Osaako kukaan kertoa miksi aluksi meditoidessa kämmeneni kuumenivat (käsi muuten oli viileä, mutta poltteli kamalasti ns. sisäisesti) kun meditoin ajatellen erästä henkilöä. Nyt olen myöntänyt itselleni, että olen ihan täysin rakastunut häneen, niin sydämeni pohjasta kun vain voin. Enää en pysty meditoimaan ilman kyynelvirtaa. Mistä tämä johtuu?
Sielunkumppani
Anonyymi
1780
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
En osaa sanoa, mutta oletko nainen?
Olen, jos se nyt liittyy tähän jotenkin. Seonnutkin voin olla. Siltä se tässä tunteiden pyörteessä on tuntunutkin.
Olet vain seonnut 😀
Tui tui hymiöpelle. Ei aplta.
Olet padonnut sisälläsi kauan surua. Nyt olet saanut auki "tukoksen". Tämä ihminen on toiminut kanavana sille, että sinulla on herännyt tunteita, mitkä olet ehkä halunnut unohtaa. Tunteita, joita olet pitänyt pitkään sisälläsi, mahdollisesti tukahduttanut niitä, kun elämäntilanne ei antanut aikaa tai mahdollisuutta nähdä ja kokea asioita, jotka liittyvät omiin sisäisiin perustarpeisiisi.
Itku on pelkästään hyvä asia. Itselläni kun avautui tuo puoli, saatoin itkeä tunteja yhteen putkeen. Varasin aikaa siihen, että sain rauhassa surra. Tarpeeksi kauan kun itkee, niin jossain vaiheessa se helpottaa. Suhtaudu lempeästi itseesi ja surun tunteisiisi. Aikaa voi kulua, mutta se kaikki on tärkeää ja tarpeellista ja loppuu kyllä aikanaan. Sen jälkeen voi siirtyä seuraavaan vaiheeseen tunnepuolella ja matkalla syvimpään itseesi.
Herättääkö tuo ihminen jonkinlaisen kaipuun, joka muistuttaa varhaisemmasta elämästäsi? Kenties jokin aikaisempi pettymys tai menetys? Sen saat itse selville kääntämällä katseesi sisään päin ja kohtaamalla kaikki ne tuntemukset, mitä se sinussa herättää. Sinusta itsestäsi löytyy siihen vastaus. Sinun sisältäsi löytyy kaikki. ❤️
Ei lisättävää. :)
Samanlaista nyt käynyt läpi vuoden päivät. Joku herätti minussa jotain uinuvaa ja avasi samalla kyynelkanaviani.
Surua oli niin pitkältä ajalta pakkautunut sisään, että ärsytti kun tuntui ettei se itku ikinä lopu.. Mutta kyllä vaan loppui :) Elämä on huomattavasti helpompaa, kun on saanut käsiteltyä tunteita :)
Varmasti helpotti. Kiva "kuulla", että helpotti. :)
Minulla on vielä prosessoitavaa, surua on vielä sisimmässä. Tuntuu vellovan, välillä en edes tiedä tarkalleen mitä suren, välillä tiedän täsmälleen. Jokin ikävä, ihmisen ikävä on vaivannut jo pitkään.
On kyllä perhettä, puoliso, mutta ei ole ihmistä joka kuuntelisi, jakaisi ja ymmärtäisi sisimmän tuntoja tai suruja, kaipausta. On yksinäistä.
Ja tuo ihminen joka tietämättään toimi katkaisimena ja sai käynnistymään tämän, hän herätti samalla minussa sen puolen ihmistä jota olen pitänyt piilossa.
Jonka tunteita ja olemassaoloa olen yrittänyt torjua, koska niin ei voi näyttäytyä.
Hän herätti minussa myös halun ja toivon. Iloa.
Hän sai tajuamaan miten kaunista voi tunne olla, kun kohtaa ihmisen joka avaa kaikki lukot ihan vaan hipaisemalla. Kuin olisi törmännyt haltijaan ja herännyt jostain unesta.
Mutta samalla aktivoitui suru. Raskas ja uuvuttava suru.
Tämä voisi hyvinkin kuulostaa tunteiltani.
