Asumme uusioperheessä mieheni kaksi lasta ja minun kaksi lasta. (Mieheni lapset joka toinen viikonloppu meillä). Iältään 14- ja 13 v. Minulla 10-ja 7 v jotka elävät kanssamme jatkuvasti. Mutta lapset ovat saman viikonlopun isällään ja äidillään ja meillä kaikki neljä, puhuttelevat jopa toisiaan sisaruksiksi mikä on minusta hyvä asia. Olemme seurustelleet neljä vuotta ja niistä asuneet kaksi. Ehdotin miehelleni kaksi vuotta sitten että puhuisimme hänen lasten kanssa mitkä ovat sitten meidän perheen säännöt kun ovat täällä , mielestäni minun lapseni tietävät kun asuvat täällä jatkuvasti ja kun isi on ollut viikonloppu isi yksin kuusi vuotta ennen meitä niin elämäkin on varmaan ollut helpompaa. Isin mielestä siihen ei ollut aihetta, mutta kun minä naisena "ehkä" ymmärsin jo silloin kun vanhenpi lapsi on isin pikku prinsessa ja nuorempi on poika ei ole niinkään kiinni isässä tai sanotaan että pojat ei ota asioita niin "vakavasti". Nyt pallo on sit räjähtänyt käsiin lapsilla ei olekaan rajoja kotona mutta kun täällä on. (äidin miehellä aikuiset lapset.) Tyttö on jo sen ikäinen että peseytyä pitäisi joka ilta ja aamu, haju on aivan karsee ja hän nukkuu tyttöni kanssa samassa huoneessa joka taas sanoo minulle ettei pysty nukkumaan siinä hajussa. Isä antoi tytön olla jo alkuvuodesta periksi asiasta ei tarvitse käydä pesulla (päivän ollut hevostallilla) en kyllä hyväksynyt asiaa. Äiti oli just sillä hetkellä lähdössä reissuun niin tyttö laittoi vastaan. Äiti ilmoitti että tyttö lähteekin mukaan kahden päivän päästä se olikin ettei lähde ei tykkää matkustaa et jää kotiin muutamaksi viikoksi seuranaan muka aikuinen 19-vuotias poika. Meni tasan kaksi vuorokautta kun tyttö soitti isälleen ja pyysi saako tulla meille ja tuli meille ja kaikki meni hyvin, saihan siinä ainakin äiti hyvän omantunnon lähteä reissuun kun oli antanut lapselleen vaihtoehtoja ja hyväksy ne ja taas ostettiin jotain kivaa lapselle siitä hyvästä kun äiti lähtee, kamerakännykkä (ennen pari hamsteria). Nyt tämä asia tuli uudestaan ilmi kun isä ei ole lauantai aamuisin haistelemassa tyttöään. Isä yritti puolustaa minulle ettei ruveta kaivaan verta nenästä heti kun tyttö on tullut isin luo,
mut minä en antanutkaan periksi pyysin tyttöä käymään edes vessassa pesemässä kainalot niin kaikki ok. Huusi vain minulle että en käy! Tyttö otti puhelimensa ja soitti äitinsä hakemaan hänet kotiin ja itki(osaa kyllä itkeä ja huutaa) kuin lapsi vain voi ja äiti tuli. Oman lapseni kohdalla en olisi noussut edes sohvasta vain sanonut et käyppäs pesulla, hyvää yötä. Äiti on ennenkin antanut lapselle ennenkin vaihtoehtoja mitä emme hyväksy (kotona kuin enkeli). Eikä isäkään tähän puuttunut ei ollut minun kanssa samoilla aaltopituuksilla. Tyttö ei halua enää tulla meille ja äitikään ei suosittele. Pommi on valmis teini osaa käyttää tilaisuutta hyväksi isäkin nyt tajuaa mut äiti ei.
Alkaa tuntua että rajat on unohtunut ei lapsi vielä saa päättää omasta elämästä tai minusta alkaa tuntua siltä että ex:ä ei halua miehellensä onnea
vain kostaa hänelle. Muuten tyttö on vielä koulussa kiitettävä ja käytökseltään hyväntapainen mut entä muutaman vuoden päästä.(kavereita ei kyllä ole)
Hakee vielä omaa identtiään ja on vielä lapsi ei aikuinen joka saa päättää omasta elämästä ei todellakaan minusta ole oikein, saa sitten nähdä kun omat ovat murkkuikäisiä mutta asiat pystyn keskustelemaan isän kanssa kumpikaan emme ole pompoteltavissa. Auttakaa mitä teen olenko vain varjo kotona kun miehen lapset ovat täällä mutta silloin murtuu omienikin lapsieni säännöt. Poika tykkää säännöistä joita kuulemma kotona ei ole. Olen yrittänyt järjestää yhteisiä leipomapäiviä ei kiinnosta häntä vaikka tiedän että tykkäisi...
