Niin eli kyselisin kokemuksia kokeneilta miten lasten kanssa veneily Saimaalla on sujunut toukokuun lopulla? Ollaan perheen kaa lähdössä veneilee(ollaan yötä veneessä) Etelä-Saimaalle ja vähän jännittää ilmat. Vene 9-metrinen Fiskari ja lämppärinä Wallas2400. Pärjääkö 1v ja 6v lasten kaa, lähinnä yöllä. Tarttis varmaan nukkuu makuupussissa???
Kiitos asiallisista vastauksista
Kiitos asiallisista vastauksista
Vastaukset 5
Vanhimmat
Makkarit mukaan ja kunnolla vaatetta sadevehkeet. Ei ole huonoja kelejä,on vain huonoja varusteita, sanoi joku näsä joskus.
Kyypakkaukset. Kyllä pärjäät hienosti.
Omia lapsia ei vielä ole mutta makuupussi ehdottomasti kannattaa ottaa. Veneeseen kuitenkin tulee kosteutta yöllä niin ei vilustu niin herkkään.
Paljonhan se on lapsestakin kiinni, itse ollu mukana vanhempien kanssa vesillä 3 vuotiaasta lähtien mutta mitä olen kuullut nykyään, pitäis olla dvd-soitinta yms... ajat muuttuu. 1-vuotias varmaan vaatii vähän lisätöitä mutta ei varmaan ongelma, tuttavapariskunnalla oli veneessä mukana 8kk ikäinen (n. 8 metrinen matkavene)
Turvallisuus ensin:
Kaikki vaaralliset paikat suojattava (moottori, lämppäri jne.). Pelastusliivit ehdottomat (pyrkivät jatkuvasti ottamaan pois, itse ratkaisin ongelman nippusiteillä, ei poisteta ilman katkaisupihtejä!). Rantautumisessa lapset pois tieltä, esim kajuuttaan, ettei vahingossa astu sormien päälle. Asiallinen ensiapupakkaus on ehdoton (ja sen käyttöön kannattaa tutustua, hyvä käydä esim. ensiapukurssin). Avun saanti merellä kestää paljon kauemmin kuin maissa! Kyyn pureman tunnistaa siitä että on kaksi pientä pistettä n. 5 mm toisistaan, turvotusta ja joskus rakkuloita. Kyytabletti, makuuasento ja välittömästi sairaalaan. Joka ilta kannattaa tehdä "punkki-syyni", tavalliset paikat taivekohdat, sukupuolielimet, hiuspohja (kaikkialla missä on paljon verisuonia lähellä pintaa). Punkki ei poisteta voilla vaan asiallisilla punkkipihteillä!
Viihtyvyydestä:
Kymmenen minutin kuluttua kysytään "koska me ollaan perillä?".Lapset ikävystyvät nopeasti veneessä, kannattaa antaa niiden olla "mukana" touhussa (ohjata jne). Sekä hankkia riittävästi muita askarteluita (piirtämistä,lukemista, onkivälineet, haavit jne). Liian pitkiä päivämatkoja ei kannata suunnitella (3-4 tuntia korkeintaan). Voi matkan aikana kertoa mitä kaikkea hauskaa odottaa matkakohteessa.
Muuta:
Lapset eivät ole yhtä arkoja merisairaudelle kuin aikuiset, mutta...Merisairaus on sekä fyysinen että psyykkinen sairaus. Fyysisellä puolella se on tasapainoaistin ylirasitusta, apu on ulkona oleminen niin että näkee horisontin (ja saa raitista ilmaa). Psyykkisellä puolella se on pelko, kannattaa itse pysyä rauhallisena (pelko tarttuu), pitää sylissä, laulaa, vitsailla...Jos sisätiloissa, ehdottomasti makuuasennossa. Luonteenomaista merisairaudelle on se potilas itse pyrkii tekemään kaikki ne asiat jotka pahentavat sitä. (Mennä sisätiloihin, olla syömättä jne)
Riippumatta mitä kasvatustapaa muuten harrastetaan, kannattaa alusta lähtien opettaa lapsille että veneessä ei neuvotella asioista. Sana EI tarkoittaa juuri sitä, ja se ei muutu. Yllättävän nopeasti oppivat ja kaikki voivat paremmin.
Näitä kannattaa soveltaa veneilyä tuntemattomiin
aikuisiinkin. :-))
antoivat vähän lisäpuhtia. Olen tekemässä veneilysivuja, tuo äskeinen sivu oli ainoastaan pelkkä esimaku todellisuudesta.
Jos voit (voitte) täydentää tekstiä, kaikki otetaan kiitollisuudella vastaan. Tuolla purjehduspalsatlla haukuttiin päivänrannanmaalariksi, synnynnäisiä looserita?
Onko mitään sivuja jotka koskevat ensiapua merellä? Kaikki ensiapusivut tuntuvat suuntautuvan siihen että miten sais rahat pois, eikä miten potilasta pelastetaan. Koskee erityisesti (suomen punainen risti).
varsinaiset sivut;
LAPSET VENEESSÄ
Turvallisuus ensin:
Kaikki vaaralliset paikat suojattava (moottori, lämppäri jne.). Pelastusliivit ehdottomat (pyrkivät jatkuvasti ottamaan pois, itse ratkaisin ongelman nippusiteillä, ei poisteta ilman katkaisupihtejä!). Rantautumisessa lapset pois tieltä, esim kajuuttaan, ettei vahingossa astu sormien päälle tai saavat muita kolhuja.