On ollut todella vaikea aika ja jotenkin vain hän saa oloni hyväksi. Kerran oli hieman kurjempi päivä ja näin hänet kadulla ohimennen, niin päiväni parani heti. On myös monia muita "sattumia" ollut tässä, jotka ovat johdattaneet hänen luokseen. Lopulta jouduin valitsemaan kahdesta polusta ja valitsin intuitiolla. Tällöin tapasin hänet ensimmäisen kerran.
Oloni on ollut pitkään todella harhaileva ja levoton. Sellainen todella iso tyhjyys ollut sisälläni, jota olen yrittänyt täyttää vaikka millä. Päädyin jopa yrittämään exäni kanssa uudelleen suhdetta vaikka joku tunne huusi ei, älä tee sitä. Pelkäsin silti sitä tyhjyyden tunnetta ja yksinäisyyttä liikaa.
Nyt kun myönsin piilotetut tunteet tähän toiseen, niin se tyhjyys katosi kokonaan. Tajusin myös miten monet asiat ovat vain loksahdelleet oikeisiin uomiinsa. Aivan kuin palapelin palanen olisi asettunut paikoilleen. En ole ennen kokenut tällaista tunnetta.
Ja kun myönsin tunteeni itselleni, tajusin, että hänen hymynsä (joka tulee minulle suoraan sielusta, hymyilee jopa silmillään), sai minulle lämpimän olon sisälleni.
Voiko tällainen näin vahva tunne olla vain yksipuoleista? Ja onko näillä henkilöillä mitään syvempää tarkoitusta kun vain avata tunnelukkoja? Tuntuu vain niin erikoiselle, sillä hän on vetänyt minua puoleensa alusta alkaen ja se tunne on niin vahvaa. En ole ketään ikinä halunnut yhtä paljon, en ole ikinä voinut kuvitella kenenkään kasvoja mielessäni yhtä selkeästi kuin hänen.
Tämä viestini oli siis vastausta viestille, joka alkaa:"Olet padonnut sisälläsi kauan surua. Nyt olet saanut auki "tukoksen". Tämä ihminen on toiminut kanavana sille, että sinulla on herännyt tunteita, mitkä olet ehkä halunnut unohtaa."
Ei vain tullut jostain syystä lainausta siihen.
ap
Siihen ei varmasti pysty kukaan vastaamaan, onko tuolla henkilöllä syvempää tarkoitusta, kuin avata tunnelukkoja. Minä näen juuri sen äärimmäisen tärkeänä asiana, että oma prosessisi lähtee käyntiin. Sinun pitää vaan jatkaa tutustumista tähän henkilöön, niin vastauskin varmasti löytyy siihen, mikä merkitys hänellä on elämässäsi.
Tuohon sisäiseen yksinäisyyteen ja tyhjyyden tunteeseen ei ihmissuhde ole se vastaus. Se sinun tulisi ratkaista jotenkin muuten, itsesi kanssa. Kukaan toinen ihminen kun ei voi omaa, sisäistä tyhjyyden tunnetta täyttää.
Ihmissuhteet tulee sitten bonuksena ja ovat vielä antoisampia, kun olet omat sisäiset ristiriitasi selvittänyt. Muutenhan ihmissuhde olisi kuin mikä tahansa addiktio, niillä addiktioilla nimenomaan täytetään tyhjyyden tunnetta.
Nyt olet rakastunut ja se on hieno tunne, mistä voi parhaimmillaan nauttia kovasti. Mutta ethän laske liian paljon toisen ihmisen varaan vielä alussa ja yritäthän olla takertumatta häneen? Hiljaa hyvää tulee. Olet kuitenkin yksilönä oman elämäsi päähenkilö. Matkantekijä olet, tiedät varmasti, että kaikki eivät sitä ole. Onnea sinulle mielenkiintoiselle matkalle!
Mielikuvitus laukkaa trollilla
.
Mulle tulee välillä tuollainen tunne kuin tyhjästä, vaikka olisi jotain keskittymistä vaativaa juuri kesken! Ajattelen, että hän ajattelee varmaan minua!
Tämä olisikin ihanaa, jos olisi näin. Tunne vetää häntä kohti ja hän tuntuu niin oikealta, mutta järki taistelee vastaan ja asettaa epäluuloa.
HRV breathing eli heart rate variability breathing. Tuota hengitystapaa harrastetaan usein meditoinnin yhteydessä jolloin käsissä saattaa tuntea lämpenemistä.
Olisit hyvä reikihoitaja.