Voi kuulostaa tyhmältä mut mun hevonen kuoli vajaat vuosi sitten...mun vanhemmat eros tän jälkeen ja isä jäi asumaan vanhaan kotiini ja minä, äiti ja siskoni muutetiin vähän kauemmas mutta samalle paikkakunnalle.hevoseni hauta on isäni luona ja kun olen tällä kylässä käyn aina haudalla ja vien ehkä kynttilänkin.kotona taas poltan joka ilta kynttilää hevoseni kuvan edessä. pidän itseäni syyllisenä tämän eläimen kuolemaan koska laitoin sen ulos väärään laitumeen ja se söi siellä jotain sopimatonta ja kuoli suolentukokseen tm.olen välillä tosi masentunut ja koulussa poissaoleva ja kaverit vaan huhuilee mua nimeltä.MITÄ VOIN TEHDÄ!!!!!! onneksi hevoseni antoi minulle todella arvokkaan lahjan...varsan...ja toisenkin,hevoseni opetti minulle mitä tosirakkaus on......................
huokaus
ei kukaan
2151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
pitää kulua, se on ainoa lääke. Vuosi ei ole vielä tärkeän ihmisen tai vaikka hevosen kuoleman jälkeen mikään aika. Pari-kolme-vuotta ja mielialasi on jo varmaan toinen. Toki tuohon nyt mahtuu muutakin kuin hevonen, erot ja muutot. Eli aika suuri annos ikäviä asioita.
Mutta kuten jo sanoin, anna ajan kulua ja vaikka pakota itsesi esimerkiksi niiden kavereiden seuraan ja tekemään jotain. Se vielä parantaa sitä minkä aika aloittaa.
Terveisin se kuuluisa nimimerkki "kokemusta on..."
Ei kannata itseänsä syyllistää. Emme me kukaan ole täydellisiä,ja aina voi jossitella jälkeenpäin. Tiedät kuitenkin ettet ole tahallasi tehnyt mitään pahaa sille hevoselle, ja se on varmasti ollut onnellinen kuollessaankin että on saanut olla noin välittävän ja rakastavan ihmisen lemmikkinä,joten älä suotta tunne syyllisyyttä. Kyllä se elämä siitä alkaa vielä hymyilemään ja onhan sulla kuitenkin ne varsat,joten hyviäkin asioita löytyy kun vain katsoo ympärilleen. Koita jaksaa ja kaikkea hyvää sulle elämään.