Tuntuu todella pahalta edes harkita tällaista asiaa, mutta tilanne on seuraava:
Mulla on 4 kissaa joista en missään tapauksessa halua luopua. Rakastan jokaista niistä yli kaiken ja ne ovat kuin omia lapsiani.
Meille on kuitenkin ilmennyt ongelma - elämäntilanne pakottaa luopumaan kissoista kunnes asiat saadaan mallilleen. En halua tässä lähteä erittelemään syitä, tilanne on joka tapauksessa kamala. Sydäntä särkee ajatellakin, etten jonain aamuna enää heräisi kisujen vierestä. Olen monet tilaisuudet ja mahdollisuudet elämässäni jättänyt käyttämättä kissojen vuoksi, enkä potenut minkäänlaista haikeutta, harmia tai huonoa omaatuntoa - päinvastoin kissat ovat aina olleet tärkeintä.
Mutta tosiaan, nyt olosuhteiden pakosta joudun etsimään niille "sijaiskodin". Olen pyytänyt kavereiltani apua, kysellyt josko kukaan olisi minun kustannuksellani ottanut kissat hoitoonsa. Kustantaisin kaiken; hiekat, ruuat, lääkärikäynnit jne. Mutta ei, täysin tuloksetonta.
Onko olemassa minkäänlaista sijaiskotia, jonne kissat voi viedä? Onhan olemassa hoitoloita, mutta lähimmässä maksaa 3vrk 100€ neljältä kissalta. Tämä "sijoitus" olisi kuitenkin ainakin muutamasta kuukaudesta peräti vuoteen.
Olen ihan pulassa!! Piikille en halua enkä aio niitä viedä, sitä tulisin katumaan lopun ikäni. Pelkkä ajatuskin edes parin viikon mittaisesta erosta tekee mut hulluksi, mutta pakko mikä pakko...
Onko kellään antaa mitään neuvoa tai apua? Kenen puoleen tulisi kääntyä? Voiko kukaan auttaa?
Mulla on 4 kissaa joista en missään tapauksessa halua luopua. Rakastan jokaista niistä yli kaiken ja ne ovat kuin omia lapsiani.
Meille on kuitenkin ilmennyt ongelma - elämäntilanne pakottaa luopumaan kissoista kunnes asiat saadaan mallilleen. En halua tässä lähteä erittelemään syitä, tilanne on joka tapauksessa kamala. Sydäntä särkee ajatellakin, etten jonain aamuna enää heräisi kisujen vierestä. Olen monet tilaisuudet ja mahdollisuudet elämässäni jättänyt käyttämättä kissojen vuoksi, enkä potenut minkäänlaista haikeutta, harmia tai huonoa omaatuntoa - päinvastoin kissat ovat aina olleet tärkeintä.
Mutta tosiaan, nyt olosuhteiden pakosta joudun etsimään niille "sijaiskodin". Olen pyytänyt kavereiltani apua, kysellyt josko kukaan olisi minun kustannuksellani ottanut kissat hoitoonsa. Kustantaisin kaiken; hiekat, ruuat, lääkärikäynnit jne. Mutta ei, täysin tuloksetonta.
Onko olemassa minkäänlaista sijaiskotia, jonne kissat voi viedä? Onhan olemassa hoitoloita, mutta lähimmässä maksaa 3vrk 100€ neljältä kissalta. Tämä "sijoitus" olisi kuitenkin ainakin muutamasta kuukaudesta peräti vuoteen.
Olen ihan pulassa!! Piikille en halua enkä aio niitä viedä, sitä tulisin katumaan lopun ikäni. Pelkkä ajatuskin edes parin viikon mittaisesta erosta tekee mut hulluksi, mutta pakko mikä pakko...
Onko kellään antaa mitään neuvoa tai apua? Kenen puoleen tulisi kääntyä? Voiko kukaan auttaa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
En kyllä osaa yhtään auttaa. Kurja tilanne sulla. Jos kuitenkin vähän paljastaisit, mistä on kyse, ehkä voisimme keksiä keinon, miten saisit kissat mukaasi?
Kyse on avomieheni allergiasta, sekä hänen tyttärensä allergiasta jotka ovat ilmenneet vasta nyt. Kissat ovat minun. Lisäksi odotamme perheenlisäystä, joten ero ei ole tarkoitus vaikka totta puhuen sitäkin vaihtoehtoa tässä punnitsen.
