Miten elämä muuttui Suomeen muuton myötä?

Ihan joka päivä ei saunota, mutta 2-4 kertaa viikossa. Omaa saunaa ei edes kotona ole, mutta oma saunavuoro löytyy ja taloyhtiön ukkojen lenkkisaunassakin oon silloin tällöin käynyt. Mökki on vajaan tunnin matkan päässä ja siellä rantasaunaa usein lämmitetään. Lisäksi käydään uimahallissa parikin kertaa viikossa, jos ei ole paras mökkikausi meneillään. Tosin nykyäänhän rantasaunakausi on Etelä-Karjalassa varsin pitkä, kun hiihto- ja pilkkikausi on lyhentynyt.

En oo Suomeen muuttanut ainakaan vielä. Kiinnostaa erityisesti, onko löytynyt romansseja. Juorutkaapa, jos ees tiedätte jonkun jolla on flaksi käynyt kotimaata vaihdettuaan.

Nim. Haku päällä :D

Kyllä on ruotsalaiset vehnäpullat vaihdettu taas rukiiseen leipään. Ruisleipää löytyy Suomen kaupoista vaikka minkämoista. Ei ole paahtoleipiä ikävä.

Olen piristynyt Suomeen muuton myötä!

Otin vastaan vuokra-asunnon, jossa nyt ihan tyytyväisenä asustelen, mutta tarkoitus on löytää itselle jokin miellyttävä omistusasunto. Olen vielä pirteä ja vasta eläkkeelle jäänyt, enkä osaa vielä kuvitella, mitä vanhuus voi tuoda tullessaan. Siksi nyt kiertelenkin eri paikkakunnilla mahdollisiin tuleviin kotiseutuihin tutustumassa sekä asuntoesittelyissä. Olen yrittänyt kysellä ja selvittää, millainen asunto olisi vanhenevalle ihmiselle hyvä, vaikka en vanhuutta liikaa haluakaan ajatella. Ruotsissa jo tein sen dödstädningin ennen muuttoa. Edelleen minulla on tavaraa aika paljon. Kun löydän unelmieni asunnon, haluan teettää tai itse tehdä siellä sellaisen remontin, että se on todellakin väreiltään ja kaikin puolin unelmieni koti. Olen nyt eläkkeellä vihdoin ja haluan elää loppuikäni unelmia toteuttaen.

Olen ottanut hieman ravitsemusohjausta ja aloittanut kuntosaliharrastuksen. Korona tosin on sitä vaikeuttanut, mutta olen korona-aikana sauvakävellyt ja pyöräillyt. Vesijumppakin kiinnostaisi. Työikäisenä liikunta jäi vähiin, tosin työhön sisältyi jonkin verran rasitusta. Nuorena oli tosi kova hiihtämään. Hiihto kiinnostaisi edelleen. Muutamia kiloja olen jo tiputtanut. Painoindeksi näyttää edelleen arvoa: Merkittävä ylipaino. En ole silti mikän kauhean lihava koskaan ollut. Muutaman kilon kun vielä pudotan, olen enää lievästi ylipainoinen. Yhtään ei ole nälkää tarvinnut nähdä eikä kieli vyön alla liikkua. Ihan tavallinen elämä riittää, kunhan vähän katsoo, mitä suuhunsa panee. Sekin on tärkeää, että nukkuu riittävästi.

Suunnitteilla on:
- Pysyvän kodin hankinta ja remontointi
- Kodin unelmakuntoon sisustaminen
- Osan sisustuksesta aion tehdä itse käsitöinä
- Pukeutumisneuvontaan hakeutuminen ja vaatekaapin uudistaminen
- Uusien ystävien etsiminen
- Harrastusten vakiinnuttaminen ja ehkä jonkin uuden toiminnan aloittaminen, kunhan vakituinen asuinpaikka on varmistunut
- Ehkä hieman matkustelua

Ruotsiin en ikävöi, mutta se maa ja elämä siellä on osa elämänhistoriaani. Nyt tuntuu, että voin jo painaa pisteen sille jaksolle. Elämä on täällä Suomessa. Haluaisin matkustaa Baltian maihin, missä en ole koskaan vielä käynyt. Enkä Pietarissa, Viipurissa enkä Moskovassa. Pohjois-Norjan komeat maisemat kiinnostaisivat myös ja miksei myös Eurooppa, kunhan matkustaminen taas joskus helpottuu.

