Vitut minä itteäni esittele, joku voi pian tunnistaa... Olen kuiteskin vasta 18 joten tästä elämästä voi tulla aika paskaa sit kun se joskus todenteolla alkaa. Olen vähän tämmönen outo ollut aina, mutta en näin outo vielä luullakseni koskaan. Jotain tarttis tehrä, mutta kun pelkään kaikenlaista.
En ole uskaltanut lukea alan kirjallisuutta koska silloin minun pitäisi alistua tieteellisten faktojen alla. Puhuminen on vaikeinta. Ainoita hetkiä jolloin avaan suuni ovat baari illat. Silloin en pelkää. Aamulla pelkään ja koko seuraavan viikon pelkään,koska en ole pystynyt hallitsemaan käytöstäni.
Puhun kännissä sekavia, niinkuin monet muutkin, mutta luulen että puhuisin myös selvinpäin jos puhuisin. Pelkään myös että minut lavastetaan syylliseksi erilaisissa tapauksissa. Kotikuntani ahdistaa minua suunnattomasti, joten en liiku ulkona kuin humalassa.
Syyllistän itseäni tästä kaikesta ja olen huomannut myös syyllistäväni itseäni jostain täysin toisaalla tapahtuneista asioista, kuten esimerkiksi liikenneonnettomuuksista.
Perhana kun ei tiedä mihin näistä kirjottelis, kun ei uskalla mennä lähellekkään mitään psykiatreja, kammottaa ajatuskin, ainakin kotikunnassa.
Luulen myös pelkääväni lääkäreitä ja ylipäätänsä terveystiloja. En ole käynyt 8 vuoteen lääkärissä kuin yhden käden sormilla laskettavan määrän verran. Hammaslääkäriä en pelkää.
Pelkään myös että tekemisiäni tutkitaan, se on aika vittumaista. En pitkään uskaltanut kirjoitella edes näille sivustoille. Olenkohan vainoharhainen ja miten siitä pääsee eroon ilman spykiatria? No ei mitenkään, mutta sinne menen vain ruumispussissa.
En ole uskaltanut lukea alan kirjallisuutta koska silloin minun pitäisi alistua tieteellisten faktojen alla. Puhuminen on vaikeinta. Ainoita hetkiä jolloin avaan suuni ovat baari illat. Silloin en pelkää. Aamulla pelkään ja koko seuraavan viikon pelkään,koska en ole pystynyt hallitsemaan käytöstäni.
Puhun kännissä sekavia, niinkuin monet muutkin, mutta luulen että puhuisin myös selvinpäin jos puhuisin. Pelkään myös että minut lavastetaan syylliseksi erilaisissa tapauksissa. Kotikuntani ahdistaa minua suunnattomasti, joten en liiku ulkona kuin humalassa.
Syyllistän itseäni tästä kaikesta ja olen huomannut myös syyllistäväni itseäni jostain täysin toisaalla tapahtuneista asioista, kuten esimerkiksi liikenneonnettomuuksista.
Perhana kun ei tiedä mihin näistä kirjottelis, kun ei uskalla mennä lähellekkään mitään psykiatreja, kammottaa ajatuskin, ainakin kotikunnassa.
Luulen myös pelkääväni lääkäreitä ja ylipäätänsä terveystiloja. En ole käynyt 8 vuoteen lääkärissä kuin yhden käden sormilla laskettavan määrän verran. Hammaslääkäriä en pelkää.
Pelkään myös että tekemisiäni tutkitaan, se on aika vittumaista. En pitkään uskaltanut kirjoitella edes näille sivustoille. Olenkohan vainoharhainen ja miten siitä pääsee eroon ilman spykiatria? No ei mitenkään, mutta sinne menen vain ruumispussissa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oon ajautumassa suht samaan tilaan. Tarkoitan en vielä oo noin pahassa kondiksessa, mutta pari vuotta tekee työn.
hakemaan apua. Mene psykologille, se ei ole lääkäri. Sitäpaitsi ne on monesti paljon fiksumpia kuin kaikkitietävät lääkäriääliöt.
Mulla on ollut tuota samaa ja on vieläkin toisinaan. Sain lopulta otettua itseäni niskasta kiinni ja mentyä mielenterveystoimistoon. Mulla meni melkein vuosi, ennen kuin sain edes sanottua mitään, tai siis mä kirjoitin ja kirjoitan edelleen, kun en oikein edelleenkään saa sanottua mitään. Häpeästä kirjoittaa tuntojani pääsin vasta vähän aikaa sitten.
Usko pois, mutta syyllisyys on mulla helpottanut. Uskallan myös jotenkin mennä ulos ajattelematta, mitä muuta ajattelee musta.
Lääkäri on ihan perseestä, mutta terapeuttini on auttanut tosi paljon.
Älä lue mitään alan kirjoja, vaan uskalla hakea apua.
Pelkään pahoin että tälläinen psykiatri vain toteaisi minut vielä sairaammaksi kuin olen.
Joku salaliitto siinäkin, toimittaisivat minut huoneeseen josta ei ole paluuta.
Lähden pois tästä kalmankatkuisesta ja ahdistavasta ympäristöstä, josko se auttaisi. Sitä en tiedä vielä. Täällä en todellakaan uskalla mennä edes lähelle mitään sivistykseen viittaavaa..
Täällä on kiva avautua, käy näin aluksi psykiatriasta hyvinkin.
Tämä on juuri se perusongelma, että varsinkin nuorelle miehelle ja kylläkin monelle ihmiselle on valtava kynnys mennä psykiatrin puheille.Ja moni on mennyt, eikä saanut oikeastaan mitään apua.Jos et kertakaikkiaan saa mentyä,tai menemisen jälkeen et tunne saavasi apua,niin kirjoita ihmeessä tähän sähköpostiosoitteeseen:[email protected].
Sillä en edusta mitään virallista psykiatri- tai psykologikuntaa.Olen vain tutkija (Jumalan armosta) ja sen sanon, että ihmismielen pahimpien ja syvimpien ongelmien kohdalla virallinen lääketiede on niin ulkona,kuin olla voi,kuin lumiukko.Ja senhän näkee pahoinvoinnin laajuudesta yhteiskunnassa.
Jos otat yhteyttä allekirjoittaneeseen,otat yhteyttä korkeintaan mielenopettajaan tai kansanparantajaan.
Väitän vielä lisäksi, että koko nykyinen psykiatria on niin "perseellään" lukuisine diagnoosineen,kuin olla voi.Ihmisestä tehdään sairas, kun hän erehtyy mielenterveystoimistoon, josta hänet sitten pullautetaan ulos diagnoosi ja lääkepurkki kainalossa.EI NÄIN !
Suurin osa ihmisistä ei ole sairaita, vaan kehittymättömiä ja tietämättömiä omasta mielestään.Et varmasti ole sinäkään sairas, vaan tarvitset muutaman hyvän vinkin, jonka kokenut mielentutkija esim. voi sinulle antaa, ja sitten porskutat täysillä eteenpäin.Annan tässä jo hyvän vinkin: älä pelkää itseäsi, äläkä mitään.Voitat, kun et hötkyile !