Pidäthän minua hetken lämpimässä halauksessasi, rakas.
Minua paleltaa....
Anonyymi
41<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Eiköhän sen rakkaan kanssa kuulu olla kokonaan sylitysten? Ei siinä ihan pieni halaus ehkä riitä! 🤭
Ja niin tarkoitan että siihen rakkaan syliin pääsee aina uudelleen ja uudelleen, on sen rakkaansa elämässä. Niinkin voi olla.
Wau!! Kuullostaa erittäin hyvälle.
Paleltaahan se, kun ilman kunnon vaatteita lähtee liikkeelle!
Tuo olisi musiikkia ja sulosointuja korvilleni, jos rakastettu joskus tuota ehdottaisi. Vaan ei, sitä päivää ei tule.
Hienoa silti, että jollekin nuokin sanat on osoitettu. :)
Kyllä sellainen päivä voi tulla, ja pitää tulla, jos molemmat haluavat sitä. Rakkauden pitää vain olla esteitä suurempi. Ja molempien ymmärtää se, kuinka tärkeää on saada olla rakkaansa kanssa, hänen lähellään ja sylissä. ❤️
Ei se mahdotonta ole! Siihen vaikuttaa omat teot ja tahto!
Tangoon tarvitaan kaksi. :)
Suhteesta likipitäen kaikki romantiikka on poissa ja jos joskus romantiikka pilkahtaakin, niin kestää 30-60 minuuttiin se lämmin henki ja läheisyys ja on jälleen poissa päiväkausia tai viikkoja, ja yksin en siihen saa tarpeeksi palkeilla ilmaa.
Enpä laittaisi rahojani tähän arpaan likoon.
Minä taas uskon Rakkauteen. Se on kauneinta, ihmeellisintä ja arvokkainta mitä on. ❤️
Juu. Uskon minäkin, muttei se oikein yksipuolisena ota tuulta alleen. :)
Oletko varma, että se on yksipuolista? Ihmiset tekevät toisinaan outoja johtopäätöksiä. Asian voit selvittää vain rakastettuni kanssa
Itse uskon molemminpuolisen rakkauteen.
On+se+ainakin+ynseydestä+ja+äänensävystä,+puheista,+mulkoilusta+päätellen+ja+läheisyyden+välttelystä+päätellen+jollain+tasolla+kielteinen+tunnelataus+mukana.
Puhun siis puolisostani, en ihastuksestani.
Ihmekkö kun ihastuu, minäkin kaipaan lämpöä ja ymmärrystä, jääpuikko persiissä elämä on aika kylmää.
Ehkä puolisosi ei ole oikea ihminen vierellesi. Syvässä rakkaudessa toisen tarpeet kyllä huomioidaan. Ja kun vierellä on oikea ihminen, usein halutkin ovat aika samansuuntaiset, etenkin läheisyysasioissa. Siihen kuuluu myös henkinen läheisyys, joka on äärimmäisen tärkeää. ❤️
Ei olekkaan, tiedän sen ettei ole. En vaan meinaa hyväksyä sitä, että ollaan kuin yö ja päivä tunteiden näyttämisessä ja tunneyhteyden ylläpito yrityksissä.
Ajatukset kohtaa hetkittäin, hymyilyttääkin mutta enimmäkseen kaksi ihmistä pyörii yksinään kylki joskus hipaisten toisen kylkeä. Olen neuvoton, en enää tiedä mitä pitäisi tehdä. En saa luotua yhteyttä mitenkään.
Puhun loittonevalle selälle.
Ei tunnu kivalle. Onneksi lapset saa edes huomiota ja hellyyttä. :)
Tuo ei kyllä kuulosta rakkaudelliselta avioliitolta. Ei noita asioita ehkä voi korjata, jos toinen ei pidä samoista asioista. Ei niitä väkisin tule. Jonkun muun kanssa tämä yhteys syntyy automaattisesti. Toki itse tiedät paremmin suhteenne. Itselleni parisuhteessa on äärimmäisen tärkeää fyysinen ja henkinen läheisyys. ❤️
Fyysinen ja henkinen läheisyys ne mullekin on tärkeitä, aina ollut. Erityisesti tuo henkinen läheisyys, halaaminen, koskettaminen, toki seksikin vaikka sitä ilman pärjäänkin paremmin, kuin ilman halaamista.
Ja puolisollekin ne oli tärkeitä jokusen vuoden, tarkkaan en osaa sanoa milloin ne lakkasi olemasta tärkeitä. Tai ehkei ne lakannut, ne vaan muuttui jotenkin.