Asumme rivitalokolmiossa ja on päivänselvää, ettei neljää kissaa voi pitää sisätiloissa allergian vuoksi. Tavoitteena on ostaa omakotitalo mahdollisimman pian, mutta pahimmassa tapauksessa vasta vuoden päästä! Siellä kissat saisivat omat tilansa ja talo ostettaisiin tietenkin sillä perusteella, että kissoilla olisi siellä se oma paikka.
Voi luoja, kuinka kaipaankaan niitä kissoja jo nyt!! Tuntuu tosissaan siltä, että ero olisi paras vaihtoehto! Mutta kun ei halua luopua elinkumppanistakaan... tulevan lapseni isästä.
Onko teillä siinä rivitalossa pihaa takana, siis omaa pihaa? Sinne voisi rakentaa kissoille ulkotarhan, jossa olisivat päivät säiden salliessa, kävisit niiden luona aina joka päivä, suoja sadetta ja aurinkoa varten, hiekkalaatikko, ruoka-alue.
Iltaisin sisälle, makkareiden ovet kiinni, ja sitten imuroidaan vähän useammin, imuriin hepasuodatin, samaten ilmanpuhdistin (ei siis kostutin, vaan puhdistin) tai kaksi makuuhuoneisiin.
Sekin joskus riittää, että kissoja ei päästetä enää makuuhuoneisiin (päivälläkään) ja pidetään olohuoneessa ilmanpuhdistinta ja siivotaan useammin, jos allergia ei ole kovin paha. Antihistamiinit vaan apteekin hyllyltä.
Jos mitenkään vaan mahdollista, olisi parempi yrittää järjestää niin, että kissat voivat olla teillä, koska jos annatte ne väliaikaisesti pois ja sitten kun otatte taas, on tapahtunut tosi paljon muutoksia: uusi perheenjäsen ja uusi koti, joten kissoille voi olla vaikeaa sopeutua äkilliseen muutokseen ja saattaa esiintyä merkkailua yms. Ideaalisinta olisi, jos ne voisi pikkuhiljaa tutustuttaa vauvan tuloon ja sitten pikkuhiljaa uuteen kotiin.
Tuntuu aika omituiselta jos tosiaankin sekä isän että tyttären allergia puhkeaa yhtäaikaa. Ettei vain olisi kysymys siitä että isä haluaa kissoista eroon, ja on aivopessyt tyttärensä samaan asiaan?
Mutta jos oikeasti on kyse allergiasta, tiedäthän että teidän syntyvä yhteinen lapsenne voi myös olla allerginen koska hänellä on miehesi perintötekijöitä. Siis jos nyt eroat kissojen takia, voi olla että kumminkin joudut luopumaan kissoista jos taikka kun oma lapsesi tulee allergiseksi.
Toisaalta taas tutkittu juttu on että kissataloon syntyvä lapsi ei välttämättä kehitä lainkaan kissa-allergiaa, koska hän saa siedätystä koko ajan.
Kuinka paha miehesi allergia on? Onko se lievää nenän tukkoisuutta, vai sellaista että silmät suurinpiirtein pullistuvat päästä ja hengitys vinkuu? Jos kyseessä on vain lievä niiskutus, niin sitä voisi ainakin väliaikaisesti hoitaa antihistamiinilääkkeillä joita saa reseptittäkin apteekista. Sensijaan tytär saattaisi ajan oloon jopa tulla kissoille sietokykyiseksi.
Mutta tämä on sellaista jossia ja kunnia kaikki tyynni, että itse kai, vaikka kissaihminen olenkin, ajattelisin että kun nyt on jo pulla uunissa niin se tarkoittaa että olen sitoutunut ihmisiin, en eläimiin.
Vai puhkesiko se allergia "yllättäen" juuri kun tulit raskaaksi? Jotenkin tässä koko ajan henkii sellainen fiilis että mies yrittää laittaa elämää oman tahtonsa mukaiseen uskoon. Ehkäpä tämä on klassinen syndrooma että kun nainen on raskaana ja kaikki pyörii tulevan lapsen ympärillä, miehelle tulee mustasukkaisuuden puuska ja halu määräillä asioista koska pelkää menettävänsä täysin vallan ja kontrollin.
Mutta vaikeahan se tietysti täällä päässä on tietää tai olla tietävinään...
