Kirjoitan sinulle nyt poikkeuksellisesti tähän keskusteluun.
Olet ilmeisesti mennyt naimisiin.
Mietin vain, mitäköhän halusit minusta? En oikein missään vaiheessa ole ymmärtänyt. Jos vain jaksat, toivoisin, että kirjoittaisit minulle ajatuksistasi edes yhden viestin verran. Se helpottaisi minua kovasti käsittelemään asiaa ja pääsemään tästä kaikesta jotenkin yli.
Haaveilin yhteisestä elämästä kanssasi mutta ymmärrän, ettei se ole mahdollista.
Toivon koko sydämestäni, että olet onnellinen ja vietät onnellisen loppuelämän!
Ja jos jollakin on kokemusta tai vinkkejä, miten päästä yli, kun on ollut umpirakastunut,niin kuulen mielelläni kaikki vinkit.
Olet ilmeisesti mennyt naimisiin.
Mietin vain, mitäköhän halusit minusta? En oikein missään vaiheessa ole ymmärtänyt. Jos vain jaksat, toivoisin, että kirjoittaisit minulle ajatuksistasi edes yhden viestin verran. Se helpottaisi minua kovasti käsittelemään asiaa ja pääsemään tästä kaikesta jotenkin yli.
Haaveilin yhteisestä elämästä kanssasi mutta ymmärrän, ettei se ole mahdollista.
Toivon koko sydämestäni, että olet onnellinen ja vietät onnellisen loppuelämän!
Ja jos jollakin on kokemusta tai vinkkejä, miten päästä yli, kun on ollut umpirakastunut,niin kuulen mielelläni kaikki vinkit.
Vastaukset 46
Vanhimmat
En ole mennyt naimisiin. Sinkkuna yhä. Mn
Miksi vastaat jos näin ei ole? Naurattaa nää tyhmät kommentit.
Hakisit apua. Sulla on asiat huonossa jamassa. Provo..
Tämä ei ollut aloittajan kommentti.
Tarkennan siis vielä, että aloittaja ei kirjoittanut tuota lainaamaani kommenttia, se oli joltain sivulliselta.
Juuri näin.
Olin naimisissa Juu vuoteen 2012 asti. En sen jälkeen. Mn
Miksi kirjoittelet toisia esittäen näitä aloituksia ja kommentteja? Jos esimerkiksi tässä tapauksessa tavoitteena on pitää loogista lukijoita haksauttavaa johdantoa yllä, niin ei onnistu ellei pää ole ilkeydellä lahotettu.
Provoilla on aina tarkoitus.
Ehkä olisi viisainta sanoa nimet suoraan ettei jää epäilyksiä. Olen todellakin Mn, mennyt naimisiin ja eronnutkin jo, mutta viestistäsi ei selviä millään tavalla että kenelle M naiselle olet viestisi tarkoittanut. Ehkä pitäisi vilkaista peiliin ennenkuin alkaa syyttämään provosoinnista ihmisiä.
En ole syyttänyt ketään NAISTA provoilusta mitä tulee tähän aloitustroloohon tai sen vastauksiin. Se luetun ymmärtäminen. Ihmisten sisälukutaito tuntuu olevan olematon silloin, kun tänne tullaan pahalla tahdolla etsimään jotain mitä tahansa misogyniaansa tukevaa ja tämä koskee ihan kaikkea.
En ole mennyt naimisiin,enkä mene😊
Yhden kerran voi sen liikkeen tehdä korkeintaan.
En mennyt.. kolmisen viikkoa sinkkuelämää takana.
Olen niin rikki, etten tiedä, miten pääsen tästä koskaan yli. Minulla oli tänään niin synkät ajatukset, että hetken jo kävi mielessä vetää henki itseltä. Kaikki on kaatunut vuosi vuodelta pahemmin päälle. Et ollut minulle jännitystä, etkä fantasiaa, vaan elämäni rakkaus, jota olen ikävöinyt joka ikinen päivä ja joka ikinen hetki. Elämäni on mennyt aivan pohjamutiin.
On vaikea kuvitella omaa loppuelämää, kun on ollut jotain niin arvokasta, mutta jota ilman joutuu elämään.
