tulla erilaista säätämistä kuin nuorempana,
jos kummallakin voi olla aikuisia lapsia, miten he suhtautuvat,
kummallakin voi olla opmaisuutta, taloja, mökkejä, mitenne hoituu
kummallakin omat pinttyneet tavat, miten ne sopivat yhteen.
saurauksiin täytyy aina varautua, ne joko kulkevat jo mukana tai sitten ne saattavat ikääntyessä tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Mutta onnen ja yhteisen vanhenemisen voi löytää, vaikka ei ole mikään helppo asia ole. Onnen voi löytää vaikka ei yhdessä asuisikaan. Vuodessa on sentään 365 päivää ja siihen voi mahtua monta onnellista yhteistä päivää. Onnellinen ken rakkauden löytää.
rakastuminen on tunne jolle ei ole sanoja
joilla ilmaisisi sen
kouristavan kipeän tunteen
jota ei voi sanoilla selittää,,,,
korkeentaan jos kohde on lähellä
voi painautua häntä vasten siinä se on lämmin ihana hetki, sanoja ei tarvita,,
Totta vie voi rajastua ja tulisesti.
Totta vie vanhaki voi rakastua ja tulisesti.
Kysymyksessä esitetty asia on ihan luonnollinen. Kun on kyseessä miehenpuoli ja on vastaanottavainen, niin kyllä siinä alkaa säkenöidä.
Tapauksista on jäljellä pelkästään mukavia muistoja. On ollut joukossa pari aktiivista palstalaistakin.
Rakastuminen on luonnollista ja tässä iässä
varsinkin leskimiehillä on vientiä, jos vain haluavat olla vietävänä
Meitä leskinaisia on pilvin pimein etsimässä ikäistään ystävää saatikka kumppania. Useasti leskimiehet etsivät rinnalleen nuorempaa,
mikä sekin on ymmärrettävää.
Joskus kuolinilmoituksia katsellessa, olen ihmetellyt kun iäkäs nainen on kuollut, niin hänellä saattaa lukea: ent. sitä, ent tuota ja omaasukua vielä jotakin. Tullut mieleen, että onpas ollut virkku nainen, mutta selitys tilanteelle voi olla jopa aika raadollinen..
Jäin aikoinani leskeksi ja muutaman vuoden ljälkeen löysin mukavan lupsakan miehen, joka oli 17 vuotta vanhempi, emme koskaan muuttaneet yhteen asumaan, mutta elämä oli varsin mukavaa yhdessä. Meni pari vuotta ja hän sairastui vakavasti ja menehtyi puolessa vuodessa. sain vahvistuksen sille,
että suhtkoht sama ikä on paras.
Mutta rakastuminenvoi olla niin höperöä ja ihanaa, ettei se aina ikää katso.
Olettaisin,,,
liian paljon rakkutta menee hukkaan,
kohdetta ei löydä,
tai ei osaa edes etsiä,
jää pelkän haaveilun tasolle,
ilmeisesti johtuu vanhanaikaisesta hyvin rajotetusta kasvatuksesta,
sääntöineen,
siksi suomi on täynnä yksin asuvia leskiä,
vanhojapiikoja tai peräkamarin poikia,
mitenhän mahtaa olla muissa erikulttuureissa,
olettaisin
muslimien kulttuuri on vielä ahdasmielisempi
kuin me kristinuskoinen kultuuri,
Tottakai. Ja pidän naiset etäällä sopivasti
En halua harhautua
Koulukaveritkin ovat aivan hehheellään mutta en kuluta niihin aikaa
Ihanat tytöt ovat muuttuuneet arkipäiväisiksi kyynikoiksi
Rakastuuhan sitä. Meikäläinen miehenä mukavaan naiseen.
Ja naisethan ovat ihan mukavia - varsinkin nukkuessaan.
Usa'ssa on kaksi 95vuotiasta mennyt naimisiin, molemmat ovat jääneet aiemmin kaksi kertaa leskeksi.
Vastavihitty morsian sanoi; ettei uskoa heidän kyllästyvän ikinä toisiinsa.