Taas on pitkä ilta takana, omia ajatuksia ja oloja. Sitä samaa kaipuuta, tarvetta ja ikuista ikävää. Sitä, että saisi olla toiselle jotain sellaista, mikä värisee sielussa ja kiertää mielessä. Jotain sellaista, arkaa, rohkeaa ja korvaamatonta.
Kuvittelen, miten istumme yhdessä. Katsomme pimenevään iltaan, pohdimme maailman menoa ja sitten unohdamme sen, koska meidän maailma on juuri siinä ja nyt. Ja eilen ja huomenna.
Ja suren. Tätä samaa ikävää, kun sitä päivää ei tule. Ja niitä päiviä, jolloin toiveikkaana silmät sädehtien odotan, että nyt ja tässä on minun ihminen, joka ei koskaan saavu.
Ja niin päättyy taas yksi ilta, kun sammuttelen toivon kipinöitä. Kastelen kuumia hiiliä, ja kitkerä savu saa silmät kyyneliin. Tässä ja nyt, eilen ja huomenna.
Ehkä taas ensi kerralla olen viisaampi, ja kierrän ja kartan. Olen onnellinen niiden puolesta jotka sen löytävät ja jatkan matkaa.
Kuvittelen, miten istumme yhdessä. Katsomme pimenevään iltaan, pohdimme maailman menoa ja sitten unohdamme sen, koska meidän maailma on juuri siinä ja nyt. Ja eilen ja huomenna.
Ja suren. Tätä samaa ikävää, kun sitä päivää ei tule. Ja niitä päiviä, jolloin toiveikkaana silmät sädehtien odotan, että nyt ja tässä on minun ihminen, joka ei koskaan saavu.
Ja niin päättyy taas yksi ilta, kun sammuttelen toivon kipinöitä. Kastelen kuumia hiiliä, ja kitkerä savu saa silmät kyyneliin. Tässä ja nyt, eilen ja huomenna.
Ehkä taas ensi kerralla olen viisaampi, ja kierrän ja kartan. Olen onnellinen niiden puolesta jotka sen löytävät ja jatkan matkaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan samoja tuntemuksia. Ikävöitkö miestä vai naista, vaikka eihän tuolla väliä ole. Ikävä, kuin ikävä.
Sellaista se ikävöinti on.
Pystyin jotensakin samaistumaan aloitukseen. Kovat kivut on käytävä läpi, ennen kuin hyväksyy sen, että se ihminen ei tule. Ja miksi ei tule? Koska ei häntä ollutkaan. Minä tiedän, että vain itseäni voin muuttaa. Mutta tiedän myös sen, että toista pitää kunnioittaa, että sielusi voi pysyä erillisenä ja vapaana, niin kuin pitääkin. Ehkä vihdoin alan löytää hyväksynnän. Mahdoton kun ei muutu mahdolliseksi.
No tää on tämmöstä. Tänään ei ihan niin kirvele, enemmän jomottaa, niinkuin hammassärky joka hetkeksi väistyy buranalla. Mutta sitä se kai on, ihmisen kaipuu toisen luo.