Kun on jäänyt koukuun kaippu,kuvitelmat,luulot ja ajatelaan itsemurhaakin. Varataan aika terveyskeskus lääkäri. Kerotaan asia.päästään julkisen sektorin alan asiantuntioiden hoitoon lähetellä.Jotta pääsee terapiaan ja elämä jatkuu.Lopuu haaveilut,kuvitelmat suhteesta,joka ei koskaan palaa takaisin. Apua kyetän hakee jos kyetään kirjoitaa ahdistus tänne.
Ennen kuin kukaan vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, niin täytyy kertoa, että söin ilmeisesti pilaantunutta ruokaa eilen ja aloin voida todella pahoin juuri asiasta kuultuani. Oksensin kahdeksan kertaa ja reaktio kropassa oli niin jäätävä, että tuntui kuin olisin ollut helvetissä, kun kaikki tämä sattui vielä samaan aikaan. Erittäin synkät ajatukset johtuivat siis osittain oksentelusta ja hirveästä paineesta päässä. Siihen vielä stressi, joka minulla oli tiistaina ja keskiviikkona, niin oli todella jäätävä eilinen. Jos olisin tajunnut, niin olisin laittanut sinulle viestiä vasta huomenna, kun selvisin tästä stressistä, oltaisiin voitu ehkä paremmin vaihtaa kuulumisia, mutta stressaantuneena minulle tulee usein olo, että teen kaiken juuri silloin, vaikka se ei olisikaan järkevää. Mutta kyllä tämä asia siitä huolimatta sattuu todella syvälle, ei siitä pääse mihinkään.
Täytyy kyllä sanoa, että tuo aiempi, "tuntuu pahalta" ilmaus on kyllä aika lievästi sanottu. Todellisuudessa olen edelleen aivan tolaltani, oli vaan välttämätöntä skarpata aiemmin, että selvisin.
Nyt voit lopettaa palstalla itkemisen.
Ja sinä länkytyksen, typerä kommentti!
Nämä on näitä oman elämänsä sankareita, jotka kuvittelee, että asioita voi hoitaa urputtamalla nimettömille provoilile ja yksi on kaikki.
Oon asumuserossa,,, mutta koska en tiedä kuka siellä kirjoittelee niin katson parhaimmaksi etten tee tästä novellia
Menen kyllä yhden ihanan miehen kanssa, kunhan hän on ensin eronnut edellisestään 😊
Juu älä huoli, ota ukkoni mahdollisimman pian sillä minäkin olen löytänyt jo paremman !!!
Älä kyllästy odottamaan 😁
Eikö se yhtään auta, kun toinen on mennyt naimisiin? Kertoo kyllä aika paljon. Eihän sellaista voi rakastaa jolla ei ole ehkä yhtään tunteita sinuun. Kyllä tuossa vaiheessa pitäisi herätä! Anteeksi suorasanaisuus.
Heh siis väärinkäsitystä täynnä. Olin tutulla kub tehtiin olettama. En minä sielä asu🙋🏼♀️
Meneekö tämä m vai n, ja onko tarpeen soittaa tähän kohtaan Haloo Helsinkiä, Piilotan mun kyyneleet?
Tein päätöksen meidän kummankin parhaaksi, olisimmehan me epäilemättä jonkin aikaa olleet onnellisia, mutta sitten elämän realiteetit olisivat alkaneet kuitenkin heittää hiekkaa rattaisiin. Jäähän meille tällä tavalla kuitenkin tahraantumaton muisto tästä.
Tahraantumaton..? Minun mielestäni tämä on kyllä näin täynnä tahroja. Ainoa tapa, jolla tämä olisi voinut olla tahraton, olisi ollut se, että kaikki olisi joskus päättynyt onnellisesti. Kaikki ne hetket, jolloin olet ensin osoittanut kiinnostusta, mutta sen jälkeen kertonut "positiivisesta kannustimesta" liikunnan harrastamiseen viitaten seksiin jonkun toisen kanssa, on sattunut niin paljon, mutta olen yrittänyt nieleskellä kyyneleeni. Ja minun on myös hyvin vaikea nähdä, miten elämän realiteetit olisivat tulleet heittämään hiekkaa rattaisiin. Mitä ne realiteetit olisivat olleet, jotka eivät olisi olleet tiedossa alusta alkaen?
