Minulla ei ole minkäänlaista kokemusta koiranäyttelyistä, yhden kerran olen vuosia sitten ollut katsomassa, mutta siinäpä se sitten olikin. Elikkäs, minulla on rekisteröity ja ihan hyvä rakenteinen noutaja (2 vuotias) ja olen nyt ajatellut nuita näyttelyitä. Ongelma on siinä, että minulla ei ole hajuakaan miten siellä nykyään toimitaan. Koirani on hieman arka, joten sekin arveluttaa, enkä ole opettanut koiralleni mitään näyttelyasentoja, kai siellä sellaisia vaaditaan? voisiko joku ystävällinen kertoa minulle miten ne näyttelyt pääpiirteissään toimivat?
Voiko näyttelyyn ilmottautua jos on aivan kokematon miten kehässä toimitaan, samoin koira? onko koirani muuten liian vanha oppiakseen näyttelyihin?
Mitä noutajakoirilta vaaditaan päästäkseen näyttelyihin? tarvitseeko esim. lonkkatuloksia olla? koiraani ei ole lonkkakuvattu. Paperit on, ja rokotukset ok. Koirani on uros.
Olisin kiitollinen jos auttaisitte minua täysin tietämätöntä poloista. :)
Voiko näyttelyyn ilmottautua jos on aivan kokematon miten kehässä toimitaan, samoin koira? onko koirani muuten liian vanha oppiakseen näyttelyihin?
Mitä noutajakoirilta vaaditaan päästäkseen näyttelyihin? tarvitseeko esim. lonkkatuloksia olla? koiraani ei ole lonkkakuvattu. Paperit on, ja rokotukset ok. Koirani on uros.
Olisin kiitollinen jos auttaisitte minua täysin tietämätöntä poloista. :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
ensin pienet verryttelyt match-show'ssa. Ne on hyviä tilaisuuksia harjoitella oikeaa näyttelyä varten.
Esimerkiksi tästä linkistä löytyy mätsäreitä:
http://www.koirat.com/kalenteri.phtml
tärkeimmät ovat näyttelyyn koiran rekisteripaperit, rokotukset ja tietysti se koira.
Missä päin Suomea asut? Kannattaisi ottaa asuinpaikkasi koirakerhoista selvää. Kevään myötä alkavat koulutukset ja menisit muutaman kerran näyttelypuolen treenejä katsastamaan. Siellä voisit kysyä toisilta mitä mieltä koirastasi ovat eli kannattaako ilmoittaa nuortenluokkaan vai avoimeen. Näyttelysäännöt saat kennelliiton sivuilta.
Mätsärit eli match show ovat hyviä harjoittelu paikkoja näyttelyitä varten.
Koirasi ei ole liian vanha oppimaan, mutta näyttelyyn ei kannata mennä harjoittelemaan ovat siksi kalliita ja aikataulut tuomareilla tiukat. Ei koirasi eikä sinun tarvitse olla mitään täysin oppineita vaan hieman alkeita kun harjoittelette,
Kehäsihteeri kehässä eli se henkilö joka jakaa nauhat ja kutsuu kehään niin hänelle sanokaa ettette ymmärrä yhtään mitään koko touhusta niin hän auttaa.
Onnea teille
ps jos olet Turun suunnasta niin ota yhteyttä
[email protected] niin kerron näistä koulutus paikoista
Ihan on menny kikkailuksi näyttelyt kuka tuntee minkäki tuomarin ja kasvattajan jne ei oo merkitystä koiralla enää vaan kennelillä ja suhteilla!!
Pitkäaikaiset kasvattajat tuntevat rotunsa niin hyvin etteivät tuo mitä tahansa kehiin samoin he tietävät pitkäaikaisina näyttelyissä kävijöinä mitä kannattaa tuoda millekkin tuomarille ja mitä ei.
Ellei koira pärjää ensin syytetään kanssakilpailijoita sitten kenneleitä ja sen jälkeen tuomareita, sillä Suomalainen on sellainen että syyllinen on löydettävä. Oma koirahan se ei tietenkään ole, ei oma esittäminen kehässä ei ennalta harjoittelun puute eikä tietystikään se ettei turkkia ole osattu laittaa.
Olen kuule ollut niin kauan mukana niin näyttelyasettajana, kuin kehäsihteerinä joka niitä arvosteluja kirjoittaa tuomarin sanelusta, kuin näyttelyn järjestämis puolella. Tunnen väkisinkin ison liudan niin kotimaisia kuin ulkolaisiakin tuomareita, ja siitä huolimatta omat koirani arvostellaan aivan samoin kuin muidenkin, niin tulee meillekin exelentistä vanhaa kakkoseen laadusta.
Ja vielä hyvältä kasvattajalta ei koskaan tule roskaa kehiin, vaan pääsääntöisesti laadukkaita rotumääritelmän mukaisia koiria, joiden eteen on kotona tehty kaikki mahdollinen ja vielä enemmän. Ei ne palkinnot taivaasta tipu.
Kuka tässä nyt muusta vois puhuukkaan kyl se vaa nii on et ihan peliä ne näyttelyt nyt vaan on ollaan me pärjätty ei siitä ookkaa kii!! Ihan pinet on piirit sielläkin!!
"Ja vielä hyvältä kasvattajalta ei koskaan tule roskaa kehiin, vaan pääsääntöisesti laadukkaita rotumääritelmän mukaisia koiria, joiden eteen on kotona tehty kaikki mahdollinen ja vielä enemmän. Ei ne palkinnot taivaasta tipu."