Olen yrittänyt saada shoppailemaan ei kiinnosta... joskus on mennyt tietenkin hyvinkin kun vain osaisi vetäistä oikeasta narusta mut kun äitikin sattuu soittamaan just sillä hetkellä onko kaikki hyvin... ei naurata.
Periksi en halua antaa, tiedän että tyttö tulee tänne vielä mutta jatkanko siitä mihin viimeksi jäimme? Syö muuten parisuhdettakin ainainen riiteleminen asia joka on niin pieni...
mut minä en antanutkaan periksi pyysin tyttöä käymään edes vessassa pesemässä kainalot niin kaikki ok. Huusi vain minulle että en käy! Tyttö otti puhelimensa ja soitti äitinsä hakemaan hänet kotiin ja itki(osaa kyllä itkeä ja huutaa) kuin lapsi vain voi ja äiti tuli. Oman lapseni kohdalla en olisi noussut edes sohvasta vain sanonut et käyppäs pesulla, hyvää yötä. Äiti on ennenkin antanut lapselle ennenkin vaihtoehtoja mitä emme hyväksy (kotona kuin enkeli). Eikä isäkään tähän puuttunut ei ollut minun kanssa samoilla aaltopituuksilla. Tyttö ei halua enää tulla meille ja äitikään ei suosittele. Pommi on valmis teini osaa käyttää tilaisuutta hyväksi isäkin nyt tajuaa mut äiti ei.
Alkaa tuntua että rajat on unohtunut ei lapsi vielä saa päättää omasta elämästä tai minusta alkaa tuntua siltä että ex:ä ei halua miehellensä onnea
vain kostaa hänelle. Muuten tyttö on vielä koulussa kiitettävä ja käytökseltään hyväntapainen mut entä muutaman vuoden päästä.(kavereita ei kyllä ole)
Hakee vielä omaa identtiään ja on vielä lapsi ei aikuinen joka saa päättää omasta elämästä ei todellakaan minusta ole oikein, saa sitten nähdä kun omat ovat murkkuikäisiä mutta asiat pystyn keskustelemaan isän kanssa kumpikaan emme ole pompoteltavissa. Auttakaa mitä teen olenko vain varjo kotona kun miehen lapset ovat täällä mutta silloin murtuu omienikin lapsieni säännöt. Poika tykkää säännöistä joita kuulemma kotona ei ole. Olen yrittänyt järjestää yhteisiä leipomapäiviä ei kiinnosta häntä vaikka tiedän että tykkäisi...
Olen yrittänyt saada shoppailemaan ei kiinnosta... joskus on mennyt tietenkin hyvinkin kun vain osaisi vetäistä oikeasta narusta mut kun äitikin sattuu soittamaan just sillä hetkellä onko kaikki hyvin... ei naurata.
Periksi en halua antaa, tiedän että tyttö tulee tänne vielä mutta jatkanko siitä mihin viimeksi jäimme? Syö muuten parisuhdettakin ainainen riiteleminen asia joka on niin pieni...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä ne asiat joskus onnistuu vain isä ja äiti tarvtsee ulkopuolisten apua kasvatuksessa.
Mieheni poika oli 14 v. kun vanhemmat keskenään sopivat, että paljonko lapselle ostetaan kaljaa bileisiin. Ja siitä se alkoi. Hiljakseen poika alkoi ryypätä kaikki viikonloput ja tuli aina meille selviämään. Kerrankin hän oli sammunut porraskäytävään housut nilkoissa, yltä päältä kusessa ja oksennuksessa. Ja kun hän siitä heräsi, hän meni niine hyvineen sänkyynsä nukkumaan. Haju oli järkyttävä koko asunnossa. Kun poika sitten heräsi, hän kävi suihkussa ja jätti vaatteensa lattialle pesua odottamaan ja häipyi. Ja minun piti siivota jäljet, sain pestä vuodevaatteetkin sijauspatjoja myöden. Ja hiljakseen isä alkoi ryypätä meillä yhdessä poikansa kanssa. Yritin epätoivoisesti puuttua tilanteeseen, että kotimme ei ole mikään pubi tai selviämisasema, että olen yhdestä alkoholistista eronnut, että se, että alkoholisti on mieheni poika, ei tarkoita sitä, että minun pitäisi sietää hänen ryyppäämistään. Mieheni ja hänen sukulaisensa taasen olivat sitä mieltä, että minun kotini on oltavan mieheni lapsille aina avoin, olivat he sitten missä kunnossa tahansa.