Jotenkin koko ajatusmaailma siitä, että menee jonkun kanssa naimisiin meidän parhaaksi, on käsittämätön.
Minulle jäi muistoksi tästä lähinnä kasa epätietoisuutta, toistuvia tolaltaan menemisiä, pelkoa, että jos teen niin tai näin, teen väärin ja rakkautta, joka ei koskaan saanut minkäänlaista täyttymystä. Vuosia, jotka jäivät elämättä ja vuosia, jotka olisivat saaneet jäädä elämättä. Jos olisit koskettanut minua edes kerran kunnolla, voisin yrittää elää sen muiston kanssa, mutta minulle jäi vain kyltymätön ja huutava jano kosketustasi. Miten jonkun ihmisen kosketusta voikaan janota niin kipeästi vuodesta toiseen?
Tässä muistoasiassa on sekin ongelma, että virallisen totuuden mukaanhan mitään ei ole. Tämä tilanne muistuttaa Valko-Venäjää tai muita diktatuureja, joissa on virallinen totuus ja totuus.
Toivottavasti et loukkaantunut tästä kommentista! Se ei ollut tarkoitukseni. Halusin vain kertoa, kuinka vaikea tilanne minulle on. Siksi välillä jäädyn viestittelyssäkin, kun tulee sellainen olo, että siirrymme tasolta toiselle Emme enää kommunikoikaan niin, kuin tunnemme toisemme, vaan tulee sellainen olo, että joutuu välillä esittämään jotain, enkä silloin enää osaa kommunikoida mitenkään.
Minulla on sinua edelleen ikävä, kaikesta huolimatta. Toivon vain, että olet onnellinen.
Pitää vaan järjellä sanoa itselleen, että nyt se on kertakaikkiaan ohi. Kehittää ehkä pieni inho ja viha, joiden kautta sitten neutraali asenne, ajan kanssa. Ne huonot puolet toisesta kannattaa listata ylös ja tutkailla vaikka päivittäin, miltä tuskalta ja vaivalta tuli loppujen lopuksi säästyneeksi. Huokaista helpotuksesta.
Niin meninkin. Jo monta vuotta sitten. Tarvitseeko sen vaikuttaa ystävyyteemme? Ehkä et osaa olla joustava, en minäkään aina ole. Elämässä tulee vastaan monia ihania ihmisiä, joskus niille on vain osattava sanoa hyvästit, vaikka ei edes haluaisi. En tiedä oletko hyvästeltävissä, mutta en myöskään pakota sinua yhtään mihinkään. Aito rakkaus joustaa, se antaa toisen tulla ja mennä, kuten tarpeen on, eikä se pyydä vastalahjaksi toiselta mitään, mitä tämä ei halua vapaasta tahdostaan antaa.
Niin no joo, itteni kanssa naimisissa kolmekymmentä vuotta.
Ihan oikeesti.
Ajattelin silloin että minähän oon jo valmis morsian.
En minä kyllä kaikesta huolimatta itteeni hyvällä katsonut.
Mulla vain oli näkyvät mensut jotka näkyi varmasti kaikille.
Ei sitä silloin niin ajatellut.
Tuli kyllä puhuttua opejen puhheen piällekkin, voit vain kuvitella oliko joskus raastava hikikarpalo otsalla kun luokassa oli vain oltava.
Ei se taas siitä oo paljon muuttunnu, sikapiikki ja koronapiikki saatu.
Nämä epidemiat on olleet 20 vuoden sisällä.
"Oletko mennyt naimisiin?"
"Ilmeisesti olen mennyt, en nyt kuitenkaan aivan varma asiasta voi olla."
:D
Kirjoitan sinulle nyt tähän, että tuo "Sanokaa suoraan onko mun loppuelämä" -otsikoitu aloitus ei ollut minulta. En ikinä kirjoittaisi sinulle niin.