Pikkuhiljaa etäännyimme jo kun kotiprojektin vuoksi vietimme erillään päivät ja illat, viikonloput. Vain yöt ja yksittäiset päivät harvoin oltiin perheenä yhdessä.
Koen niin, että hän ihastui erääseen toiseen ja oli minua kohtaan sen myötä huomattavasti etäisempi ja tylympi. Kehuja häneltä ei saa mistään, kritiikkiä sen sijaan jatkuvasti ja se on hänestä aina aiheellista. Hän on oikeessa, muut väärässä, aina.
Ihme vääntöä muutenkin vaikka tulitikusta. Mitään en periaatteessa osaa tehdä oikein tai jos kysynkin, niin ei kiinnosta tee miten lystäät. Joskus tulee mieleen narsku. Ylimielinsyytensä saa mut päivittäin ärtymään ja pakenemaan musiikkiin tai nettiin.
Ei voi puhua mitään kun krittikki remmi lyö oitis. Tai ei huvita kuunnella, sanookin usein että ei kiinnosta sun juttus, olen kuullu ennenkin.
Mulla on koiran virka. Yritän nyt kuitenkin muutaman vuoden kestää, kun lapset on isompia. Ja saan itsenikin parempaan kuntoon, että jaksan vääntää. Sillä ero aiheuttaa maailmojen sodan ja siinä saa osumaa lapsetkin.. Sitä kai eniten pelkäänkin eroamisessa, lasten hyvinvoinnin loppumista.
Jokainen tekee omanlaiset ratkaisut, mitkä kokee itselleen parhaaksi. Itse en voisi jäädä huonoon avioliittoon edes lasten vuoksi. Parisuhde on kuitenkin yksi elämän tärkeimmistä asioista, kuten Rakkauskin. Lapsetkin sopeutuvat kyllä aikanaan, itse tiedät mikä heille ja itsellesi on parasta. Mutta elämä ilman rakkautta on todella tyhjää, siksi pitäisi mennä rakkautta kohden. Enkä tarkoita ihastumista tai pieniä tunteita, vaan jotain isompaa . . .
Monet jäävät toki avioliittoon, joka ei ole tyydyttävä, se ei kyllä ole kovin hyvä ratkaisu, vaihtoehto kyllä sekin.
Erot voivat olla todella riitaisa, jotkin erot voivat sujua hieman helpommin. Kovasti tunteita niihin liittyy, ja se on varmaa, ettei se helppoa ole. Mutta maailmojen sota on kyllä ehkä jo hieman liioiteltua!
No ei se ole liioiteltua. Saan monta muutakin ihmistä vastaani, pahimmassa tapauksessa lapset menettää tärkeitä ihmisiä elämästään, kuulee ilkeilyä hekin ja tiedän vaan miten vaikea ihminen kanssani elää, että mikään mikä nousee häntä vastaan ei tule säästymään ennallaan.
Ilkeys onnistuu ja manipulointi.
Eihän tuollaisen ihmisen kanssa voi elää joka ilkeilet ja manipuloi. Ei sellainen suhde ole mitenkään hyvä, ja ero on ehdottomasti parempi ratkaisu.onko lastenkaan hyvä tuollaisen ihmisen läheisyydessä?
Ei elämäänsä voi uhrata, parempiakin asioita elämässä on. Joka tapauksessa, teet mitä teet, kyse on sinun elämästäsi.
Voi olla, että kun olen lapsena nähnyt vanhempien eron ja yhdessä pysymisen kamppailut ja muistan miten paljon kärsin niistä sivusta seuraajana, yritän vältellä sitä samaa paskaa tuottamasta omille lapsilleni.
Lapset sopeutuu kuka mitenkin. Mutta kyllä ne kärsiikin siinä, jos sen jälkeen vanhemmat ei pysty enää sopimaan järkevästi mistään heihin liittyvästä tai kuulee negatiivista mätkytystä vihaisen vanhemman manipulaatioin jatkuvasti.
Mun on ollut aina helpompi luopua omasta onnestani rakkaideni vuoksi, kun nähdä heidän kärsivän. Mä kyllä pärjään, vaikka sattuiskin sieluun.
Ihmettelen vaan miten musta tuli niin vastenmielinen. Kun ennen olis kaikki mitä puuttui. Aika jyrkkä muutos.
Jotain mun on täytynyt tehdä väärin. Tai toisella on polla pehminnyt.
Kyllä sen kanssa voi elää, on kuin leijona. Pidä se tyytyväisenä ja kylläisenä, se vaan murisee. Vertauskuvin. Jätä se oman onnensa nojaan ja se hyökkää.