Jos joku miettii tänne Suomeen muuttoa, niin tervetuloa vaan. Muuttoprosessi oli aika raskas ainakin minulle. Sekä henkisesti että muutenkin kaiken byrokratian ja töiden (mm. tavaroiden vähentäminen, pakkaus) osalta. Monenlaisia tunteita siihen prosessiin liittyy. Minulle tuli sellainenkin tunne, että nyt se työikä on lopullisesti takana päin ja edessä on enää eläkeläisen elämää. Onneksi Suomeen päästyäni sain todellisen piristysruiskeen. Energiaa tuntuu olevan enemmän kuin Ruotsissa. Kannatti päästää irti vanhasta ja hypätä uuteen. Ei täällä ikuisesti eletä, mutta täytyy nauttia jäljellä olevasta elämästä niin paljon kuin mahdollista ;)

Vasta muutin eli maaliskuussa. En osaa vielä sanoa, mitä kaikkia muutoksia on tapahtunut ja mitkä asiat jäävät pysyviksi.

Sen voin sanoa, että nämä kuukaudet olen nukkunut paremmin. On turvallinen ja hyvä olo. Hiljaisempi ympäristö. Aiemmin vaivannut jatkuva päänsärky on jäänyt pois. Joskus on särkypäiviä, mutta ei enää joka päivä.

En olisi uskonut, että elämä suomenkielisessä ympäristössä tuntuu näin hyvältä.

Sain talouteni oikeille raiteille!

Tuossa on se suurin muutos näiden ensimmäisten kuukausien ajalta. Minulla on vielä jäljellä pieni määrä vanhaa luottoa, jonka maksan takaisin tämän vuoden aikana. Sitten olen taloudellisesti vapaa menneisyydestä ja voin keskittyä terveysasioihin sekä harrastuksiin. Avioero aikoinaan "syöksi" minut ongelmiin ja edelleen Ruotsissa on kiinteää omaisuutta myymättä. Samoin Suomessa on kuolinpesän omistama paikka, joka ehkä myydään jos ostaja löytyy, kun ei sille oikein käyttöäkään löydy. Aika isoja painolasteja ovat olleet. Ruotsin ja Suomen verovirastoista sain ihan hyvät päätökset. Verotuksen mielessä kotimaan vaihto ei ollut minulle kovin merkityksellinen asia. Muussa mielessä on pakko sanoa, että oma maa mansikka :)

Puolisen vuotta asuttu Suomessa. Suurin asia on muutos kaupunkilaisesta maalaiseksi. En silti kulje verkkarihousuissa.

Toivon muitakin muutoksia, mutta tässä on nyt ollut aika paljon töitä aloilleen asettumisessa. Vielä kaikki rokotukset, korona-rajoitukset ja muut siihen päälle. Vähitellen. Jos saisi terveyteen satsattua. Ravintoon ja mukavaan liikuntaan. Ehkä sinne tanssuihinkin jossain vaiheessa uskaltaudun. Ujo kun olen.

Joku kuiskasi että Suomen suurin maahantuonti naisille on ruotsalainen sperma, että Suomen kansasta tulee heitten maisia. Onhan jo pakkoruotsi meillä, niin, mikesei spermakin.

En tosi tiedä jos on totta, mutta on kiinnostava aate.

Sisko muutti vuonna 2019 Suomeen. Sen jälkeen on vain harmitellut, ettei aiemmin muuttanut. Olen jo sanonut, että antaisi sen ittelleen anteeksi, kun eihän se asia puhumalla mikskään muutu. Sanoi että suurin ero Ruotsin ja Suomen välillä on ihmisten kohtelu. Kuulemma Suomessa häntä kohdellaan ihmisenä. Ruotsissa koki puheittensa mukaan nöyryyttävää ja ilkeää kohtelua, jonka on ajatellut johtuneen suomalaisuudestaan. Nyt kuulemma on ihanaa, kun Suomessa on yksi muista eikä joudu kärsimään huonoa kohtelua eikä aiheetonta ilkeyttä.