Kokeilepas laittaa ilmoitus lehteen ja kaupan seinälle ja soita myös lähimpään "löytökissataloon", niillä voi olla tiedossa sijaisperheitä. Meidän kissat tuli meille kaupan seinältä samanlaisessa tilanteessa kuin sulla nyt on...
Kiitos, ehkäpä joudun turvautumaan lehtiin ym. juttuihin.
Joku kirjoitti aikaisemmin imuiroinnista jne. Meillä onkin ollut jo makuuhuoneiden ovet kiinni niin kauan kun olemme kyseisessä asunnossa asuneet. Kissat saavat olla myös pihalla, eivät tosin vapaasti mutta aika paljon kevät-kesä-syksy aikaan kuitenkin. Imuroin valehtelematta 2 kertaa päivässä, pyyhin pölyjä joka puolelta ja siivoan hiekkalaatikotkin aamulla ja illalla.
Eniten potuttaa, kun itselläni allergiaa EI ole, mutta miehellä ja hänen tyttärellään on. Miksi joudun luopumaan rakkaimmistani? Olen jo antanut periksi niiiiin paljon. Mies ei myöskään anna paljon vaihtoehtoja - hänen mielestään on päivänselvää mikä tärkeysjärjestys perheessämme on. Tuntuu kuin ei yhtään välittäisi siitä mikä minulle on tärkeää. Senpä takia tuosta eron mahdollisuudestakin mainitsin.
Tekee tosi kipeetä ajatella, etten näkisi niitä sulosimmuillaan tapittavia kullanmuruja joka päiväisesti. Jaksan kyllä odottaa, että asiat saadaan järjestymään... mutta miksi miehen pitää olla noin ehdoton!!??!!
Ei vaihtoehtoja. Ukko voi valita elämänsä, kissa on viaton sijaiskärsijä.
Lemppaa ukko. Lopeta murehtiminen. Miten muuten sanot "luopua rakkaimmistani". Eikö tuleva lapsi ja hänen isänsä ole sinun rakkaimpiasi vaan kissat, jolloin toimit vain ukon toiveiden mukaan.
Joten lemppaa se ukko.
(Ei tartte minua uskoa, mutta mieti)
On meitä yksinhuoltajia ollut ennenkin.
Tämä nyt oli vain yksi mielipide.
Missä päin kisusi ovat? olisin ehkä voinut sijoittaa yksi tai kaksi jos et ole kovin kaukana. Ymmärrän kyllä miestäsi, ei kai hän halua aiheuttaa pahaa oloa lapselleen allergian takia.
Olen Lohjalta.
Ymmärrän minäkin miestäni, voi luoja kuinka paljon olenkaan ymmärtänyt ja joustanut...! Kukaan ei vain tunnu koskaan olevan kiinnostunut minun tunteistani. Ihan kuin homma olisi sormien napautustakin helpommalla hoidettu ja tunneside katkottu.
Rakastan niitä kissoja, nehän ovat henkeni ja elämäni, olleet kohta 7 vuotta!! (Siis vanhin 7, muut 5,4 ja 2-vuotiaat.) Ihania palleroita... =)
Itsekään ei voisi kuvitella elämääni ilman kahta tassuttelijaani. Allergia on ikävä juttu. Kysele löytöeläintalolta sijaiskoteja. Hirveää, jos joutuisit olemaan erossa kisuistasi. Sijaiskodista voisit ne kuitenkin saada vielä takaisin. Kysy ja selvitä tilanne.
Omakotitalossa niiden pito olisi mahdollista. Toivottavasti löytyy joku mukava eläinrakas ystävällinen avulias ihminen :) Onneja ja pidän peukkuja pystyssä :)
Tilanteesi on kyllä varsin ikävä. :(
Onko lähipiirissäsi (sukulaiset, ystävät) ketään kissaihmistä, joka pystyisi huolehtimaan kaikista neljästä kissastasi jonkin aikaa?
Sukulaisia ei juuri ole, ainakaan sellaisia joille voisi 4 kissaa sijoittaa.
Raskaammaksi tuntuu asia tulevan päivä päivältä. Lottovoitto olisi paikallaan. Pistänkin loton muuten heti vetämään.
