Ymmärrän, että ihminen hädissään takertuu auttavaan oljenkorteen---olkoon siitten vaikka AA tai BB.
Mutta te siellä kävijät. Missä on oma tahto???
Käyttekö koko loppuikänne jossain kerhossa? Vaikka 100-v. asti, jos elinvuosia piisaa? Eikö missään vaiheessa tule järki omaan päähään ettei tarvi jenkkityyliin koko aikaa jotain "takapirua".
Minulla joskus menee lujaa ja otan liikaa alkoa, mutta pystyn katkaisemaan ja vaihtamaan pienemmälle vaihteelle. Ärsyttäis, jos olis noin koukussa johonkin lahkoon.
Mutta te siellä kävijät. Missä on oma tahto???
Käyttekö koko loppuikänne jossain kerhossa? Vaikka 100-v. asti, jos elinvuosia piisaa? Eikö missään vaiheessa tule järki omaan päähään ettei tarvi jenkkityyliin koko aikaa jotain "takapirua".
Minulla joskus menee lujaa ja otan liikaa alkoa, mutta pystyn katkaisemaan ja vaihtamaan pienemmälle vaihteelle. Ärsyttäis, jos olis noin koukussa johonkin lahkoon.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ymmärrä alkoholismi sairaudesta mitään.
Se ei ole lahko, vaan toveripiiri, joilla on yksi tavoite: raittiina pysyminen. Sanon sen näin lyhykäisesti, koska palstalla on AA:sta enemmän tietävämpiä kuin minä.
Kun on kerran alkoholisti, niin on aina alkoholisti joi tai ei ja uskon esim minun tarvitsevan vertaistukea päivittäin ja se on itselleni pelkkää plussaa.
Jos joskus on juonut itsensä viimeiseen tappiin asti ja sieltä selvinnyt, niin on valmis tekemään kaikkensa jotta se raittius säilyisi, vaikka sitten rollaattorilla ryhmään.
et ole alkoholisti, ehkä olet "vain" suurkuluttaja tai kohtuukäyttäjä, jolla lipsuu silloin tällöin.
Alkoholismi sairautena on progressiivinen ja krooninen, siinä ei enää ole kyse valinnasta haluaako juoda vai ei. Tarkempi määritelmä löytyy mm. NCADD:ltä (National Council on Alcoholism and Drug Dependence):
Alkoholismi on primääri, krooninen sairaus, jonka kehitykseen ja oireisiin vaikuttavat geneettiset, psykososiaaliset ja ympäristölliset tekijät. Sairaus etenee asteittain ja johtaa kuolemaan. Siihen kuuluu luonteenomaisesti juomisen hallinnan menettäminen, ajatusten keskittyminen päihteeseen alkoholin haitallisista vaikutuksista huolimatta sekä häiriintynyt ajattelukyky, lähinnä tilan kieltäminen. Jokainen näistä oireista voi olla jatkuva tai ajoittainen.
Nuo "lahko" ja "kerho" -kysymykset/kommentit ovat ilmeisen tarkoituksellisesti sen verran provosoivasti muotoiltuja että niihin en jaksa/viitsi/ehdi edes ottaa kantaa.
t. Hienostopimu (?!)
Voit lopettaa AA-kokouksissa käynnit halutessasi koska vaan. Sinun ei tarvitse selitellä kenellekään yhtään mitään.
Lopettamisen edellytyksenä on kuitenkin, että ensin aloitat AA:ssa käynnit. Muutoinhan et voi lopettakaan.
Ennen AA:ta olin henkisesti kuollut. AA:ssa olen saanut elämän. Käyn AA:ssa, koska haluan viedä sanomaa toipumisen mahdollisuudesta ja näin varmistan myös oman raittiuteni. Ilman raittiita ystäviäni en selviäisi.
Tänäänkin olen ottanut ensimmäisen askeleen eli myönnän voimattomuuteni alkoholiin, alkoholismiin ja elämääni nähden YKSIN.
Rakkaudesta raittiina :)
Muodostuuko siellä "kerhoissa" sitten joitain oikeita ystävyyssuhteita?
Eivätkö omat ystävät/ sukulaiset ole teillä kellään tukena?
Tietävätkö kenties lainkaan alkoholiongelmastanne?
Kyllä. Olen löytänyt aidon yhteyden ihmisiin, juuri sellaisen mitä aina olen kaivannut. Olen saanut todellisia ystäviä, jotka hyväksyvät minut juuri sellaisena kuin olen eikä sen perusteella mitä teen.
Sukulaiseni ovat etäisiä, usein oman alkoholisminsa vuoksi :)
Oma nykyinen ystäväpiirini koostuu lähes täysin toipuvista alkoholisteista. Käyn suhteellisen harvoin palavereissa kiireideni takia, mutta olen päivittäin yhteyksissä muutamiin lähimpiin ihmisiin puhelimella/sähköpostilla ja aina silloin tällöin tavataankin.
Sukulaiset tietävät ongelmastani mutta esimerkiksi vanhemmilleni aihe on niin tabu ettei siitä voida keskustella. Ystäviä juomisajalta on jäänyt hyvin vähän, heidän kanssaan tulee oltua harvakseltaan yhteydessä. Jutut ovat aika pinnallisella tasolla kun on etäännytty toisistamme.
Henkilökohtaisesti en kuitenkaan usko pelkkään vertaistukeen riippuvuusongelmasta toipumisessa. AA:n kautta saamani ystävät ovat minulle rakkaita, ja olen iloinen että olen heihin sitä kautta tutustunut, mutta AA:ssa minut pitää nimenomaan toipumisohjelma, ei "kerhoilu".