Minä halusin lapsilleni päihteettömän kodin, siis minä lähdin.
Rajojen vetäminen uusioperheessä on varmasti yksi niistä vaikeimmista asioista. Tilanne on hankala kun on monta perhettä ja niistä pitää sulauttaa sellainen sopiva yhtymä. Meillä on taisteltu nukkumaanmeno ajoista ja siitä miten myöhään ja mitä katsotaan telkusta. Perheessämme on murkkuikäinen ja kaksi pientä lasta. Sen olen havainnut että kun annat yhdessä periksi saat antaa kaikessa. Ei auta pelkästään asioista puhuminen ja näkemyksiensä perustelu vaan tärkein on SEISOTKO SANOJESI TAKANA. Meillä kun on kerran sanottu että kouluaikana mennään yhdeksältä sänkyyn niin siitä pidetään kiinni. Lapset yrittävät tuon tuosta saada muutoksia asiaan. Jonkinlainen järjestys pitää olla ja sen järjestyksen tahdin päättävät vanhemmat oli perhe millainen tahansa. Tietysti ongelmasta tulee entistä vaikeamman jos vanhemmilla ei ole yhteistä linjaa asioissa. Kapinoivat murkkuikäiset varsinkin osaavat sellaista tilannetta käyttää hyväkseen. Olen jonkin aikaa miettinyt sitä että kun on uusioperhe niin kaikkissa ongelmissa vedotaan tilanteeseen jonka uusioperhe saa aikaiseksi. Muistetaanko koskaan ajatella että perusperheessä taistellaan aivan samoista asioista kuin uusioperheessä. Monet tilanteet syntyvät vain siitä syystä että lapsi tai lapset kasvavat ja kehittyvät. Kasvamiseen kuuluu rajojen etsiminen ja sen mukana tuomat kiukuttelut. Meillä vanhempina on velvolisuus näyttää missä rajat menee. Ja pitäisi kestää sen että aina et voi miellyttää lasta. Lapsienkin on hyvä huomata että elämään kuuluu kurjiakin tunteita. Ei ole vaarallista vaikka rajoja vetäessä saat lapsen itkemään ja uikuttamaan. Kyllä lapsikin tietää että ne rajat jotka asetettiin joskus,olivat ihan hyvästä. Kaiken pohjalla ja keiken perusta on kumminkin että aikuiset ovat asioista samoilla linjoilla.
Ajatella, että miehen entiset lapset haisee...???? Teilläkö ne on alkanu vast haisee, vai onks ne haissu aina????
tai sanot, niin teet väärin..., kysytään nyt sit tältä edelliseltä, että mitä pitäs tehdä...joten kerro
Tärkein pointti oli siinä että aikuisten pitäisi kehittää yhteiset näkemykset asiaoista! On selvä että kenenkään ei pitäisi haista, saahan sellainen lapsi jo inhot kavereiltaankin päälleen. Kyllä lapselle tulisi tehdä selväksi että hygieniasta pitää huolehtia. Tapa vain miten asioista keskustellaan tulisi miettiä huolella. Ja kaikki perustuu siihen minkä kannan aikuiset ottavat tilanteessa. Luulisi biologisen äidinkin ymmärtävän että "haiseminen" on huono juttu.
Uskon että kyseisessä asiassa ongelma ei ole se "haiseminen" vaan vallankäytöstä. Ja on luonnollista että murkkuikäinen haisee hieltä. Hän vasta opettelee itsestään huolehtimista. Mielestäni ei ole esim. sopivaa tokaista nuorelle että "haiset pahalle!" peräänkuulutan nimeenomaan tapoja kuinka asia ilmaistaan.
Ei voi sanoa tokaista suoraa murrosikäiselle: sinä haiset. Miksi ei? Jos kerran haisee.
Exäni hengitys haisi pahalle. Hampaiden pesulla ei ollut merkitystä enkä tiedä mistä haju johtui. Kyllä, se häiritsi. Yöllä nukkuessakin piti kääntyä selin häneen.
Sanoin siitä monesti hänelle. Jos häntä olisi kiinnostanut koko asia, hän olisi ottanut yhteyttä hammaslääkäriinsä ja käynyt keskustelemassa mistä se johtuu ja mitä sille voi tehdä.
