häpeän itseäni niin paljon.. en kehtaa mennä enää psykologillekaan kun se katsoo niin pahasti.. kaikki katsoo pahasti ja vihaa mua.
oon hirvee läski omasta mielestäni... turvoksissa kaikista lääkkeistä. ja joka paikkaan koskee. miten mä jaksan.. oon yrittäny rukoilla ja muuta mutta ei auta... välillä on sillain parempi olo mut sit iskee kauhee pelko ja ahdistus.. ja huono olo ja itsesyytökset.. en vaan osaa mitään.. pelkään tulevaisuutta, pelkään maailmaa. en uskalla luottaa mihinkään. mitä voisin tehdä??? ja koska tahansa saatan joutua sairaalaan. en halua sinne.en halua kuin voida nauttia elämästä mutta se ei onnistu. ja olen vasta 17 vuotias. satutan itseäni ja sitten myöhemmin hävettää kaikki arvet yms. mutta kun mikään ei auta vaikka todella olen yrittäny. enkä haluis olla tällänen surkea paska. mitä tässä oikein voi tehdä.. en voi liikkua enää missään.. kaikkialle vaan sattuu ja tuntuu pahalle. vihaan itseäni!!!
oon hirvee läski omasta mielestäni... turvoksissa kaikista lääkkeistä. ja joka paikkaan koskee. miten mä jaksan.. oon yrittäny rukoilla ja muuta mutta ei auta... välillä on sillain parempi olo mut sit iskee kauhee pelko ja ahdistus.. ja huono olo ja itsesyytökset.. en vaan osaa mitään.. pelkään tulevaisuutta, pelkään maailmaa. en uskalla luottaa mihinkään. mitä voisin tehdä??? ja koska tahansa saatan joutua sairaalaan. en halua sinne.en halua kuin voida nauttia elämästä mutta se ei onnistu. ja olen vasta 17 vuotias. satutan itseäni ja sitten myöhemmin hävettää kaikki arvet yms. mutta kun mikään ei auta vaikka todella olen yrittäny. enkä haluis olla tällänen surkea paska. mitä tässä oikein voi tehdä.. en voi liikkua enää missään.. kaikkialle vaan sattuu ja tuntuu pahalle. vihaan itseäni!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miksi häpeät itseäsi? Siksi että olet lihava?
Ymärräthän että maailmassa on miljoonia lihavia ihmisiä ja myös paljon pahempia asioita kuin lihavuus.
Oletko miettinyt tämän "kaikki katsoo pahasti ja vihaa mua"-olevan vain pääsi sisällä? Et pidä itsestäsi ja siksi et usko muidenkaan pitävän.
Olet turvoksissa kaikista lääkkeistä ja joka paikkaan sattuu. Minusta sinun kannattaisi jutella tämän psykologin kanssa esim. siitä, voisiko lääkkeiden määrää vähentää, olisiko mahdollista?
Asutko jo yksin vai vielä vanhempiesi kanssa? Miten he suhtautuvat asiaan?
Minusta on hienoa että ymmärrät viiltelyn tekevän rumia arpia, joita myöhemmin tulet katumaan ja häpeämään, eli älä tee niitä.
Jos lihavuus todella häiritsee sinua niin paljon, mikset tekisi sille jotain? Lähde ulos raittiiseen ilmaan! Ala tehdä kävelylenkkejä, pyöräile! Ota musiikkia mukaan ja anna musiikin viedä! :)
Pidätkö eläimistä? Oletko ikinä ajatellut hankkivasi eläintä? Jos vastasit edes toiseen kyllä, miten olisi jos hankkisit pienen koiranpennun? Saisit kouluttaa sen alusta asti ja antaa sille rakkautta. Koira kiintyisi sinuun ja sinulla olisi joku joka todella olisi riippuvainen sinusta, joku joka todella tarvitsisi sinua. Koirasta saisit myös oivan lenkkikaverin.
Voisit myös alkaa harrastaa sen kanssa vaikka agilitya ja sitä kautta voisit saada uusia kavereita. Usko vaan, eivät he sinua rumasti katsoisi! Koirien omistajien joukossa on monta liika lihavaa tuulipuku tapausta, jotka kuitenkaan eivät välitä siitä vaan nauttivat elämästä Tsemppiä! Toivottavasti kirjoituksestani oli edes jotain apua:)
Ja muuten, itse olen 18vuotias, en mikään omiaan höpisevä 60mummo.
ensinnäkään en asu kotona enää. asun asunnossa johon ei saa eläintä ottaa.
olen 168/58... ja joka päivä melkein juoksen, kävelen, pyöräilen ja käyn myös kuntosalilla jne.. että näin.
Sinulla taitaa olla pahasti vääristynyt kuva kehostasi..syömishäiriöitä? Nimittäin lihavahan sinä et todellakaan ole, kaukana siitä.
vihaan itseäni jos syön. tekee mieli oksentaa kaikki ulos mutten voi koska minulla on kämppis... joskus tekee vain mieli jatkaa juoksemista niin kauan, että kuolisin siihen.. voi kun saisi vain tän paskan olon pois.. vihaan niin itseäni, samalla haluan olla yksin, samalla turvassa...
On hyvä ettet "voi" oksentaa, sillä edes se pitää sinut irti syömishäiriöstä(vaikka toisaalta sinulla jo sellainen on). Mieti millaiseen kuntoon hampaatkin menee alituisen oksentamisen myötä..hyi! (okei, laiha lohtu, mut kuitenkin..)
Oletteko kämppiksesi kanssa hyviäkin ystäviä? Tai onko sinulla ketään jonka kanssa voisit jutella ja kenelle ajatuksistasi kertoa?
Itse muuten olen sinua 8 senttiä lyhyempi ja painan saman verran, mutta itse pidän itseäni (niinkuin olenkin)normaalipainoisena, ja on parempikin että löytyy vähän peppua, ettei ole täysin luusäkki, niinkuin monet miespuoliset kaverini ovatkin sanoneet. :)
Käytkö terapiassa? Minusta sinun todella pitäisi puhua tästä, miksi niin paljon vihaat itseäsi.
Kyllä 60 vuotiaat mummot ovat aika viisaita 18 vuotiaisiin verrattuna...Itse olen ihaillut heidän ahkeruuttaan ja auttamishaluaan, mitä ei nykyihmisiltä löydy. Elämänkokemus on opettanut selviytymään monesta vaikeasta asiasta.
Juu en minä pahalla sitä tarkoittanut, mutta kun viestini olivat kohtalaisen positiivisia ja jos kaikki vituttaa, ni yleensä ne on ne vanhemmat ihmiset jotka tyrkyttää sitä "positiivisuus-paskaa" :) Eipä vedetä hernettä nenuun:)
Tää saattaa vaikuttaa typerältä neuvolta, mutta uskallan sen sinulle antaa, sillä itse sain saman neuvon aikoinaan, kun oloni oli lähes just sama kuin sinulle...
AKUPUNKTIO AUTTAA!
Kävin neljä kertaa akuhoidossa ja kyllä olo parani. Tuskin olisin tätä tässä kirjoittamassa jos en olisi akussa käynyt. Lisäksi hoidoksi sain epa-e, magnesium, b-vitamiinia oikein tuhdin annoksen sekä D ja kalkki. Nyt on olo niin paljon parempi vaikka ei vielä normaali. Uskoa tulevaisuuteen on!!
Olet hieno ihminen :)
Kiitos:)