Kyllä se muuttu tosi!

Mie olen tyytyväinen, kaikista, mulla ei koskaan ole ollut parempaa kun nyt. Muista että AI

Täällä on moni kehunut luonnonrauhaa ja kertonut muuttaneensa pienelle paikkakunnalle. Minä muutin isompaan kaupunkiin, mutta en pääkaupunkiseudulle. Elämäni täällä on aika tavallista kaupunkilaisen elämää. Löysin mukavan kodin ja palveluita riittää ihan kävelyetäisyydellä. Julkinen liikenne toimii erinomaisesti. Sen avulla pääsee helposti ja nopeasti sitten vähän kauemmas esimerkiksi teattereihin. Ruotsissa asuin kaupungissa, jossa oli kutakuinkin saman verran asukkaita. Minusta tämä suomalaiskaupunki on rauhallisempi ja siistimpi. Äänimaailmakin on hiljaisempi. Nuoriso on rauhallisemman oloista ja lapset kulkevat nyt koulun alettua rauhallisesti kouluihin kävellen tai pyörällä. Viikonloppuiltaisin keskustassa saattaa olla levottomampaa, kun on juhlijat liikenteessä. Mutta minun eteen ei ole vielä ainakaan reilun puolen vuoden aikana osunut yhtään riehumista tai pelottavaa tilannetta. Julkisissa liikennevälineissäkin on hyvin rauhallista. Kerjäläisiä ei asuinalueellani ole näkynyt kertaakaan. Joskus tietenkin joku on vähän päissään ja kesän aikana puistossa istui joskus jokunen vähän alkoholisoituneemman näköinen ihminen. Käytöshäiriöitä heistä ei ole ainakaan minun silmiin tai korviin osunut. Kaupat ovat hyvin siistejä ja myyjät ammattimaisia. Osaavat vastata kaikkiin kysymyksiin tai etsivät sinulle tiedot. Ovat hyvin ystävällisiä. Tuotteista ei ole pulaa ja valikoimaa on eksoottisemmistakin valikoimista. Ruokakauppojen hintataso on minusta hyvin samanlainen kuin Ruotsissa. Oma asuntoni on hyväkuntoinen ja erityisesti yhteisten tilojen, kuten porraskäytävä, varastot ja pesutupa, siisteydestä täytyy kiittää. Korona on haitannut kaikenlaista harrastamista. Tapahtumia on peruttu. Kirjastossa ja museoissa olen käynyt maski kasvoilla, koska sitä käytetään Suomessa paljon. Suomessa on sellainen Museokortti, jonka haltijoille museoiden harrastaminen on edullista. Se on erittäin hieno asia. Tähän mennessä olen liikunnan osalta harrastanut vain kävelyä ja pyöräilyä sekä muuta ulkoliikuntaa. Tekisi mieli uimahalliin ja ehkä kuntosalillekin, mutta korona on tehnyt asioista sekavia, kun on monenlaisia vaihtuvia rajoituksia. Onneksi kelit ovat suosineet ulkoliikuntaa. Täällä kaupungissakin on paljon kaunista luontoa ja järvenrantoja. Ei ole pakko muuttaa maaseudulle luonnon perässä. Tietysti moni ruotsinsuomalainen haluaa palata kotiseudulleen, lähelle mökkiä tai valita asuinpaikan harrastuksen kuten kalastuksen perusteella. Onneksi nyt on muuttajan markkinat siinä mielessä, että koteja löytyy eri puolilta Suomea erilaisiin tarpeisiin. Ruotsista paluumuuttanut tuttavani osti kesän aikana rivitaloasunnon Pohjois-Karjalasta. Hän vaikuttaa todella tyytyväiseltä uuteen paikkakuntaansa, vasta remontoituun kotiinsa ja siihen, että päätti muuttaa Suomeen. Moni tuttava on päättänyt jäädä Ruotsiinkin. Onneksi me voidaan valita, eikä ole pakko muuttaa mihinkään. Terveisiä Ruotsiin!