Murrosikäinen poikani ei tajunnut, että hänen on käytävä aikaisempaa useammin suihkussa = huolehdittava hygieniastaan. Hänkin haisi. Hormonitoiminnan vilkastuminen sen saa liikkeelle. Kyllä minä suoraan sanoin hänelle: milloin viimeksi olet käynyt suihkussa? tai aihan aito yllättynyt: SINÄKÖ se haiset??? Minä ihmettelin ... ja kehoitus mennä suihkuun, vaihtaa vaatteet, sukat jne.
Meillä on tapana puhua suoraan, asioista niiden oikeilla nimillä.
Sanoin pojalle, että hän alkaa olla siinä iässä, että on käytävä suihkussa vaikka joka päivä, että saunaillat kahdesti viikossa ei enää riitä. Ja että on huolehdittava sukkien ja alusvaatteiden vaihdosta riittävän usein; ei ole mitään niin epämiellyttävää, kuin opettajan tulla luokkaan joka on täynnä testosteronihielle haisevia murkkuikäisiä poikia! Koulun jumppatuntisuhkut yms. juteltiin.
Ei siinä tarvinnut nalkuttaa eikä kärsiä kenenkään, perille meni ja poika alkoi käydä useammin siellä suihkussa ja muutenkin huolehtia hygieniastaan. Muistuttaa kyllä piti joskus, etenkin yläasteiässä. Lukioiässä ja 9.luokalla ei enää, kun alkoi tulla tytöt kuvioihin mukaan.
Olemme uusperhe ja miehen lapset ovat vielä pieniä koulikäisiä, mutta onneksi meillä on meidän säännöt ja mieskin katsoo että hänen lapsensa noudattavat niitä. Ja onneksi nämä säännöt eivät niin kamalasti poikkea lasten äitikodin säännöistä. Enemmän omatoimisuutta vaaditaan meillä vaan, sellaisissa asioissa mitkä heillä äiti tekee.
Hänen on pakko käydä pesulla heti kotiin tullessaan ja kaikki vaatteet myös pesuun.
En kyllä päästäisi hevostalleilta tullutta huusholliini ennen pesulla käymistä.
Samaa ongelmaa on monissa muissakin perheissä missä lapset käyvät hevostalleilla. Tiukka linja vaan eikä yhtään lepsuilua. On väärin antaa periksi. Johan sen nyt luulisi olevan itsestään selvää että hevostalleita tultaessa mennään heti suihkuun ja vaihdetaan vaatteet. Ja yleensäkkin joka ilta ennen nukkumaan menoa vähintään.
"Iältään 14- ja 13 v. Minulla 10-ja 7 v jotka elävät kanssamme jatkuvasti."
Omasta kokemuksesta sekä uusperheen lapsena, että nykyisenä uusperheen isänä olen sitä mieltä, että vanhempien pitää sopia keskenään perheen yhteiset pelisäännöt kaikille lapsille.
Omista sisar-1/2:sta, siis niiden joiden kanssa en asunut, tuollainen kurittomuuden ilmapiiri näkyy nyt aikuisena - valitettavasti.
Keskustele miehesi kanssa perheen yhteisistä pelisäännöistä.
Lapsille, oli sitte omiasi tai ei. Ole aina läsnä lapsillesi ja miehesi lapsille sekä keskustele asioista. Jos ongelmia tulee pieniäkin, kerää kaikki pöydän ääreen ja ratkaiskaa ongelmat. Puhua aina pitää enemmän.
Vaikka et saisikaan kaikilta vastauksia niin puhu ja ole luokseen työntyväinen aina. Ole siis vastaan ottavainen. Ole herkkä vaistoon puhumattomienkin mielipiteet. Mene aina toisen ihmisen asemaan ja kuvittele miltä itsestäsi tuntuisi siinä toisen asemassa.
Jokainen ihminen on erilainen yksilö. Esikoinen on aina vahva persoona. Sitä et pysty paljookaan ohjaileen. Ainoastaan älykäs ihminen kykenee tuleen toimeen esikoisen kanssa.
Sinun pitäisi sanoa miehestäsi mies, eikä isi. Sillä miehesi ei ole sinun isäsi. Minkä ihmeen takia täällä naiset puhuu kumppaneistaan isinään?
Ilmeisesti suhteet hajoo ennen pitkää juuri sen takia kun kumppani muuttuukin naiselle yhtäkkiä "isäksi"!
ottaa kantaa asioihin