Ärsyttävää kun tämä ei ole kuin järjestelykysymys ja kaikki saisivat haluamansa eikä kenenkään tarvitsisi luopua rakkaimmastaan. Mutta minkäs teet kun tässäkin raha puhuu. Ja mies pistää hanttiin kaikissa ehdotuksissa. Kissojen pitää olla "ulkona" kämpästä, mutta ei riitä jos kyhäisimme niille oman paikan takapihalle (aika iso). Pilaa kuulemma näkymän... Ja olisihan se kurjaa, täytyyhän kisuilla olla huolehtiva ihminen lähellä sekä lämmin peti jossa nukkua.
ITKU!!
Tuossa tilanteessa parhaimmalta kuulostaisi ihan uuden kodin etsiminen kissoille. Vuosi on kuitenkin pitkä aika kissankin elämässä - onhan se sitä ihmisenkin elämässä.
Kissoille myös olisi parasta saada elää perheenjäseninä jossain eläinrakkaassa kodissa, eikä jossain piharakennuksessa/erillisessä huoneessa tms. On myös allergialle hyvin tyypillistä että se saattaa pahentua, jos elinympäristössä allergeenejä vain on. Tietysti on mahdollista, että siedättyvät mutta.. riski tuossakin on. Toisaalta, vauvakin voi olla allerginen.. ja sekin on paha juttu.
Nyt vain teet toimintasuunnitelman ja hankit kissoille uuden/uudet hyvät kodit. Eräs hyvä ilmoittelupaikka on www.lemmikkipalstat.net ---> apula. Raskastahan se on, mutta tämä on aina riski kun puoliso on allerginen/itse allergisoituu. :(
Kamala tilanne. Ikävä kyllä voi lyödä ikävän leiman suhteennekin ylle jos tunnet, että tavallaan vääryydellä ja pakolla joudut luopumaan rakkaista ystävistäsi. Eipä tuossa vain taida montaa vaihtoehtoa olla, valitettavasti.
Minäkin olen Lohjalta. Voisin ehkä auttaa kyselemällä tuttavilta, josko he voisivat ottaa kissat luokseen kunnes tilanne järjestyy =) Mitään takuita en voi siitä antaa, että joku suostuu, mutta voin ainakin yrittää.
Pistä mailia [email protected] niin jutellaan lisää =)
Olet kultainen. =)
Kysele ihmeessä tuttaviltasi, minäkin olen tehnyt sitä taas koko viikonlopun. Valitettavasti tilanne ei miksikään ole muuttunut...
Otin e-mail osoitteesi ylös, palailen asiaan.
Hei, osanottoni vaikeasta tilanteesta.
Tuli vaan semmoinen ratkaisu mieleen, että jos ette eroaisi mutta asuisitte vierekkäisissä asunnoissa. Koettaisitte löytää sopivat kämpät lähellä toisiaan, samasta pihapiiristä tms. toisessa sinä ja kissat, toisessa muu perhe. Tuleva lapsesi sinun kanssasi.
Presidenttimmehän asui aikoinaan vuosia avomiehensä kanssa samassa rapussa eri asunnoissa, Arajärvi oli "alakerran mies"... ja hyvin meni, onnellisia olivat.
Tietysti teidän tilannettanne mutkistaa se että odotat uutta perheenjäsentä. Mutta ei kai se ihan mahdoton ajatus olisi, että sinä, vauva ja kissat olisitte omassa huushollissa ja muu perhe esimerkiksi kymmenen metrin päässä toisessa "osastossa".
Tietenkään ei ole helppo nopeasti löytää kahta sopivaa asuntoa, mutta varmasti pitemmällä aikavälillä.
Toivottavasti tämä idea ei kuulosta sinusta aivan "ulkoavaruudesta" olevalta. Tuntuisi että siinä voisi olla kehittelemisen mahdollisuutta. Sinulle ovat kissat hyvin tärkeitä, sitä ei kaikki ymmärrä, on kurjaa jos miehesi kuuluu heihin. Saat vauvanodotuksessa lisästressiä siitä, ettei hän tajua näin tärkeää asiaa. Kissat ovat osa perhettäsi. Tietenkin haluat pitää myös "ihmisperheesi" ja toivot kaikkea hyvää ja turvallista elämää vauvalle.
Onnea teille kaikille, toivottavasti asia ratkeaa. Kärsivällisyyttä pohdintaan, joskus ratkaisut voivat tulla ihan yllättävästä suunnasta. :)