Asiallinen ensiapupakkaus on ehdoton (ja sen käyttöön kannattaa tutustua, hyvä käydä esim. ensiapukurssin). Avun saanti merellä kestää paljon kauemmin kuin maissa! Kyyn pureman tunnistaa siitä että on kaksi pientä pistettä n. 5 mm toisistaan, turvotusta ja joskus rakkuloita. Kyytabletti, makuuasento ja välittömästi sairaalaan. Joka ilta kannattaa tehdä "punkki-syyni", tavalliset paikat taivekohdat, sukupuolielimet, hiuspohja (kaikkialla missä on paljon verisuonia lähellä pintaa). Punkki ei poisteta voilla vaan asiallisilla punkkipihteillä!
Viihtyvyydestä:
Kymmenen minutin kuluttua kysytään "koska me ollaan perillä?". Lapset ikävystyvät nopeasti veneessä, kannattaa antaa niiden olla "mukana" touhussa (ohjata, kiikaroida jne). Sekä hankkia riittävästi muita askarteluita (piirtämistä,lukemista, onkivälineet, haavit jne). Liian pitkiä päivämatkoja ei kannata suunnitella (3-4 tuntia korkeintaan). Voi matkan aikana kertoa mitä kaikkea hauskaa odottaa matkakohteessa.
Yllätyslahjoja voi kyllä pitää mukana, mutta niitä ei pidä antaa silloin kun lapset kiukuttelevat! (Päin vastoin!). Lapset ovat vähän niin kuin Pavlovin koirat, nopeasti ne oppivat että tietynlainen käyttäytyminen (ikävä sellainen) palkitaan.
Lapset nauttivat kahdesta asiasta: Kun niillä on hauskaa ja kun niille annetaan vastuuta. Pitää käyttää hieman psykologiaa:"voitko selvittää noita köysiä, ettei maasto kaadu jos joudutaan kääntämään", "voitko hakea isän aurinkolasit, mutta varovasti, ilman niitä en näe kareja", "voitko sinä, jolla on paremmat silmät, katsoa kiikarilla jos edessä on viitta" jne. Aina pitää korostaa annetun tehtävän "tärkeyttä" ja muistaa kehua jälkeenpäin.
Tylsyyden tappamiseksi pitää leikkiä matkaopasta: "tiedätkö mikä tuon luodon nimi on? Dömaskär! Tiedätkö mitä se tarkoittaa? Se on ruotsia (Död mans skär) ja tarkoittaa "kuolleen miehen luotoa". Tiedätkö miksi? "eräänä myrkyisenä yönä...". Parempi tietysti jos jutussa on totuudenpohjaa, mutta myös "valkoiset valheet" kelpaavat. Lapset rakastavat kummitus- ja kauhutarinoita (aiheita riittää loputtomiin: Scylla ja Charybdis, malstrom, merihirviöt, hait(maailman toiseksi suurin hai, yli 10 m, esiintyy itämerellä, tämä on totta!), jättiläismustekalat, haaksirikot, meritaistelut, Ahti, Loch Ness hirviö, Bermuudan kolmio, Sargassomeri...). Ei tällaisista kertomuksista mitään traumoja synny (jos joku sitä pelkää!)
Kurista:
Vesillä liikkuessa turvallisuus on kaiken alku (ja loppu). Siitä ei koskaan tingitä (piste!). Yllättäviä tilanteita, jotka vaativat nopeita ratkaisuja saattavat ilmestyä milloin tahansa (ilman ennakkovarotuksia), silloin on parempi että yksi henkilö koordinoi tarvittavaa toimintaa (monesti häntä kutsutaan kapteniksi) ja muut tottelevat, myös lapset. Tilanteen sattuessa ei ole aikaa keskustella, neuvotella ym. vaan on toimittavaa selkeästi ja nopeasti jotta päästäisi pälkähästä pois! (En tarkoita mitään armejantapaista kuria (kaikkea muuta) mutta parempi elossa ja henkisesti loukkaantunut kuin kuollut ja patologin pöydällä...)
Riippumatta mitä kasvatustapaa muuten harrastetaan, kannattaa alusta lähtien opettaa lapsille että veneessä ei neuvotella asioista. Sana EI tarkoittaa juuri sitä, ja se ei muutu. Yllättävän nopeasti oppivat ja kaikki voivat paremmin.
Muuta:
Lapset eivät ole yhtä arkoja merisairaudelle kuin aikuiset, mutta...Merisairaus on sekä fyysinen että psyykkinen sairaus. Fyysisellä puolella se on tasapainoaistin ylirasitusta, apu on ulkona oleminen niin että näkee horisontin (ja saa raitista ilmaa). Psyykkisellä puolella se on pelko, kannattaa itse pysyä rauhallisena (pelko tarttuu), pitää sylissä, laulaa, vitsailla...Jos sisätiloissa, ehdottomasti makuuasennossa. Luonteenomaista merisairaudelle on se potilas itse pyrkii tekemään kaikki ne asiat jotka pahentavat sitä. (Mennä sisätiloihin, olla syömättä jne)
Ensioireet ovat hiljaisuus, apatia, kalpeus ja kylmä hiki otsassa. Kannattaa vähän seurata ja jos näitä havaitsee, yrittää kääntää kiinnostusta jonnekin muualle. Jos oksennus kuitenkin pääsee tulemaan, vähätellään asiaa ja sanotaan että "tämän takia veneet tehdään vesi- ja ruokatiiviiksi". Lapsella on muutenkin täysi helvetti merisairauden takia, ei tarvita mitään lisää haukkumisia tyyliin "tuossa meni minun uusi kannettava!"
Last updated 21.4.2005