Oman rotuni kasvattaja kertoi että MVA oli annettu tunnetulle ja arvostetulle kasvattajalle jolta oli ilmeisesti vähän mopo karannut voittaja koira oli jotain täysin muuta kuin pitäisi, se kun jatkaa sukuaan niin ongelmia rodulle luvassa. Ikävää tuomarointia ja suosimista mutta varsinkin kasvattajalta järjetöntä jalostusta. En nyt rotua mainitse ja tämä nyt oli vain yksi tapaus.
paljon kokenut vain hieman vähemmän. Muotovalioon kun tarvitaan muualtakin kuin yhdeltä ainoalta tuomarilta se sertti. Arvostelu riippuu niin monesta tekijästä esim. toisilla tuomareilla on ollut enemmän onnea saadessaan kehäänsä huippukoiria kuin taas toisella. Nämä enenmmän huippuja nähneet ovat vaativampia kuin toiset. Jotkut ovat saaneet rodun arvostelu oikeudet ilmaiseksi jne. Mutta yhden koiran vuoksi ei todellakaan koko kanta ole missään nimessä menossa hunningolle. Ja arvostelutilanteessa katsellaan koiran sen hetkistä kuntoa ja esiintymistä, ei sellaista jota se on joskus ollut tai millaisen tuomari näkee siitä kehittyvän.
Ja jos tuomari on palkinnut rotumääritelmän vastaisen koiran niin itse hän itsensä siinä munaa täydellisesti. Tuomaritkin ovat ihmisiä ja rapatessa roiskuu, mutta toisen kasvattajan mielipide arvostelusta ei vielä paljon paina ja ainahan on protestin mahdollisuus paikan päällä.
Kerran vuoden voittajanäyttelyssä tuomari palkitsi noin 14 kiloa painavan Griffonin jonka rotumääritelmä (silloinen) puhui korkeintaan viidestä kilosta. Tämä tuomari oli erikoistunut Dogo Argentiinoon ja arvosteli myös muut vastaavat rodut me vain olimme lisäyksenä siinä jossain välissä.
Täytyy tunnustaa etten hirveästi tiedä mitä kaikkea muotovalioon vaaditaan. Koirahan ei ollut rotumääritelmän vastainen mutta kehitetty siihen suuntaan että terveydellisiä ongelmia on luvassa jos sama linja jatkuu. Ainakin uskoisin ja olettaisin että muut saman rodun kasvattajat ovat asiasta samaa mieltä ja tuskin haluavat tuota piirrettä omiin koiriinsa.
Hyvä vertaus tuo ylikokoinen Griffon. Sitä vaan sattuu ja tapahtuu.
Olen savosta, lähin kaupunki pikku kylääni on noin 30km päässä ja sielläkin aika alkeellisesti koiratoimintaa, kauemmas ei ole mahdollisuutta mennä ihan joka viikko.
Koiraani on kehuttu hyvännäköiseksi, kaunis rakenteiseksi ja on sillä aika hyvä sukukin takana, joten olisi ihan hauskaa edes pari kertaa kokeilla miten pärjättäisiin, mutta eihän sinne ihan "kylmiltään" voi mennä, niin täytyy yrittää löytää jostain joku kurssi missä opetaan miten näyttelyssä toimia. Nuo match showt olis hyvä juttu, mutta kun sitä asutaan niin korvessa. :) eikä omaa autoakaan ole.
Laittakaa vinkkejä ja neuvoja, jos jollain sellaisia minulle olisi. Kiitän!
harjoitelkaa koiran kanssa kävelyä eli ravia. Koira vasemmalla puolellasi. Menkää ympyrää kuin olisitte kehässä. Jos sinulla on joku toinen ihminen mukana katsokaa millaista vauhtia koira tarvitsee jotta liikkeet näyttävät parhailta.
Sitten pyydä joku aina kun tulee teille katsomaan koirasi hampaat ja kosketella koiraa. Muista aina onnistumisen jälkeen palkita koira. Ja kyllä te joskus sieltä pääsette johonkin. Katso todella kennelliiton sivuilta alueesi kennelpiiri ja soita sinne ja kysy noista koulutuksista, kyllä sieltä aina jotain saa ellei muuta niin vastauksen ainakin.
http://www.koirakopla.com/nayttelyt.htm
Omalta osalta voin kertoa, että kun ensimmäisen kerran menin näyttelyyn, esitin vanhempieni koiran. Kokemusta näyttelystä vain katsomon puolelta. Oltiin kyllä harjoiteltu näyttelyhihnan kanssa kulkemista, seisomista sen verran että yhteistyö sujui koiran kanssa. Sen voin sanoo, että jännitti ihan älyttömästi. Itse näyttelyssä johon sit saavuttiin ajoissa katselin paikan päällä miten kyseisen rodun kanssa mennään kehässä ennen omaa vuoroa. Kun meidän vuoro koitti, niin tuntu siltä että sydän pysähtyy just, mut ei auttanut sinne vaan muiden mukana. Ja me vielä aloitettiin tämä niin vaatimattomalla näyttelyllä kuin kansainvälinen. Lopputuloskin oli aika uskomaton Serti, Cacib ja Vsp. Siitä se sitten lähti, näyttelykärpänen puraisi ja kun samalla sai liudan uusia ystäviä saman rodun harrastajista, niin onhan noita näyttelyitä tullut kierrettyä jonkun verran. Ainahan siellä ykköspallilla ei ns. seistä mutta yksistään se että näkee näitä rotututtuja, on minun mielestä se yx tämän näyttelyssä käymisen parhaimmista puolista.
Ja niin kuin joku tuossa jo mainitsikin kannattaa käydä mätsäreissä harjoittelemassa.