Meidät on ainakin kutsuttu yhden M häihin mutta ne on vasta heinäkuussa.
Kirjoitan sinulle edelleenkin vain näihin kahteen keskusteluun, jotka tiedät. Eli nuo muut satunnaiset aloitukset eivät ole minulta.
Minulle tekee huonoa tämä kaikki. Oksettaa ajatus siitä, että joku toinen nainen on ottanut hänen sukunimensä. :'( On niin hirveää kidutusta ajatella, kuinka on ostettu sormukset ja kävelty alttarille sanomaan "tahdon".
Anteeksi tämä ihmeellinen heikko hetkeni. En tiedä, mikä minuun meni tuolloin, tein ihan muita asioita tuolloin ja ihan kuin olisin tippunut pois jonnekin syvään, enkä oikein ollut oma itseni tuota kirjoittaessa. Totta kai tekee todella kipeää ajatella kyseisiä asioita. Toivon silti vain koko sydämestäni, että hän on onnellinen!
Eikö teillä ole GSM-matkapuhelinta kun pitää täälä vatvoa ollako vaiko eikö olla?
Joskus tämä ihmisten usko mitä kökömmin rakennettuihin narratiiveihin tuntuu aika epätodelliselta. Aloitus on niin provo kuin olla ja voi.
Olen pahoillani puolestasi. Täällä on monta rikkinäistä sielua kaipaamassa sitä ihmistä, johon oli tai kuvitteli olevansa rakastunut tai ainakin ihastunut.
Itse ajattelen asiast niin, että parisuhteeseen tarvitaan kaksi samoin ajattelevaa ihmistä. Ei riitä, että vai toinen kaipaa ja rakastaa. Sen ymmärtäminen ja hyväksyminen on vaikeaa ja omalla kohdallani se vie vuosia. Se voi viedä jopa toistakymmentä vuotta, mutta sitten, kun se loppuu; kaipaus häviää, jäljellä ei ole enää muuta, kuin pieni muisto. Se aika tulee joskus eteen, toisille se tulee nopeammin, toisille hitaammin.
Tiedän miltä tuntuu, kun kaipaa ja rakastaa yksin. Se tuntuu todella pahalta. On yritettävä ymmärtää se, että itsessä ei ole ollut mitään vikaa, eikä siinä toisessa; vain tunteet ovat toiselta puuttuneet. Tunteille me emme mahda mitään. Sille, miten ne käsittelemme, ehkä voimme jotain.
Tiedän, että tuntuu vaikealta jokainen päivä, mutta niistä päivistä muodostuu ketju ja sen ketjun päässä on se päivä, jona sinä olet vapaa ja voit ehkä nähdä taas toiset ihmiset mahdollisina tulevina kumppaneinasi.
Toivotan sinulle hyvää kesää ja halaan mielessäni sinua - olet arvokas juuri sellaisena, kuin olet.
En voi sille mitään, mutta ikäväni on edelleen aika raastava. Jokainen asia muistuttaa hänestä. Viime ajat on ollut muutenkin vähän vaikeita, minulla on tavallisesti hyvin selkeät ajatukset, nyt on sellainen olo, että ajatukset on ihan mössöä, varsinkin, kun viime hetkinä on tapahtunut niin paljon, enkä ole kyennyt käsittelemään kaikkea. Olen pahoillani, rakas mies, jos olen ollut viime ajat hieman outo. Yritän saada ajatuksiini selvyyttä. En ole saanut edes syötyä. Olen syönyt viimeksi tiistaina lämpimän ruuan tai ylipäätään jotakin kunnollisempaa. Sen jälkeen olen syönyt viimeisten viiden päivän aikana vain yhden kanaleivän, kaksi jäätelöä ja yhden jogurtin. Olin alkuviikolla jotenkin muutenkin niin stressaantunut, että tuli sellainen olo, että on vain liikaa kaikkea, enkä enää kyennyt käsittelemään kaikkea. Anna anteeksi outouteni. Minulle ei ole ikinä ennen käynyt näin. Yritän saada ajatukseni selvitettyä. Se ei silti vie ikävääni.