Mun veljeni sairastaa epilepsiaa,hän saa lähes päivittäin kouristus kohtauksia. Viime vuoden lopulla hänellä laitettiin leikkauksella stimulaattori jonka pitäisi pitää aivojen sähkötasapaino kunnossa. Hänellä on kokeiltu monia eri lääke yhdistelmiä, niistäkään ei tunnu olevan apua. Hän sairastui 13 vuotiaana, ihan yhtäkkiä ilman onnettomuutta tai muuta. Hän on nyt 22 vuotias elää vanhempien kanssa. Tuntuu että isot kouristus- ja tajuttomuus kohtaukset ovat aiheuttaneet hänelle taantumista. Tuntuu että hänellä ei ole normaalia elämää ollenkaan. Ei työtä, ei asuntoa, ei parisuhdetta, eikä oikeastaan edes kavereita. Läheltä seuranneena voin sanoa että epilepsia on sairaus jota en toivoisi vihamiehellenikään.
Paha epilepsia
Irmeli
61197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onhan hänellä asunto, jos asuu vanhempiensa luona. Ja nämä ovat varmasti hänen ystäviä. Ja parisuhdetta ei kaikki kaipaa...
Vähän positiivisempaa ajattelua, kiitos!
...epilepsia voi tosiaan olla pahimmillaan todella paljon erilaisia vaikeuksia aiheuttava sairaus. Saan olla onnellinen, että epilepsiani on lievä, vaikkain vaikeahoitoinen. Toivotaan, että veljesi tilanne helpottaisi ja hän pääsisi pikkuhiljaa omaan elämään kiinni. Oletteko miettineet tukiasuntoja tmv?
Tuo elämä on normaalia hänelle tuossa tilanteessa. Ei työ, parisuhde, alkoholi, avioero, ajokortti, bailaaminen, rikastuminen ja itsekkyys tai toisten sääliminen tee kenenkään elämästä normaalia. Olet huomannut hänessä taantumisen merkkejä. Lukuisat kohtaukset varmaan tekevät sitä. Yritä olla hänen tukena ja tuoda hänen elämään sellaista mistä hän pitää. Tässä tapauksessa tuskin lohduttaa häntä, jos kerrot hänelle tunteistasi, että hän ei voi normaalia elämää elää ja säälit häntä. En tiedä, ajatteletko, että kuolema olisi hänelle helpotus?
käyny kaikki hoitomuodot läpi? Kuulostaa tosi pahalta toi tilanne! Mä oon kokeillu ns. vaihtoehtohoitoja. Vyöhyketerapia ei mulla toiminu, siitä tuli vaan korvat kipeeks. En tosin käyny siel ku yhen kerran. Sen sijaan akupunktio on ollu aivan loistava apu!! Mulla ei tosin tilanne oo yhtään noin paha, mut jos mun tilanne ois tollanen niin mä kyl yrittäisin kaikki keinot mitä maailmassa on! Juoksisin vaikka sateessa alasti kuutamossa jos joku ois kertonu mulle että se auttaa...Mä luulen et terveellisistä elämäntavoista vois olla hyötyä, mulla ainaki stressi ja väsymys on laukaisevia tekijöitä ja voi olla että ruokavaliollaki on merkitystä. Ite en tosin oo kokeillu. Jos hän asuu pääkaupunkiseudulla niin voin kertoa hyvän akupunktiohoitajan(käyn siellä iteki). Tk-akupunktiohoitajista en oo kuullu ku huonoa kokemusta. Jos hoito ei auta, vika on lääkärissä, ei akupunktiossa, luulemma. Mä luulen että hänelle ois ilo kuulla että toivo ei oo ihan menetetty! Mä jauhan tästä akupunktiosta nyt hirveesti, mutta mulla se on auttanu niin superhyvin, että oon vaan ihan helkutin onnellinen että mulle kerrottiin siitä. Ai niin, akupunktiohoidon alussa voi käydä, että oireet pahenee, mutta sitte pian alkaa parantuminen! =)
Eliks kirjotin vastauksen tähän mut laitoin sen vahingossa väärän otsikon alle...eli toi hei-alkunen on mun.
Olen kuullut että joku on saanut apua kiropraktikolta, kannattaa kokeilla, voihan olla että esim joku hermo on painuksissa tai jotain vastaavaa.tämä nyt tietenkin on häviävän pieni mahdollisuus ja täysin mututarvio mutta tuossa tilanteessa kokeilisin, ja onhan hermoratahierojia ym