Olen kotoisin sellaisesta paikasta, jossa ei tapahtunut paljon mitteen.
Ajankulu oli itse keksittävä mutta aikuistuttuaan mahdollisuudet loppuivat.
Lapsena siellä oli koulunkäyntiä tietysti ja harrastuksia mutta sitten koulut käytyä piti päästä omille tuloille ja työelämä vei mennessään.
Piti myös tehdä lapset mutta ne myös menetti.
Sitten väsyin tähän venymiseen, kun naisiltakin odotettiin niin paljon.
Olisi pitänyt olla vaimona, äitinä ja huolehtia vielä työ ja kotikin.
Aika mahdotonta nykyään ja kun sulhasia oli niin vähän niillä seuduin eikä muutenkaan itselle oikein sopivvoo.
Piäsin kymmenien vuosien jälkeen oikeaan hoitoon ja piäsin takaisin "terveiden" pariin.
Nyt Olen varovaisempi kuin hulluina vuosina.
Ajankulu oli itse keksittävä mutta aikuistuttuaan mahdollisuudet loppuivat.
Lapsena siellä oli koulunkäyntiä tietysti ja harrastuksia mutta sitten koulut käytyä piti päästä omille tuloille ja työelämä vei mennessään.
Piti myös tehdä lapset mutta ne myös menetti.
Sitten väsyin tähän venymiseen, kun naisiltakin odotettiin niin paljon.
Olisi pitänyt olla vaimona, äitinä ja huolehtia vielä työ ja kotikin.
Aika mahdotonta nykyään ja kun sulhasia oli niin vähän niillä seuduin eikä muutenkaan itselle oikein sopivvoo.
Piäsin kymmenien vuosien jälkeen oikeaan hoitoon ja piäsin takaisin "terveiden" pariin.
Nyt Olen varovaisempi kuin hulluina vuosina.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se ettei ole mitään on vaikeampaa kuin äkkipäätään luulis, jotku tekee mitä vaan että olis edes jotain ja se ei sitten ole oikein mitään sekään.