Onhan se raskasta varoa mitä puhua, mitä tehdä, kun ei tiedä millä tuulella sattuu olemaan. Joskus myötäilee ja hyväntuulisena on jees jees. Joku päivä kaikki voi painua vittuun hänen silmistään. Lapsetkin.
No jahka nyt kykenen olemaan niin vahva, kun tarvii olla. Joudun vääntämään kolmen puolesta, en vain yhden.
Salaa toivon, että nään vaan pahaa unta ja oikeesti tuo on kiva ja helppo kaveri 24/7.
Tai jos hän vaikka rakastuis johku toiseen, niin kaikki helpointa. Hyväntuulisena ei muista aukoa päätään mulle, keskittyy vaan kehräämään.
Olen pahoillani, on niin surullista.
Pysythän vain tosiasioissa ja heräät pahasta unesta.
Jos hän on ihastunut toiseen ja aloittanut salasuhteen, silloin täytyy tunteet puolisoa kohtaan etäännyttää. Moni silloin alkaa arvostelun.
Juu. Elämä on. Yritän selittää asiat näteiksi. :)
Ehkä. Kai sekin on mahdollista. En kyllä ole huomannut mitään ylimääräisiä juoksuja muualle.
Ellei sitten töissä ole joku, kun töissä on pitkiä päiviä.
Voihan tietysti olla, että jokin on ollut ja jo loppunut tai se ei ole fyysisellä tasolla, mutta henkisesti hiertää?
Rumasti ehkä sanon, mutta se olisi helpotus jos se olisi sitä. Ja kertoisi sen sitten. Voisin neuvoa valitsemaan sen toisen ja ei tarvisi enää miettiä miten päin olla. Tykkääkö vai eikö tykkää. Tänään näin ja huomenna noin.
Näin, mutta lähinnä itseäsi tässä ajattelin.
Voimia sinulle!
Ymmärsin. Kiitos. :)
Elä miten elät, itse en voisi elää noin ja tiedän varmasti, ettei tuo ole hyväksi lapsillekaan. Omat ovat valintasi, et kyllä mielestäni kovinkaan usko rakkauteen ja rakkaudelliseen elämään. Se näkyy valinnoissasi. Kukin saa elää tavallaan.
Lapsikta menee ohi kaikki sarkastinen vittuilu minkä varjolla vittuilee, joten ei ne ymmärrä. Ja minä en vaikeroi ääneen.
Kumpikin keskittyy lapsiin ja koittaa pitää heidän olon hyvänä. Kun lapset nukkuu voidaan vetäytyä eri huoneisiin ja olla hiljaa. Tai kysyä juotko kahvia jos keitän. Niin se on mennyt jo muutaman vuoden.
Pidätpä lapsiasi tyhmänä, lapset kyllä vaistoavat asioita. Mutta en puutu elämääsi kaikki tavallaan. Itse haluan täysin erilaista elämää. Enkä ikinä rakastelisi tuollaisen ihmisen kanssa, yrittäisi miellyttää tai haluaisi tuollaista kumppania. Rakkaudessa kaikki on niin paljon paremmin.
En pidä tyhmänä, vain lapsena. :)
Niin minunlaista vai, et ikinä? Ei moni muukaan. Olen liian hyvännahkainen ja tylsä. Liian joustava ja sopuisa. Siitä on kuultu, jo joiltakin exiltä.
En kuulu ns. kultakaartiin. Pitää olla äkäisempi ja seikkailunhaluisempi, vaikeampi niin sitten kiinnostuneita löytyy. Se voi olla tässäkin suhteessa hiertävä kivi.
Tarkoitin kumppaniksi kaltaista ihmistä. En voisi esimerkiksi rakastella toisen kanssa pitääkseni hänet tyytyväisenä. En myy itseäni. Monesta muusta syystä kyllä rakastelen, usein ja paljonkin kuten tunteista ja erotiikasta . . .
En pidä vaikeista ihmisistä, koska ne maksattavat oikuttelunsa ja omat virheensä muilla ihmisillä. Eikä se ole oikein. En kaipaa myöskään seikkailun haluista ihmistä. Jos joku on sellainen ei voi mitään, mutta en itse kaipaa sellaista.
Ok. Fiksu olet.
Villasukat ja villapaita lämmittää.
Se pitää paikkansa, mutta en pidä villaista kesällä, syksyllä kyllä.
Ne vain osittain. Oikea ihminen lämmittää oikeasta paikasta, sydämestä, josta se lämpö leviää koko kehoon . . .
Ja se lämpö tuntuu erityisen hyvältä 🥰