Suomenlapparinpennuista

Meillä on vuodenvanha suomenlapinkoira ja kun on lapsi perhe koira puree kun tahtoo. vaikka torumme sitä se ei vaan usko välillä "lyömme" lehdellä kuonoon mutta ei niin että sitä sattuisi. Kaikkia se ei pure mutta välillä.

näin: Tee selkeät rajat. Kun pureminen menee liian villiksi, KILJAISE täysillä ja lopeta leikkiminen. Älä huomioi koiraa vaikka se tahtoisi kiinnittää huomiosi kuinka. Odota hetken aikaa kun koira rauhoittuu ja aloita sitten leikki uudelleen. Jos pureminen ei lopu tai koirasi roikkuu esim. vaatteissasi, vie se eri huoneeseen ja anna metelöidä tms. jos se sitä tekee.
Laumasta eristäminen toimii kyllä, kunhan sen tekee aina johdonmukaisesti kun koira alkaa puremaan. Ja olet varmaan huomannut, että koiranpennut vinkuvat todella huomioitaherättävästi, jos ne puraisevat toisiaan liian kovaa. Samaan elekieleen ihmisenkin tulisi pyrkiä, jotta koira voisi opetella säätelemään puremisensa voimaa...

Luepas vaikka Tuire Kaimion kirja: Pennun kasvatus - pennusta kunnon koiraksi. Siellä on miljoona vinkkiä ja asiaa, joita kunnon koiralle tulee opettaa ja myös se, miten ne opetetaan. Myös tuosta puremisesta siellä puhutaan.

Tsemppiä. Mikä on kiellettyä aikuisena, sen on oltava kiellettyä myös nyt!

Minulla on sekä suomenlapinkoira, että kääpiökoiria ja kaikkiin on pätenyt sama keino.

mulla on 1.vuotias lappari narttu,ja oli pentuna(ja edelleen)erittäin kovapäinen ja taistelutahtoinen.mutta älä ainakaan ala heittämään vaikka käpyja tai jtn.jos puree,se saa vaan tavallaan palkinnon.ehkä kannattais nousta seisomaa/murahtaa/tai ottaa hellästi korvista kiinni ja katsekontakti ja YSTÄVÄLLISELLÄ äänellä selittää kaikkea jolloin koira tuntee olonsä epämukavaksi...