Lähipiiri muistelee Eppuja

Mika Sundqvist:
"Oltiin oltu studiossa kolme päivää ja Epe soitti mulle puoliksi iloisena: "No, joko alkaa olla pari-kolme pohjaa purkissa?" Sanoin että istutko sä Epe? "Miten niin?" hän kysyi. No, kun tässä on sellainen tilanne, että meillä alkaa olla bassarisoundi vasta kohdallaan ja nyt haetaan virvelisoundia. Epe kysyi: "Ei jumalauta, eikö siellä ole tehty vielä mitään?" Sanoin että kyllä tässä pientä alkukankeutta on havaittavissa. Epe sanoi: "Kuule Mika, tehdään sillä tavoin, että taitaa olla parempi, etten tule käymään siellä."

Lopulta jopa Epekin oli mukana miksaamassa "Kitara, taivas ja tähdet" -singleä, koska "sitä sinkkua ei meinannut saada irti edes hohtimilla." Ja kun Epe tuli studiolle, niin Pantsella oli olemassa neljä-viisi erilaista versiota kyseisestä kappaleesta."

Epe Helenius:
"Ja sinä aikana mitä mä olin studiolla, niin se perhana teki vielä kaksi lisää enkä oikeasti erottanut kauhean merkittäviä eroja. Biisi kuulosti hyvältä ja kaikki kuulosti hyvältä...ja sitten kun tuli versio, josta Pantse oli itsekin taipuvainen ajattelemaan, että tämä voisi olla pikkuisen parempi noihin muihin verrattuna, niin sen jälkeen mä aloin äärimmäisen vahvasti komppaamaan sitä versiota. Se oli ainoa tapa saada joku versio hyväksyttyä."

Reijo Hammar:
"Meillä on Eppu Normaalin kanssa ollut viis linja-autoa ja niillä on ajettu 1 500 000 kilometriä. Kaikilla Tuuliajo-kiertueilla olin ja järjestin käytännössä sen tekniikan. Kun popparit hyppäs laivaan me hypättiin bussiin ja vedettiin tavaroita ylös ja alas. Se oli oma hommansa mutta siitä on niin kauan ettei muista mitään...ne jotka oli laivassa muistaa vielä vähemmän.

Tää on melko yksinäistä hommaa varsinkin miksaajana vaikka neuvojia riittää. "Lisää kuminaa bassoon! Vittu kun kitara ei kuulu! Laulusta ei saa mitään selvää! Mä yleensä hätistelen ihmisiä pois jotta voin tehdä hommani. Joskus on joutunu toisella kädellä tappeleen ja toisella miksaamaan.

Iso mies tuli Pellossa ja heitti mut seinään mikseriltä. Kasailin itteni sieltä ja sanoin että älä koske siihen tiskiin. Vastaus oli "On mullakin tällaset kotiurut."

Mitään ei siellä lautakopissa ollut tarjolla. Suojas jonkin verran hyttysiltä muttei aivan. Tietysti tuli nälkä mutta ei me roudarit päästy hakeen ruokaa kun jouduttiin vartioimaan kamoja. Popparin oli taas melkein mahdoton mennä pihalle keikan jälkeen kun siellä oli hirveesti villejä pikkutyttöjä. Kun ne oli hävinnyt niin Torvinen lähti metsästään makkaraa. Kerto olevansa niinku talonväkee, töissä kun oli. Kysyi että saiskö nälkänen makkaraa. Grillinpitäjä huikkas taakseen: "Irma! Joko koira on syönyt?"

Eput on harvinaisen sopuisa bändi. Kriisitilanteissa saatettiin vaieta joksikin aikaa, jolloin jäi aikaa juttujen pureskelemiseen ja asiat sovittiin aika lailla hiljaisissa merkeissä. Se oli kriisi jos joku ratkes ryyppäämään mutta olisi omituista jos sellaista ei sattuis."

LÄHTEET
Rantanen, Ilpo, Vuonna 85 : Manserockin lyhyt oppimäärä. Siltala Kustannus 2012.
Holm, Taija, Loppuunmyyty : Musiikkibisneksen muutoksen virrassa. Docendo 2021.
Kontiainen, Vesa, Mika Sundqvist : Suomirockin sekatyömies. Bazar 2018.
Laamanen, Lamppu, Roudarit : Vastuun ja kamojen kantoa. Johnny Kniga 2018.

Eikös tuo Reijo Hammar ole kolmois murhaaja?

Siis mä en diggaa vanhasta musiikista tx ola virta... yök... å jag tykkää kumminkin jostain vanhasta(kin)... kuten kuten kuten no esim marjatta leppänen on hyvä ja kauko käyhkö ja kipparikvartetti... hyvää musaa iästä riippumatta... ite olen vanha rokkarityttö... tykkään rock- musasta...moron...

Eput ovat Suomen eniten Venäjän myönteinen bändi. Laittakaapa kuunnellen poikien vanhoja piisejä. Jenkkejä ja Suomea vastaan, mutta NL ja Venäjän puolesta.

Pelkkää paskaa se on Eppujen musa. Pakko se on myöntää.